Mehikasvien moninainen suku, tyräkki (Euphorbia), kattaa yli 2 000 lajia, joihin kuuluu sekä huonekasveja että puutarhaperennoja. Suomessa tyräkillä tarkoitetaan yleensä sukkulenttihuonekasveja kuten pylvästyräkkiä (Euphorbia trigona) ja ohdaketyräkkiä (Euphorbia milii), jotka ovat helppohoitoisia mutta sisältävät myrkyllistä maitiaisnestettä. Hyvin hoidettuna tyräkki kasvaa 50–200 cm korkeaksi sisätiloissa.
| Valo | Kirkas valo, sietää myös suoraa aurinkoa |
|---|---|
| Kastelu | Anna mullan kuivua kunnolla, kastele kerran viikossa kesällä |
| Multa | Kaktusmulta tai hiekkainen, hyvin läpäisevä |
| Lämpötila | Ideaali 18–24 °C, minimi 10 °C |
| Kukinta | Vaihtelee lajeittain – ohdaketyräkki kukkii lähes ympäri vuoden |
| Korkeus | 30–200 cm sisätiloissa |
| Vaikeus | Helppo |
| Lemmikit | Myrkyllinen kissoille, koirille ja hevosille (ASPCA); maitiaisneste ärsyttää ihoa ja silmiä |
Tyräkki – yli 2 000 lajin suku, jota yhdistää valkoinen maitiaisneste
Tyräkki (Euphorbia) on tyräkkikasvien heimon (Euphorbiaceae) suku, johon kuuluu yli 2 000 hyvin erilaista lajia. Suku on yksi kasvikunnan suurimmista – siihen kuuluu pieniä yksivuotisia rikkakasveja, kookkaita pensaita, kaktuksia muistuttavia sukkulentteja ja jopa puumaisia muotoja. Suomessa tunnetuin laji on luultavasti joulutähti (Euphorbia pulcherrima), mutta arkikielessä tyräkillä viitataan yleensä eri sukkulentti- ja huonekasvilajeihin.
Tyräkin tunnistaa luotettavasti maitiaisnesteestä: pieninkin haava varressa tai lehdessä alkaa heti tihkua paksua, valkoista nestettä, joka kuivuu kosketuksissa ilman kanssa. Tämä erottaa tyräkit kaktuksista, jotka ovat ulkonäkönsä puolesta usein hämmästyttävän samannäköisiä mutta kuuluvat aivan eri heimoon (Cactaceae). Maitiaisneste sisältää diterpeeniestereitä ja muita ärsyttäviä yhdisteitä, joiden takia tyräkki on aina käsiteltävä varovaisesti.
Suomalaisissa kodeissa yleisimmät tyräkit ovat pylvästyräkki (Euphorbia trigona), ohdaketyräkki (Euphorbia milii, tunnetaan myös nimellä "Kristuksen orjantappura") ja nukkatyräkki (Euphorbia leuconeura). Pylvästyräkki on kotoisin Keski-Afrikasta Gabonin ja Malawin alueelta (Kew POWO), ohdaketyräkki Madagaskarista, ja nukkatyräkki niin ikään Madagaskarista. Kaikki kolme viihtyvät Suomen sisätiloissa, kunhan saavat tarpeeksi valoa ja niitä ei kastella liikaa.
Mikä ero on tyräkillä, kaktuksella ja muilla sukkulenteilla
Tyräkki ja kaktus näyttävät usein hämmästyttävän samannäköisiltä – molemmissa on paksuja, pylväsmäisiä varsia ja piikkejä, ja molemmat tulevat kuivilta alueilta. Erottelu on kuitenkin tärkeää sekä kasvikaupassa että hoito-ohjeiden osalta, koska kasvit kuuluvat täysin eri heimoihin.
Tyräkki (Euphorbiaceae): tihkuu maitiaisnestettä leikkauksesta tai vaurioista. Piikit kasvavat suoraan varresta (eivät tyynymäisistä karvarykelmistä). Lehtiä on usein varren reunoilla tai kärjessä. Kotiseutu pääosin Afrikka ja Madagaskar.
Kaktus (Cactaceae): piikit kasvavat areolasta – pieni karvainen tyyny, jota tyräkillä ei ole. Maitiaisnestettä ei erity. Kotiseutu pääosin Pohjois- ja Etelä-Amerikka. Kukinta on usein näyttävä ja iso suhteessa kasvin kokoon.
Muut sukkulentit (esim. mehikasvit kuten Echeveria, Crassula eli rahapuu, Aloe) tallettavat vettä lehtiin, eivät pelkästään varteen. Lehdet ovat paksuja ja mehukkaita. Useimmat eivät ole myrkyllisiä lemmikeille, toisin kuin tyräkki.
Käytännön testi: jos kasvin varresta vuotaa pieneenkin haavaan paksua, valkoista nestettä, kyseessä on lähes varmasti tyräkki. Jos haava on kuiva tai vain läpinäkyvää nestettä, kyseessä on kaktus tai jokin muu sukkulentti. Suomalaisissa kasvikaupoissa tyräkkejä myydään usein "sukkulenttina" tai virheellisesti "kaktuksena" – tarkista aina laji nimilapusta. Lue myös muiden huonekasvien tunnistuksesta kategoriasivulta.
Etelä-ikkuna ja 4–6 tuntia aurinkoa – tyräkin paras paikka kotona
Tyräkki on kotoisin kuivilta, paahteisilta alueilta, joten se kaipaa Suomen kodissa mahdollisimman paljon valoa. Paras paikka on etelä- tai länsi-ikkunan vieressä, jossa kasvi saa vähintään 4–6 tuntia kirkasta valoa päivässä. Pylvästyräkki ja ohdaketyräkki sietävät myös suoraa auringonpaistetta, mikä on poikkeus useimmista trooppisista huonekasveista.
Suomen pitkä, pimeä loka–maaliskuun jakso on tyräkin haastavin aika. Kasvilamppu (täyden spektrin LED, vähintään 20 W) ikkunan välittömässä läheisyydessä auttaa kasvia välttämään venymistä ja vaaleutumista. Pimeällä paikalla varret kasvavat pitkiksi ja heikoiksi, ja kasvi alkaa kallistua valoa kohti.
Lämpötila pidetään 18–24 °C päivällä, eikä se saa laskea alle 10 °C edes lyhytaikaisesti. Talvella kannattaa siirtää kasvi pois kylmästä ikkunasta, jos lasi on viileä – pakkasaikana suora kosketus kylmään lasiin voi aiheuttaa lehtien ja varsien paleltumavaurioita. Lasitettu parveke +10 °C:n yläpuolella käy kesäaikaan hyvin.
Tyräkki ei vaadi korkeaa ilmankosteutta, toisin kuin esimerkiksi peikonlehti tai aarnipeikonlehti. Tämä tekee siitä erinomaisen valinnan kerrostaloon, jossa lämmityskaudella ilmankosteus laskee usein 20–30 %:iin – tyräkki sietää tämän vaivatta.
Kuinka usein tyräkkiä kastellaan
Tyräkki on sukkulentti, joka varastoi vettä paksuihin varsiin. Tämä tarkoittaa että se sietää kuivuutta huomattavasti paremmin kuin liikakastelua. Liikakastelu on tyräkin yleisin kuolinsyy – juurilaho tappaa kasvin nopeammin kuin pidempikin kuiva jakso.
Yleisohje on yksinkertainen: kastele vasta, kun multa on kuivunut kokonaan ruukun pohjaa myöten. Kesällä (touko–syyskuu) tämä tarkoittaa yleensä kastelua kerran viikossa, talvella (loka–huhtikuu) selvästi harvemmin – usein 3–6 viikon välein riittää. Missouri Botanical Gardenin pylvästyräkki-ohjeen mukaan kasvi on talvilevossa, jolloin sen veden tarve on minimaalinen.
Kastele reilusti, niin että vesi valuu ruukun pohjareiästä ulos. Tyhjennä aluslautanen 15 minuutin sisällä – seisova vesi mätättää juuret nopeasti. Lämmin huoneenlämpöinen vesi on parasta, koska kylmä vesi voi shokeerata kasvia ja aiheuttaa varsien pehmenemistä.
Tarkista kosteus kasvattamalla sormi multaan 2–3 cm syvyyteen. Jos multa tuntuu vielä kosteahkolta, odota muutama päivä lisää. Kosteusmittari on hyödyllinen apuväline – tyräkille ihanteellinen lukema kasteluhetkellä on 1–2 (kuiva) asteikolla 1–10. Vältä kasteluvirheen yleisin merkki: pehmeät, ruskettuvat varret tyvestä ylöspäin tarkoittavat juurilahoa, ja silloin kasvi on jo todennäköisesti pelastamattomassa kunnossa.
Mitä multaa ja ravinteita tyräkki tarvitsee
Tyräkki vaatii ehdottomasti hyvin läpäisevän mullan. Tavallinen kukkamulta on liian vesipitoinen ja johtaa juurilahoon. Paras valinta on valmis kaktus- ja sukkulenttimulta, jota saa puutarhamyymälöistä – se sisältää tyypillisesti turvetta, hiekkaa ja perliittiä.
Itsetehdyssä mullassa toimiva sekoitussuhde on noin 60 % tavallista kukkamultaa, 25 % perliittiä tai vermikuliittia ja 15 % karkeaa hiekkaa. Tärkeintä on että vesi valuu ruukusta läpi nopeasti eikä jää seisomaan juurten ympärille. Ruukun pohjareiät ovat välttämättömiä – älä koskaan istuta tyräkkiä ruukkuun ilman pohjareikiä.
Lannoitus aloitetaan keväällä, kun päivät pitenevät ja kasvi alkaa tuottaa uutta kasvua. Käytä laimennettua sukkulenttilannoitetta (esim. NPK 5–10–10 tai vastaava matala-typpinen) noin kerran kuukaudessa kasvukaudella (huhtikuusta syyskuuhun). RHS suosittelee ohdaketyräkille "matala-typpistä nestelannoitetta kuukausittain" kasvuvaiheessa.
Käytä puolta pakkauksen vahvuudesta – tyräkki on tottunut niukkaravinteiseen maaperään luonnossa, ja ylilannoitus näkyy ruskeina kärkinä ja venyneenä, heikkona kasvuna. Lokakuusta maaliskuuhun lannoitus keskeytetään kokonaan, koska kasvi on lepokaudella eikä pysty käyttämään ravinteita.
Onko tyräkin maitiaisneste vaarallista ihmiselle
Tyräkin valkoinen maitiaisneste on ärsyttävää ihmiselle, ja sen kanssa on syytä olla varovainen aina kun kasvia leikataan, monistetaan tai ruukutetaan uudelleen. Neste sisältää diterpeeniestereitä ja muita ärsyttäviä yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa iholle punoitusta, kirvelyä ja kosketusihottumaa. RHS:n ohdaketyräkki-sivun mukaan kasvi on "IRRITANT to skin/eye, harmful if eaten".
Silmiin joutunut maitiaisneste on erityisen vaarallista. Se voi aiheuttaa voimakasta kirvelyä, sidekalvontulehduksen ja vakavissa tapauksissa sarveiskalvon vaurion. Jos nestettä joutuu silmiin, huuhtele silmä välittömästi runsaalla puhtaalla vedellä vähintään 15 minuutin ajan ja hakeudu lääkäriin tai päivystykseen.
Käsittele tyräkkiä aina suojakäsineillä kun leikkaat varsia, otat pistokkaita tai siirrät kasvia ruukusta toiseen. Kumikäsineet riittävät – ohuet kertakäyttökäsineet ovat hyvä valinta. Käytä myös suojalaseja, jos teet runsasta leikkausta tai ruukutat ison kasvin. Pese kädet huolellisesti saippualla ja vedellä työn jälkeen, vaikka olisit käyttänyt käsineitä.
Jos maitiaisneste joutuu iholle, pese alue saippualla ja vedellä mahdollisimman pian. Vältä raapimista ja silmiin koskemista, kunnes olet pessyt kädet. Jotkut ihmiset ovat erityisen herkkiä Euphorbia-suvun kasvinesteille – jos ihoreaktio on voimakas, hae apua lääkäriltä.
Yleisimmät ongelmat ja niiden syyt
Tyräkin terveysongelmat juontuvat lähes aina kahdesta lähteestä: liiallinen kastelu tai riittämätön valo. Kun yhdistät oireet näihin syihin, korjaus on yleensä yksinkertainen, mikäli ongelma havaitaan ajoissa.
Pehmeät, ruskettuvat varret tyvestä ylöspäin
Tämä on juurilahon selkein merkki ja yleensä myös tyräkin yleisin kuolinsyy. Liikakastelu, huono läpäisykyky tai pohjareikien puute saa juuret mätänemään. Jos varsi on jo pehmeä lähes pohjaan saakka, kasvia ei pelasteta. Jos vain alaosa on vaurioitunut, voit yrittää leikata yläosan irti, kuivata leikkauspintaa 2–4 päivää ja juurruttaa sen uudelleen kuivassa kaktusmullassa.
Varret venyvät pitkiksi ja vaaleiksi
Tyypillinen oire valon puutteesta. Tyräkki venyttää itseään valoa kohti, ja varret ohenevat ja kalpenevat. Tätä kutsutaan etioloitumiseksi. Siirrä kasvi kirkkaammalle paikalle (etelä- tai länsi-ikkuna) ja harkitse kasvilamppua talvikaudelle.
Lehdet kellastuvat ja putoavat
Pylvästyräkillä ja ohdaketyräkillä on luonnollinen lehtien tippuminen kuivuuden tai kylmän aikana – tämä on osa kasvin vuosikiertoa eikä aina ole hälytysmerkki. Jos kellastuminen on äkillistä ja runsasta, syy voi olla liikakastelu tai veto kylmästä ikkunasta.
Mustia tai ruskeita laikkuja varressa
Sienitautien merkki, yleensä yhdistettynä liialliseen kosteuteen. Vähennä kastelua heti, varmista hyvä ilmankierto ja siirrä kasvi valoisampaan paikkaan. Vakavissa tapauksissa leikkaa terve yläosa irti uutta pistokasta varten.
Kasvi ei kasva lainkaan
Talvella tämä on normaalia – tyräkki on lepokaudella loka–maaliskuussa. Kesällä hidas kasvu viittaa joko ravinnepuutteeseen, liian pieneen ruukkuun tai valon puutteeseen. Tarkista tilanne keväällä ja anna lannoitusta puolitettuna annoksena.
Vihannespunkit ja villakirvat – tyräkin yleisimmät tuholaiset
Tyräkki on melko tuholaisresistentti, mutta sisätilan kuiva ilma voi houkutella muutamia ahdinkoja erityisesti talvella. Missouri Botanical Garden mainitsee pylvästyräkin yleisimmiksi tuholaisiksi kirvat, villakirvat ja vihannespunkit.
Vihannespunkki
Erittäin pieniä, paljain silmin lähes näkymättömiä punkkeja, jotka näkyvät vasta hennon seittimäisen rihmaston ja lehtien keltaisten pistetäplien kautta. Yleisin Suomen lämmityskaudella, kun ilmankosteus laskee. Torju kuukausittaisella suihkulla, ilmankosteuden hetkellisellä nostolla ja vakavissa tapauksissa neemiöljyllä tai kasvissaippualla.
Villakirvat
Pieniä, valkoisia ja vanumaisia hyönteisiä, jotka kerääntyvät varren ja lehtien liitoksiin sekä lehtien alapinnoille. Tunnistettava puuvillamainen, vahamainen suoja, joka peittää kasvitäin. Imevät kasvinestettä ja jättävät kasvin tahmeaksi mesikasteen takia. Poista mekaanisesti vanupuikolla, joka on kostutettu spriihin (~70 %). Suihkuta kasvia neemiöljyllä tai kasvissaippualla 7 päivän välein 3–4 kertaa.
Kilpikirvat
Hitaasti tarttuvia mutta sitkeitä. Näyttävät pieniltä ruskeilta tai harmailta levyiltä varsilla. Poista mekaanisesti vanupuikolla, joka on kostutettu spriihin (~70 %). Käsittele kerran viikossa 3–4 viikon ajan, jotta saat poikastenkin osuudet pois. Käytä suojakäsineitä – maitiaisneste tihkuu helposti rikkoutuneista kohdista.
Onko tyräkki myrkyllinen ihmisille ja lemmikeille
Tyräkki on luokiteltu myrkylliseksi koirille, kissoille ja hevosille (ASPCA, Animal Poison Control). Myrkyllinen aine on maitiaisnesteessä oleva ärsyttävä lateksi, jonka pääärsyttäjinä Euphorbia-suvun kasveissa pidetään diterpeeniestereitä. ASPCA luokittelee esimerkiksi Euphorbia tirucallin (lyijykynäkaktus) myrkylliseksi ja kuvaa pääoireiksi suun ja vatsan ärsytyksen sekä mahdollisen oksentelun.
Tyypilliset oireet lemmikillä, joka on pureskellut tyräkkiä, ovat suun ja kielen ärsytys, kuolaaminen, oksentelu, ripuli ja kasvojen tienoilla mahdollinen turvotus. Maitiaisnestettä silmissä voi aiheuttaa konjunktiviittia (sidekalvontulehdusta) ja vakavammissa tapauksissa sarveiskalvon vaurion. Ihmisille tyräkin maitiaisneste on samalla tavalla paikallisesti ärsyttävää – syödyt lehdet tai varret aiheuttavat suun ja kurkun palovammaoireita, ja iho- tai silmäkosketus johtaa punoitukseen, kirvelyyn ja vakavissa tapauksissa silmävaurioon (vrt. RHS:n yllä mainittu varoitus).
Vakavammat myrkytysoireet ovat harvinaisia, koska useimmat lemmikit lopettavat pureskelun nopeasti palavan tunteen takia. Suuremman maitiaisneste-määrän nieleminen voi kuitenkin aiheuttaa hengitysvaikeuksia kurkun turvotuksen takia, etenkin pienillä kissoilla.
Tyräkki kannattaa sijoittaa lemmikkien ja pikkulasten ulottumattomiin – korkealle hyllylle, missä kissa ei pääse pureskelemaan, tai erilliseen huoneeseen jonne lemmikeillä ei ole pääsyä. Jos lemmikki on pureskellut tyräkkiä, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin tai Myrkytystietokeskukseen (Suomessa puh. 0800 147 111). Älä yritä oksennuttaa eläintä itse.
Jos etsit lemmikkiystävällisiä huonekasveja, monet muut suositut huonekasvit – mukaan lukien peikonlehti, aarnipeikonlehti ja pelargoni – ovat myös ASPCA:n luokituksessa myrkyllisiä. Tarkista aina ASPCA:n luettelo ennen valintaa, jos kotona on lemmikkejä.
Näin lisäät tyräkkiä pistokkaista
Tyräkki on yksi helpoimmista huonekasveista lisättäväksi pistokkaista. Pylvästyräkki, ohdaketyräkki ja useimmat muut huonekasvi-tyräkit juurtuvat luotettavasti varsipistokkaista, kunhan leikkauspinnan annetaan kuivua kunnolla ennen istuttamista. Paras aika on kevät tai alkukesä (huhti–kesäkuu), jolloin kasvi on aktiivisessa kasvuvaiheessa.
- Suojaudu ennen leikkausta. Pue suojakäsineet ja suojalasit. Maitiaisneste alkaa tihkua heti leikkauksen jälkeen, ja se on ärsyttävää iholle ja silmille. Aseta sanomalehti tai pala pahvia työpinnalle, jotta neste ei tahri pintoja.
- Leikkaa pistokas terveellä emokasvilla. Leikkaa puhtailla, terävillä saksilla 10–15 cm pituinen varren pää. Pylvästyräkillä leikkaa yksittäinen pylväsmäinen varsi, ohdaketyräkillä haarautunut versonpää. Vältä leikkaamasta kovin vanhoja, puutuneita osia – nuoremmat versot juurtuvat luotettavammin.
- Pysäytä maitiaisnesteen vuoto. Kasta leikkauspinta heti kylmään veteen 30 sekunnin ajaksi tai paina puhdas paperi pintaan, kunnes vuoto loppuu. Tämä auttaa pysäyttämään nesteen menetyksen ja vähentämään ihoärsytysriskiä. Pyyhi pinta varovasti puhtaalla liinalla.
- Anna leikkauspinnan kuivua. Aseta pistokas viileään, varjoiseen paikkaan ja anna leikkauspinnan kuivua 4–7 päivää. Pinnalle muodostuu suojaava kalvo (kallus), joka estää sienitautien iskeytymistä juurtumisvaiheessa. Tämä on tyräkin pistokaslisäyksen tärkein vaihe – jos pistokas istutetaan suoraan multaan, se mätää nopeasti.
- Istuta kuivaan kaktusmultaan. Valitse pieni ruukku (Ø 10–12 cm), jossa on hyvät pohjareiät. Täytä se kaktusmullalla. Paina pistokkaan kuivuneen pohjan noin 3–5 cm syvyyteen multaan ja painele multa kevyesti pistokkaan ympärille. Älä kastele heti.
- Kastele varovaisesti viikon kuluttua. Anna pistokkaan istua kuivassa mullassa 5–7 päivää ennen ensimmäistä kastelua. Kastele sitten kevyesti vain mullan yläosan kostuttavalla annoksella. Pidä uusi taimi kirkkaassa epäsuorassa valossa (ei suorassa auringossa) ja kastele harvoin. Juuret kehittyvät 4–8 viikon aikana, ja merkki onnistumisesta on uuden kasvun ilmaantuminen pistokkaan kärkeen.
Yleisimmät tyräkki-lajit huonekasveina
Tyräkki-suku on niin laaja, että pelkästään huonekasvina käytettyjä lajeja on Suomessa kymmeniä. Alla esitellään neljä yleisintä, joiden hoito-ohjeet noudattavat tämän sivun yleislinjaa.
Pylvästyräkki (Euphorbia trigona)
Suomalaisten kotien klassikko 70-luvulta lähtien. Kotoisin Keski-Afrikan trooppisilta alueilta. Pylvästyräkin tunnusmerkkejä ovat kolmikulmaiset varret, pienet piikit ja varren yläosassa olevat lehtimäiset versot. Kasvaa sisätiloissa 1–2 metriseksi. Yhdellä versolla on yleensä yksi pääpylväs, mutta kasvi haarautuu vanhetessaan.
Ohdaketyräkki / Kristuksen orjantappura (Euphorbia milii)
Kotoisin Madagaskarista. Tunnetaan paksuista varsipiikeistä ja lähes ympäri vuoden kestävästä kukinnasta – pienet punaiset, vaaleanpunaiset, valkoiset tai keltaiset "kukat" ovat itse asiassa cyathiumeja, kasvin ominaisia kukkayksiköitä. RHS suosittelee ohdaketyräkille täyttä auringonvaloa ja matalatyppistä lannoitusta. Kasvaa noin 0,5–1 metrin korkuiseksi.
Nukkatyräkki (Euphorbia leuconeura)
Madagaskarin kotoinen laji, joka kehittää aikaa myöten suoran, pylväsmäisen varren ja ryhmiä lehtiä varren päässä. Tunnetaan myös "tahnatyräkkinä". Tunnistettava ominaisuus: kypsät siementaskut räjähtävät auki ja sinkoavat siemeniä jopa metrin etäisyydelle, mistä englanninkielinen nimi "madagascar jewel".
Lyijykynäkaktus (Euphorbia tirucalli)
Itä-Afrikan kotoinen, ohuita lyijykynämäisiä versoja kasvattava laji. Punaiset "firestick"-muunnokset ("Sticks of Fire") ovat suosittu uudempi muoto. ASPCA luokittelee lyijykynäkaktuksen myrkylliseksi lemmikeille; maitiaisnestettä on poikkeuksellisen runsaasti, joten käsittely vaatii erityistä varovaisuutta.
Usein kysyttyä tyräkistä
Onko tyräkki myrkyllinen kissoille ja koirille?
Kyllä. ASPCA luokittelee monet Euphorbia-suvun lajit – kuten lyijykynäkaktuksen (E. tirucalli), ohdaketyräkin (E. milii) ja joulutähden (E. pulcherrima) – myrkyllisiksi koirille, kissoille ja hevosille. Maitiaisneste on ärsyttävää lateksia, joka aiheuttaa lemmikillä suun ärsytystä, kuolaamista, oksentelua ja mahdollisesti sarveiskalvon vaurion silmiin joutuessa. Pidä kasvi lemmikkien ulottumattomissa. Jos lemmikki on pureskellut tyräkkiä, ota yhteys eläinlääkäriin.
Onko tyräkki sama kuin kaktus?
Ei. Vaikka tyräkki ja kaktus näyttävät usein samankaltaisilta paksujen varsien ja piikkien takia, ne kuuluvat eri heimoihin – tyräkki Euphorbiaceae-heimoon ja kaktus Cactaceae-heimoon. Selkein ero: tyräkin varresta tihkuu valkoista maitiaisnestettä leikattaessa, kaktuksesta ei. Tyräkin piikit kasvavat suoraan varresta, kaktuksen piikit areolasta (pieni karvainen tyyny).
Kuinka usein tyräkkiä kastellaan?
Kun multa on kuivunut kokonaan ruukun pohjaa myöten – kesällä yleensä kerran viikossa, talvella 3–6 viikon välein. Tyräkki on sukkulentti ja sietää kuivuutta paljon paremmin kuin liikakastelua. Tarkista kosteus työntämällä sormi multaan 2–3 cm syvyyteen ennen kastelua. Liikakastelu on tyräkin yleisin kuolinsyy ja johtaa juurilahoon.
Voiko tyräkkiä lisätä pistokkaista?
10–15 cm:n varsipistokas, 4–7 päivän kuivuminen ja 4–8 viikon juurtuminen – tyräkin lisääminen onnistuu lähes aina, kun tätä rytmiä noudatetaan. Leikkaa suojakäsineissä, pysäytä maitiaisnesteen vuoto kylmällä vedellä, anna leikkauspinnan kuivua, istuta kaktusmultaan ja kastele vasta viikon kuluttua. Paras ajankohta on kevät tai alkukesä.
Onko tyräkin maitiaisneste vaarallista iholle?
Kyllä. Tyräkin valkoinen maitiaisneste sisältää diterpeeniestereitä, jotka aiheuttavat iholle punoitusta, kirvelyä ja kosketusihottumaa. Erityisen vaarallista neste on silmissä – se voi aiheuttaa sidekalvontulehduksen ja vakavissa tapauksissa sarveiskalvon vaurion. Käytä aina suojakäsineitä ja mielellään suojalaseja, kun leikkaat tai monistat tyräkkiä. Jos nestettä joutuu silmiin, huuhtele 15 minuuttia puhtaalla vedellä ja hakeudu lääkäriin.
Miksi tyräkin varret pehmenevät tyvestä?
Pehmeät, ruskettuvat varret tyvestä ylöspäin ovat juurilahon tyypillisin merkki. Syynä on lähes aina liikakastelu tai huonosti läpäisevä multa. Jos vaurio on vasta pohjassa, voit yrittää pelastaa kasvin leikkaamalla terveen yläosan irti, kuivata leikkauspinta 4–7 päivää ja juurruttaa uudelleen kuivassa kaktusmullassa. Jos pehmeneminen on edennyt yli puoleen vartta, kasvia ei yleensä pelasteta.
Pitääkö tyräkkiä lannoittaa?
Matalatyppinen sukkulenttilannoite NPK 5–10–10 puolella pakkauksen vahvuudesta riittää kerran kuukaudessa kasvukaudella (huhti–syyskuu). Talvella lannoitus keskeytetään kokonaan, koska tyräkki on lepokaudella eikä pysty käyttämään ravinteita. Ylilannoituksen merkit ovat ruskeat kärjet ja venynyt, heikko kasvu.
Voiko tyräkin viedä parvekkeelle kesäksi?
Kyllä, ja monet tyräkit jopa hyötyvät kesän ulkoilmasta. Vie kasvi parvekkeelle, kun yöt ovat varmasti yli 10 °C – Etelä-Suomessa tyypillisesti kesäkuun alussa. Totuta vähitellen suoraan auringonpaisteeseen viikon ajan, jotta vältyt aurinkopolttamilta. Tuo kasvi sisälle elo–syyskuussa ennen yölämpötilan laskua. Lasitettu parveke on parempi kuin avoin sade- ja tuulialtistuksen takia.
Lue myös
Lähteet
- ASPCA – Pencil Cactus (Euphorbia tirucalli) – Toxic and Non-Toxic Plants
- RHS (Royal Horticultural Society) – Euphorbia milii | crown of thorns
- Missouri Botanical Garden – Euphorbia trigona – Plant Finder
- Kew Gardens – Euphorbia trigona Mill. – Plants of the World Online
- Wikipedia (suomi) – Tyräkit (Euphorbia) – kasvisuku ja sen huonekasvilajit