Tunne soihtuköynnös: amppeli, kukinta, talvetus

Soihtuköynnös – Kaakkois-Aasian sademetsien amppelikasvi

Soihtuköynnös (Aeschynanthus radicans) on ikivihreä amppelikasvi, joka kuuluu gesneriakasvien heimoon (Gesneriaceae) – samaan kuin afrikanvioli ja gloksinia. Kew Gardensin Plants of the World Online -tietokannan mukaan lajin luonnollinen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Myanmarista Thaimaan ja Malaijian niemimaan kautta Indonesian saaristoon: Borneo, Sumatra ja Sulawesi ovat keskeisimpiä luonnollisia esiintymisalueita. Sademetsässä se kasvaa epifyyttinä eli kasvaa toisten puiden rungoilla saaden niistä tukea ja sieppailee kosteutta sumuisesta ilmasta – ei loisena, vaan ottaen ravinteensa lehtikarikkeesta ja sateesta.

Suomessa soihtuköynnöstä kasvatetaan ainoastaan huonekasvina. Trooppisena lajina se ei kestä Suomen ulkoilmaa edes kesällä, jos yölämpötila laskee alle +13 °C asteen, eikä sitä kannata viedä avoimelle parvekkeelle koskaan. Lasitettu parveke kesäkuukausina onnistuu, kunhan yölämpötila pysyy yli 15 °C ja paahtava keskipäiväpaiste suojataan kevyellä verholla.

Kasvin nimi soihtuköynnös viittaa kukinnon ulkonäköön: kirkkaan punaiset, 5–7 cm pitkät putkimaiset kukat työntyvät esiin tummista nupuista kuin pienet liekehtivät soihdut. Englanninkielinen lempinimi lipstick plant kuvaa samaa ilmiötä eri näkökulmasta – nupun ja kukan yhdistelmä muistuttaa huulipunatuubia, jossa puna työntyy ulos hylsystä. Tieteellinen lajinimi radicans tarkoittaa latinaksi "juurehtivaa" ja viittaa varsista kasvaviin pieniin tukijuuriin, joilla kasvi pitelee kiinni isäntäpuun rungossa.

Hyvin hoidettuna soihtuköynnöksen amppelivarret pitenevät 60–90 senttimetriin parin vuoden aikana. Lehdet ovat 4–8 cm pitkiä, vahamaisesti kiiltäviä, soikeita tai kapeahkon lansettimaisia ja kasvavat tyypillisesti pareittain vastakkain varren molemmin puolin. Aikuiset yksilöt voivat tuottaa kymmeniä kukkanuppuja samanaikaisesti, jolloin koko amppeli näyttää syttyvän kymmenissä pisteissä yhtä aikaa.

Mihin sukuun ja heimoon soihtuköynnös kuuluu

Aeschynanthus on suvuna laaja: se sisältää noin 150–185 lajia, joista monet ovat samannäköisiä kasvikaupan amppeleita mutta eroavat lehtien muodossa, kukan värissä ja kasvutavassa. Suomessa myydään yleensä yhtä "soihtuköynnös"-yleisnimellä myytävää lajia, mutta kasvin tarkka taksonomia kannattaa varmistaa lähteestä – kaupan tarra ei aina ole oikeassa.

Aeschynanthus radicans (varsinainen soihtuköynnös)

Tämä on yleisin lajimuoto sekä Suomessa että kansainvälisesti viljeltynä. Lehdet ovat tummanvihreät, vahaiset, 4–8 cm pitkät ja muodoltaan soikeat. Kukat ovat kirkkaan punaiset, joskus keltaisilla kurkuilla, ja muodostuvat tummista, lähes mustista nupuista. Tämä laji on Kew Gardensin Plants of the World Online -tietokannassa hyväksytty itsenäiseksi lajiksi.

Aeschynanthus pulcher

Suomalaisessa kaupassa toinen yleisesti soihtuköynnöksenä myyty laji. Kukat ovat hieman pidempiä ja niiden kurkkuosa on usein kellertävämpi kuin A. radicansilla. Hoito-ohjeet ovat käytännössä samat kuin A. radicansilla.

Aeschynanthus marmoratus (kuvioitu soihtuköynnös)

Erottuu lehdistään: niiden yläpuoli on tummanvihreä keltaisilla suoniverkkokuviolla ja alapuoli viininpunainen. Kukat ovat vihertävänkeltaiset, eivät kirkkaan punaiset – tätä lajia kasvatetaankin enemmän koristelehtien kuin kukinnon takia.

Käytännön nyrkkisääntö suomalaiselle kasvinomistajalle: kun ostat "soihtuköynnöksen", hoito-ohjeet ovat lajista riippumatta hyvin samanlaiset (kirkas epäsuora valo, ilmava multa, talvilepokausi). Mahdolliset eroavaisuudet näkyvät lähinnä kukan värissä ja koossa, eivät kasvuvaatimuksissa. Lue myös posliinikukasta, joka on toinen suosittu kotimaan amppelikasvi, mutta kuuluu eri heimoon (Apocynaceae) ja kukkii vahaisilla, tähtimäisillä kukinnoilla.

Paras paikka soihtuköynnökselle kotona

Soihtuköynnös viihtyy kirkkaassa, mutta epäsuorassa valossa. Sopivin sijoituspaikka on noin 1–2 metrin etäisyydellä etelä-, lounas- tai itäikkunasta, jossa valoa riittää reilusti mutta auringonsäteet eivät iske suoraan lehtiin. Suora keskipäiväpaiste polttaa lehdet ruskeiksi laikuiksi muutamassa päivässä, ja kukinta heikkenee.

Liian pimeässä paikassa kasvi kasvattaa lehtiä, mutta nupuja ei muodostu lainkaan – tämä on yleisin syy siihen, miksi suomalaisten kotipuutarhureiden soihtuköynnökset eivät kuki. Loka–maaliskuun pimeä kausi on Suomessa erityisen haastava: jos asunto on pohjoisikkuna-painotteinen tai kasvi on syvällä huoneessa, harkitse LED-kasvilampun lisäystä 6–8 tunniksi päivässä. Tämä yksittäinen toimenpide ratkaisee usein kukintaongelman pohjoismaisessa olohuoneessa.

Lämpötila pidetään tasaisena 18–25 °C välillä kesäkuukausina ja viilennetään 15–18 °C asteeseen marras–helmikuun ajaksi. Tämä viileämpi talvilepokausi on avainasemassa kukintaan – aiheesta enemmän omassa osiossaan alempana. Minimilämpötila on +13 °C, ja sen alle jäävässä veto- tai ikkunalauta-tilanteessa lehdet alkavat pudota nopeasti. Vältä erityisesti talvella ikkunalaudan kylmiä vetokohtia: amppeli kannattaa ripustaa katosta tai pidikkeestä, ei suoraan kylmälle lasipinnalle.

Ilmankosteus on soihtuköynnöksen lempiaihe. Sademetsässä se elää 70–90 %:n suhteellisessa kosteudessa, mutta suomalaisen lämmityskauden 20–30 % näkyy nopeasti lehtien reunojen kuivumisena ja nupujen putoamisena ennen aukeamista. Tavoittele 50–60 %:n kosteutta ilmankostuttimella, ryhmittäin sijoitetuilla kasveilla tai kosteuspöydällä – matala lautanen kivisepelillä ja vedellä ruukun alla, niin että pohja ei seiso vedessä, antaa paikallista lisäkosteutta haihtumalla.

Lasitettu parveke kesä–elokuun ajaksi on hyvä lisätila, kunhan yölämpötila ei laske alle 15 °C eikä paahde osu suoraan. Avoimelle parvekkeelle soihtuköynnöstä ei viedä – tuuli rikkoo lehdet ja sade jättää kosteuden lehtikainaloihin yöksi, mikä mätättää nupuja.

Kuinka usein soihtuköynnöstä kastellaan

Soihtuköynnös kastellaan, kun mullan pintakerros (1–2 cm) on kuivunut. Kesällä kasvukauden aikana tämä tarkoittaa yleensä kastelua noin kerran viikossa, ja talvilepokaudella loka–helmikuussa noin kerran kahdesta kolmeen viikkoon. Tarkka rytmi riippuu huoneenlämpötilasta, ilmankosteudesta ja ruukun koosta – pieni 12 cm:n amppeliruukku kuivuu nopeasti, iso 20 cm:n hitaammin.

Kastele aina juurelle, ei lehtien tai kukkanuppujen päältä. Vesi, joka jää nuppujen kainaloihin yöksi, mätättää ne ennen aukeamista – tämä on tyypillinen virhe, kun kasvia yritetään "hellitellä" sumuttamalla kukinnan aikaan. Sumutus on hyvä menetelmä ilmankosteuden nostoon kasvukaudella, mutta keskeytä se heti kun ensimmäiset nuput näkyvät.

Liikakastelu on soihtuköynnöksen yleisin kuolinsyy. Jatkuvasti märkä multa mätättää juuret muutamassa viikossa, ja oireet näkyvät alalehtien keltaantumisena ja äkillisenä lehtien putoamisena. Kastele reilusti kerralla – niin että vesi valuu pohjareiästä – ja tyhjennä aluslautanen 30 minuutin kuluessa. Seisova vesi on epifyyttisen kasvin pahin vihollinen.

Käytä mieluiten huoneenlämpöistä, suodatettua tai sadevettä. Suomalainen vesijohtovesi on alueesta riippuen melko kalkkipitoista, ja kalkki kerääntyy mullan pintaan vaaleana kuoreksi sekä saattaa nostaa pH:ta liian korkeaksi soihtuköynnökselle pidemmällä aikavälillä. Jos käytät hanavettä, anna sen seistä yön yli ennen kastelua – osa kalkista laskeutuu astian pohjalle ja kloori haihtuu pois.

Talvilepokaudella kastelu vähennetään selvästi. Tämä ei ole virhe vaan tarkoituksellinen toimenpide: hieman kuivempi multa ja viileämpi lämpötila yhdessä signaloivat kasville että lepokausi on alkanut, ja juuri tämä signaali käynnistää ensi kevään kukkanuppujen muodostumisen.

Mitä multaa ja ravinteita soihtuköynnös tarvitsee

Soihtuköynnös vaatii kevyen, ilmavan ja hyvin läpäisevän kasvualustan. Tavallinen kukkamulta on liian tiivis sellaisenaan – lisää siihen 30–40 % perliittiä, orkideakuorta tai pinjankuorta. Tämä parantaa veden läpäisyä ja antaa juurille tarvittavan hapen, mikä on epifyyttiselle kasville olennaista. Toinen toimiva vaihtoehto on afrikanviolimulta, jota Missouri Botanical Garden suosittelee soihtuköynnöksen kasvualustaksi; siihen voi halutessaan lisätä pienen määrän murskattua puuhiiltä parantamaan ilmavuutta.

Mullan pH-alue on lievästi hapan, 6,0–6,8. Suomen vesijohtovesi on usein emäksistä, joten pH voi nousta ajan myötä korkeammaksi. Vaihda multa kokonaan 1–2 vuoden välein keväällä, kun talvilepokausi on päättymässä ja uusi kasvukausi alkamassa. Samassa yhteydessä voit vaihtaa hieman isompaan ruukkuun, jos juuret ovat täyttäneet edellisen ruukun pohjan.

Lannoitus aloitetaan keväällä huhtikuussa, kun uudet versot alkavat puhjeta. Käytä kukkivien huonekasvien nestemäistä lannoitetta, jonka NPK-suhde on tasapainoinen tai hieman fosforipainotteinen kukinnan tueksi (esim. 5–7–5 tai 7–10–7). RHS suosittelee puolet pakkauksessa ilmoitetusta vahvuudesta, ja lannoitustahti on noin kerran kuukaudessa kasvukauden ja kukinnan aikana.

Lannoitus keskeytetään kokonaan loka–maaliskuun ajaksi. Tämä on tärkeää: jos lannoitus jatkuu talvilepokaudella, kasvi ei ehdi käynnistää oikeaa kukkanuppujen muodostusprosessia, ja seuraavan kesän kukinta jää heikoksi. Suomalainen lämmityskausi on talvelle pitkä, joten tauko on käytännössä lähes puolet vuodesta – tämä on osa lajin luonnollista rytmiä, ei laiminlyöntiä.

Ylilannoituksen oireet ovat ruskeat lehtikärjet ja valkoinen suolakerros mullan pinnalla. Jos epäilet ylilannoitusta, huuhdo multa läpäisevästi puhtaalla, huoneenlämpöisellä vedellä noin kolmen ruukkutilavuuden verran ja anna kasvin levätä kuukauden ennen seuraavaa lannoitusta.

Kuinka saat soihtuköynnöksen kukkimaan

Kukinta on soihtuköynnöksen pääasia, ja moni suomalainen kotipuutarhuri pettyy, kun kasvi tuottaa runsaasti lehtiä mutta ei lainkaan kukkia. Kukinnan käynnistäminen vaatii kolme samanaikaisesti toteutettua tekijää: riittävä valo, oikea lämpötilarytmi ja viileä talvilepokausi.

Valo: kukkanupujen muodostuminen vaatii enemmän valoa kuin pelkkä lehtien tuottaminen. Jos kasvi on liian syvällä huoneessa, siirrä se 1–2 metrin etäisyydelle kirkkaasta etelä- tai itäikkunasta. Loka–maaliskuun pimeällä kaudella LED-kasvilamppu 6–8 tuntia päivässä on usein ratkaiseva tekijä – tämä on Suomessa lähes pakollinen lisäkomponentti, jos haluat kukinnan toistuvan vuosi toisensa jälkeen.

Talvilepokausi: tämä on yksittäinen tärkein tekijä, jota usein laiminlyödään. Marras–helmikuun ajaksi laske lämpötila 15–18 °C asteeseen, vähennä kasteluja noin puoleen ja keskeytä lannoitus kokonaan. Sopiva paikka voi olla viileämpi makuuhuoneen ikkunalauta tai lasitettu, mutta lämmitetty parveke. Tämä viileä lepojakso jäljittelee Kaakkois-Aasian "kuivempaa kautta" ja signaloi kasville, että on aika muodostaa kukkanuppuja seuraavaa kasvukautta varten.

Käytännön rytmi suomalaiseen vuoteen: Maaliskuun lopussa siirrä kasvi takaisin lämpimämpään 20–24 °C huoneenlämpöön, lisää kasteluja ja aloita lannoitus puolikkaalla annoksella. Ensimmäiset kukkanuput ilmestyvät tyypillisesti touko–kesäkuussa, ja kukintajakso jatkuu suotuisissa olosuhteissa elo–syyskuulle saakka. Yksittäiset kukinnot kestävät noin 1–2 viikkoa.

Jos kasvi on jo monivuotinen eikä ole kukkinut kertaakaan, syynä on yleensä joko liian lämmin talvilepokausi tai liian heikko valo. Kokeile yhden talven ajan tiukasti viileämpää 15–17 °C lepokautta yhdistettynä kasvilamppuun, ja seuraavan kesän tulos on usein selvä.

Miksi soihtuköynnöksen lehdet putoavat

Lehtien putoaminen on yksi yleisimmistä ongelmista, ja syyt ovat lähes aina ympäristön äärimmäisyyksissä – ei kasvin perussairaudessa.

Liian kylmä veto: Soihtuköynnös on äärimmäisen herkkä kylmälle. Jos lämpötila laskee alle 13 °C, etenkin äkillisesti, lehdet kellastuvat ja putoavat muutamassa päivässä. Tarkista talvella ikkunalaudan veto: pysyykö lämpötila siellä yli 15 °C myös pakkasyönä? Jos ei, siirrä amppeli kauemmas lasista tai ripusta katonkulmaan.

Liiallinen kuiva ilma: Suomalaisen lämmityskauden 20–30 % ilmankosteus aiheuttaa lehtien reunojen ruskettumista ja vakavissa tapauksissa lehtien putoamista. Nosta kosteutta ilmankostuttimella tai kosteuspöydällä, tavoitteena 50–60 %.

Liiallinen kastelu: jos lehdet putoavat alalehdistä alkaen ja multa tuntuu jatkuvasti märältä, kyseessä on juurilaho. Anna mullan kuivua reilusti, tarkista ruukun pohjareiät ja harkitse mullan vaihtoa, jos pohjamulta haisee mädältä.

Äkilliset siirrot: Soihtuköynnös ei pidä siirroista kasvupaikasta toiseen. Jos olet juuri tuonut kasvin kotiin kaupasta tai siirtänyt sen toiseen huoneeseen, jonkinasteinen lehtien pudottaminen on normaalia ja menee yleensä ohi 2–4 viikossa, kun kasvi sopeutuu uuteen paikkaan. Älä tee uusia siirtoja sopeutumisajan aikana.

Yleisimmät ongelmat ja niiden syyt

Soihtuköynnöksen ongelmat juontuvat lähes aina kolmesta lähteestä: liiallinen kastelu, riittämätön valo tai kuiva ilma. Kun yhdistät oireet näihin syihin, korjaus on yleensä yksinkertainen.

Keltaiset lehdet (etenkin alalehdissä) ovat tyypillinen oire liiallisesta kastelusta. Tarkista että multa ei ole jatkuvasti märkä, että ruukussa on tyhjennysreiät ja että aluslautasella ei seiso vesi. Liiallinen kastelu yhdistettynä viileään lämpötilaan johtaa nopeasti juurilahoon.

Ruskeat reunat ja kärjet johtuvat kuivasta ilmasta tai kalkkipitoisesta vedestä. Talvella tämä on Suomessa yleinen ongelma. Nosta ilmankosteutta ja vaihda hanavesi suodatettuun tai sadeveteen.

Nuput putoavat ennen aukeamista on yksi turhauttavimmista ongelmista. Yleisimmät syyt ovat liian kuiva ilma, äkilliset lämpötilanvaihtelut tai kasvin siirto kukinnan kynnyksellä. Soihtuköynnös on kukinnan aikaan herkkä – yritä pitää sen ympäristö mahdollisimman tasaisena.

Ei kukintaa lainkaan johtuu lähes aina liian lämpimästä talvesta tai liian vähästä valosta. Käsitelty omassa osiossaan ylhäällä.

Tahmea pinnoite lehdissä tai mustia laikkuja johtuu kirvojen tai jauhiaisten tuottamasta mesikasteesta, jonka päälle kehittyy nokitautia (mustasieni). Etsi tuholaiset lehtien alapinnoilta ja käsittele alla olevan ohjeen mukaan.

Yleisimmät tuholaiset

Soihtuköynnöksellä on muutama tyypillinen sisätilan tuholainen, jotka tarttuvat erityisesti lämmityskaudella, kun ilmankosteus on alhainen ja kasvit ovat heikompia.

Kirvat

Kirvat ovat soihtuköynnöksen yleisin vihollinen kasvukaudella. Niitä esiintyy uusien versojen kärjissä ja nuppujen ympärillä – kasvi tuntuu tahmealta, ja lehtien alapinnoilla näkyy pieniä vihreitä, mustia tai keltaisia hyönteisiä. Suihkuta lehdet aluksi pelkällä vedellä, joka huuhtelee suurimman osan pois. Vaikeampaan saastuntaan käytä neemiöljyä tai kasvissaippualiuosta lehtien molemmin puolin, ja toista käsittely 5–7 päivän välein 3–4 kertaa.

Jauhiaiset

Jauhiaiset näkyvät pieninä valkoisina kärpäsinä, jotka lentävät kun kosket lehtiä. Niitä esiintyy erityisesti tiheissä kasvustoissa, kun kasvit ovat lähekkäin toisiaan. Pyydystä keltaisilla liimapyydyksillä ja torju neemiöljyllä. Jauhiaisten elinkierto on noin 3–4 viikkoa, joten käsittely on toistettava 5–7 päivän välein, kunnes uusia ei enää näy 2 viikkoon.

Vihannespunkki

Vihannespunkki tarttuu erityisesti talven kuivassa sisäilmassa. Oireina lehtien keltainen pistetäplitys ja hento seittimäinen rihmasto lehtien alapuolella sekä lehtikainaloissa. Kuukausittainen suihku, ilmankosteuden nosto ja vakavissa tapauksissa neemiöljy- tai kasvissaippuakäsittely auttavat. Vihannespunkki ei viihdy kosteassa ympäristössä, joten ennaltaehkäisy on tehokkainta torjuntaa.

Kilpikirvat

Kilpikirvat näyttävät pieniltä ruskeilta tai mustilta levyiltä lehtien alapinnoilla ja varsilla, eivätkä ne liiku. Poista ne mekaanisesti vanupuikolla, joka on kostutettu spriihin (~70 %), ja toista 3–4 kertaa viikon välein. Vaikea tapaus voi vaatia kasvin eristämistä muista huonekasveista, jotta kilpikirvat eivät leviä.

Onko soihtuköynnös myrkyllinen lemmikeille

ASPCA (American Society for the Prevention of Cruelty to Animals) listaa "Lipstick Plant" -nimellä Aeschynanthus humilis -lajin ei-myrkyllisten kasvien luetteloon kissoille, koirille ja hevosille. Suomessa yleisesti myytyä A. radicans -lajia ei ole erikseen ASPCA:n listalla, eikä lajia ole erillistestattu, mutta saman suvun toinen laji ja yleinen kasvitieto antavat vahvan indikaation siitä, että myös A. radicans on samalla tavalla turvallinen lemmikeille. Tämä tekee soihtuköynnöksestä yhden harvoista trooppisista amppelikasveista, jonka kohdalla lemmikkiturvallisuus on selkeä.

Vaikka kasvi ei sisällä tunnettuja myrkyllisiä yhdisteitä, kissan tai koiran ei kannata syödä lehtiä isoja määriä – mikä tahansa kasviaines voi aiheuttaa ohimenevää oksentelua tai ripulia ruoansulatuskanavassa. Lehtien syöminen ei kuitenkaan johda kalsiumoksalaatti-tyyppisiin akuutteihin oireisiin (suun ärsytys, polttava tunne, syljen valuminen, hengitysvaikeudet), joita esimerkiksi peikonlehti ja aarnipeikonlehti aiheuttavat.

Ihmisille soihtuköynnös on yhtä lailla turvallinen. Lehtien ja kukkien käsittely ei aiheuta ihoärsytystä tai allergisia reaktioita normaalissa kosketuksessa. Soihtuköynnös on hyvä valinta perheisiin, joissa on pikkulapsia tai herkkäihoisia – toisin kuin esimerkiksi pelargoni, jonka mehu voi aiheuttaa joillekin ihoärsytystä.

Vaikka kasvi on luokituksen mukaan turvallinen, kannattaa silti pitää amppeli sellaisessa paikassa, jossa kissa tai koira ei pääse järjestelmällisesti pureskelemaan sitä. Jatkuva pureskelu ei vahingoita lemmikkiä, mutta vahingoittaa kasvin ulkonäköä. Lue lisää lemmikeille turvallisista huonekasveista huonekasvit-kategoriasivulta.

Näin lisäät soihtuköynnöstä pistokkaista

Soihtuköynnös on yksi helpoimmista huonekasveista lisättäväksi pistokkaista. Pistokkaat juurtuvat luotettavasti vedessä tai suoraan kosteassa mullassa, ja tulokset näkyvät 4–6 viikossa. Paras aika pistokkaille on kevät tai alkukesä (huhti–kesäkuu), jolloin emokasvi on aktiivisessa kasvuvaiheessa ja juurtumisaste on korkein.

1. Valitse oikea kohta. Etsi terve, ei-kukkiva verso, jossa on vähintään 4–6 lehteä ja näkyvä solmu. Solmu on varren paksunnos, josta lehtiparit lähtevät – juuri solmusta puhkeavat uudet juuret. Puolikypsä, vihreä mutta jo hieman puutuva varsi on luotettavampi kuin täysin pehmeä uudin verso.
2. Leikkaa pistokas. Leikkaa puhtailla saksilla 8–10 cm pitkä pistokas niin, että alimmainen solmu jää pistokkaaseen. Poista alimmaisen 2–3 lehtiparin lehdet kokonaan, jotta solmu jää paljaaksi. Yläpäähän jätetään 2–3 lehtiparia.
3. Anna leikkauspinnan kuivua. Jätä pistokas kuivumaan 1–2 tunniksi viileässä paikassa. Tämä muodostaa suojaavan kalvon leikkauspinnalle ja vähentää juurten lahoamisen riskiä, kun pistokas asetetaan veteen tai multaan.
4. Juurruta vedessä tai mullassa. Aseta pistokas joko lasiin huoneenlämpöistä vettä niin, että alimmainen solmu on veden alla, tai työnnä se kosteaan, kevyeen pistokkaiden multaan (50/50 turvetta ja perliittiä). Vesijuurrutus on visuaalisempi, multajuurrutus tuottaa vahvempia juuria. Vaihda vesi kerran viikossa.
5. Pidä lämpimässä ja kosteassa. Pidä pistokas kirkkaassa epäsuorassa valossa 22–25 °C lämpötilassa. Korkea ilmankosteus auttaa juurtumista – pistokkaan voi peittää läpinäkyvällä muovipussilla tai laittaa läpinäkyvään muoviastiaan kupua simuloimaan. Tuuleta kuitenkin päivittäin, jotta home ei pääse leviämään.
6. Siirrä lopulliseen ruukkuun. Kun juuret ovat 3–5 cm pituisia (vesijuurrutuksessa) tai pistokas alkaa tuottaa uutta lehteä (multajuurrutuksessa), siirrä se pieneen amppeliruukkuun (Ø 10–12 cm) kevyeen, ilmavaan multaan. Kastele kunnolla istutuksen yhteydessä ja pidä uusi taimi kirkkaassa epäsuorassa valossa.
7. Hoida juurtumisaikana. Pidä multa kevyesti kosteana 4–6 viikkoa. Älä lannoita ensimmäisen kuukauden aikana – juuret ovat herkät korkealle suolapitoisuudelle. Ensimmäinen uusi lehti ilmestyy yleensä 4–8 viikon kuluessa, mikä on merkki onnistuneesta juurtumisesta.

Usein kysyttyä soihtuköynnöksestä

Lue myös

• Kaikki huonekasvit →
• Posliinikukka – toinen ei-myrkyllinen amppelikasvi →
• Peikonlehti – suosittu trooppinen viherkasvi →
• Aarnipeikonlehti – Monkey Mask -amppelikasvi →
• Pelargoni – kotimainen kesäklassikko →