Vaativa kosteusystävä, maija (Calathea- ja Goeppertia-suvut), on Etelä- ja Keski-Amerikan sademetsistä peräisin oleva trooppinen lehtikasvi, johon kuuluvat aaltomaijan, marmorimaijan ja isomaijan kaltaiset lajit. Suomessa sitä kasvatetaan ainoastaan sisätiloissa: se vaatii tasaista lämpöä, korkeaa ilmankosteutta ja kirkasta epäsuoraa valoa. Englanniksi maijaa kutsutaan rukoilijakukaksi lehtien vuorokausiliikkeen vuoksi.
| Valo | Kirkas epäsuora valo, ei suoraa auringonpaistetta |
|---|---|
| Kastelu | Tasainen kosteus, kastele 1× viikossa kasvuaikana |
| Multa | Turvepohjainen, kevyt ja hyvin läpäisevä, pH 5,5–6,5 |
| Lämpötila | 18–24 °C, RHS suosittelee 16–21 °C, Suomessa ei alle +12 °C |
| Kukinta | Sisätiloissa erittäin harvoin |
| Korkeus | 30–80 cm sisäkasvina |
| Vaikeus | Keskitaso–vaativa |
| Lemmikit | Ei-myrkyllinen / Non-Toxic koirille, kissoille ja hevosille (ASPCA) |
Maija – kuvioidut lehdet, jotka liikkuvat aamuin illoin
Maija on yhteisnimitys laajalle joukolle Calathea- ja Goeppertia-suvun trooppisia lehtikasveja, joita kasvatetaan Suomessa sisäkasveina värikkäiden ja kuvioitujen lehtien takia. Suvut kuuluvat marantakasvien heimoon (Marantaceae), ja niiden alkuperäinen kotiseutu on Etelä-Meksikon ja trooppisen Amerikan sademetsät – etenkin Brasilia, Kolumbia, Ecuador ja Peru. Sademetsässä maijat kasvavat aluskasvillisuutena puunlatvustojen alla, joten ne ovat sopeutuneet valon vähyyteen ja korkeaan ilmankosteuteen.
Suomessa kasvi tunnetaan suomenkielellä yleisesti maijana – yksittäisistä lajeista käytetään lisäksi eriytyneitä nimiä kuten aaltomaija, marmorimaija, isomaija ja silkkimaija. Kauppanimi on usein Calathea, joka näkyy taimien etiketeissä, vaikka kasvitieteellisesti monet tutut maijat on uudelleenluokiteltu Goeppertia-sukuun (lisää tästä jäljempänä). Englanninkielinen yleinen nimi on prayer plant (rukoilijakukka), joka viittaa lehtien luonteenomaiseen liikkeeseen: päivisin lehdet ovat vaakasuorassa avoimina, ja iltahämärässä ne nousevat pystyyn kuin rukoilevat kämmenet. Tämä nyktinastiseksi kutsuttu liike johtuu lehtilavan tyvessä olevasta nivelestä, joka muuttaa solunesteen painetta valomäärän mukaan.
Sisätiloissa kasvatettuna maija jää tyypillisesti 30–80 cm korkuiseksi, ja se kasvaa hitaasti mutta tuottaa hyvin hoidettuna jatkuvasti uusia lehtiä. Maija ei ole nopeimpia tai helpoimpia huonekasveja: se reagoi nopeasti väärään hoitoon ruskettamalla lehtien reunat, mistä syystä monet harrastajat pitävät sitä keskitason tai vaativana kasvina. Palkinto on kuitenkin suuri – terve maija on yksi koristeellisimmista ja vaikuttavimmista vihreistä, joita suomalaiseen olohuoneeseen voi sijoittaa.
Mitkä lajit kuuluvat maijoihin
Maija on lajiryhmä, ei yksi laji. Calathea-suvussa on Kew Gardensin POWO-tietokannan mukaan 59 hyväksyttyä lajia, ja näiden lisäksi noin 200 entistä Calathea-lajia on siirretty 2010-luvulla läheiseen Goeppertia-sukuun kasvitieteellisen uudelleenluokittelun myötä. Suomalaisessa kukkakaupassa eroa ei juuri mainita, ja sama kasvi voi olla hyllyssä joko nimellä Calathea tai Goeppertia riippuen taimitarhasta.
Aaltomaija (Goeppertia rufibarba, ent. Calathea rufibarba) on kapealehtinen, aaltoreunainen laji. Lehdet ovat tummanvihreät päältä ja viininpunaiset alta, ja varret ovat lievästi nukkapäällysteiset. Aaltomaija on yksi sietokykyisemmistä maijoista ja sopii aloittelijalle.
Marmorimaija (Calathea lancifolia, kauppanimellä myös Goeppertia insignis) tunnetaan myös nimellä rattlesnake plant. Pitkät, kapeat lehdet ovat vaaleanvihreät, ja niihin on raidoitettu tummanvihreitä elliptisiä laikkuja kuten käärmeen nahkaan. Lehden alapinta on tunnusomaisen viininpunainen.
Isomaija (Goeppertia orbifolia, ent. Calathea orbifolia) on koristeellinen, leveälehtinen laji, jonka pyöreät lehdet ovat halkaisijaltaan jopa 30 cm. Lehdet ovat hopeanharmaita ja tummanvihreitä raitoja. Isomaija on suuri kasvi, joka vie tilaa ja vaatii korkeampaa ilmankosteutta kuin pienemmät lajit.
Silkkimaija (Goeppertia roseopicta, ent. Calathea roseopicta) on lajitteluryhmä, jossa lehdet ovat pyöreähköjä ja kuvioitu vaalealla "sulalla" tai pinkillä rajauksella keskirivin ja reunan välillä. Tunnetuimmat lajikkeet ovat 'Medallion', 'Dottie' ja 'Rosy'.
Lisäksi suomalaisilta taimimarkettien hyllyiltä löytyvät usein seeprasilkkimaija (Calathea zebrina), riikinkukkomaija (Calathea makoyana), tikriraitamaija (Calathea ornata, pin-stripe calathea) ja verkkomaija (Goeppertia kegeljanii, mosaic plant). Hoito-ohjeet ovat lähes identtiset koko ryhmälle, joten tämän sivun ohjeet pätevät kaikkiin – yksittäiset lajit eroavat lähinnä kosteusvaatimuksiltaan: isomaija ja seeprasilkkimaija vaativat korkeampaa kosteutta kuin aaltomaija.
Onko maija sama kuin marantta tai stromanthe
Tämä on yksi yleisimmistä sekaannuksista kasvikaupassa. Kaikki kolme – maija, marantta ja stromanthe – kuuluvat samaan marantakasvien (Marantaceae) heimoon ja ovat kasvitieteellisesti läheisiä sukulaisia. Niiden hoito-ohjeet ovat lähes identtiset, mutta tunnistus eroaa lehtien muodosta ja kasvutavasta.
Maija (Calathea / Goeppertia) on yleensä pystykasvuinen, ja lehdet ovat suippoja tai pyöreitä, kuvioidut joko raitoina, laikuina tai "sulkina". Lehden alapinta on tyypillisesti viininpunainen tai violetti. Maijan lehdet liikkuvat selkeästi vuorokauden aikana – aamulla vaakasuoria, illalla pystyssä.
Marantta (Maranta leuconeura, prayer plant) on rentokasvuinen ja matala (10–30 cm). Sen lehdet ovat soikeita ja tasoreunaisia, kuvioitu hopeisilla ja tummanvihreillä raidoilla, ja kuuluisin lajike 'Erythroneura' tunnetaan punaisista verisuonista. Marantta sopii amppeliin, kun taas maija on yleensä ruukussa pystysuorassa.
Stromanthe (Stromanthe sanguinea 'Triostar') erottuu räikeän monivärisistä lehdistään, joissa on vihreää, valkoista ja vaaleanpunaista. Se on kookkaampi kuin marantta ja kasvutavaltaan pystympi kuin maija. Stromanthe tunnetaan herkkyydestään – jopa maijaa vaativampi.
Käytännön nyrkkisääntö: jos lehdet ovat suippoja tai pitkulaisia ja niissä on raidoitusta, alapinta viininpunainen → maija. Jos lehdet ovat pieniä, soikeita ja matalakasvuinen → marantta. Jos lehdissä on roiskemaisia vaaleanpunaisia tai valkoisia kuvioita → stromanthe. Hoito-ohjeet ovat samat kaikille kolmelle, ja kaikki kuuluvat ASPCA:n luokituksessa ei-myrkyllisiin lemmikkikasveihin.
Paras paikka maijalle kotona
Maijan luontainen elinympäristö on sademetsän aluskasvillisuus, jossa valo siivilöityy puunlatvustojen läpi. Sisätiloissa tämä tarkoittaa kirkasta mutta epäsuoraa valoa, joka muistuttaa varjopuolen ikkunaa. Sopiva paikka on noin 1–2 metrin etäisyydellä itä- tai pohjoisikkunasta tai etelä-/länsi-ikkunasta, jonka edessä on ohut verho tai huurrelasi. Suora keskipäivän aurinko polttaa lehdet muutamassa tunnissa ruskeiksi ja vaalentaa kuvioinnin.
Talvikuukausina (loka–maaliskuu) Suomen valomäärä laskee dramaattisesti, ja kasvi voi sietää myös etelään päin olevan ikkunan suoremman valon. RHS:n suositus on "bright but indirect light" – käytännössä valoisa hajavalon kasvupaikka. Liian pimeässä paikassa lehtien kuviointi vaalenee ja lehdet kasvavat venyneinä.
Lämpötila pidetään tasaisena: 18–24 °C päivisin (RHS suosittelee 16–21 °C). Käytännön alaraja Suomen kerrostaloympäristössä on +12 °C – sen alle kasvi alkaa kärsiä nopeasti. Käytännössä tavallinen kerrostaloasunto on kasville sopiva ympäristö, mutta vältä asettelua aivan lämmityspatterin viereen, vetoisalle ikkunalaudalle tai oviaukon puolelle. Vetovirta talvella aiheuttaa lehtien kärkien ruskettumista nopeasti.
Hyvät huonevalinnat suomalaisessa kerrostalossa ovat kylpyhuone (jos siellä on ikkuna) ja keittiö, koska näissä huoneissa ilmankosteus on muita huoneita korkeampi. Maijaa ei kannata sijoittaa ikkunalaudalle suoraan, vaan vähän etäämmälle pöydälle tai jakkaralle, jotta talven kylmäsäteily ikkunan läpi ei kohdistu suoraan lehtiin.
Kuinka usein maijaa kastellaan
Maijan kastelu on tasapainottelua – kasvi haluaa multaa joka on tasaisesti kostea, mutta ei märkä. Pintamullan saa antaa kuivua kastelujen välillä noin 1–2 cm syvyyteen. Käytännössä tämä tarkoittaa kasteltua kerran viikossa kesällä ja noin kerran 10–14 päivässä talvella, mutta tarkka rytmi riippuu huoneen lämpötilasta, ilmankosteudesta ja ruukun koosta.
Vesi: tämä on maijoilla erityisen tärkeää. Suomalainen vesijohtovesi on monilla alueilla kalkkipitoista ja kloorattua, ja maija reagoi näihin yhdisteisiin lehtien kärkien ruskettumalla ja valkoisten kalkkilaikkujen ilmestymisellä lehdille. RHS suosittelee sadeveden tai vähintään 24 tuntia seissyttä hanaveden käyttöä. Käytännössä:
Vaihtoehto 1 – sadevesi. Kerää sadevettä syksyllä parveketta tai pihaa varten ja säilytä se viileässä paikassa. Tämä on paras vaihtoehto.
Vaihtoehto 2 – kiehautettu ja jäähdytetty hanavesi. Kiehauttaminen poistaa osan kalkista ja kloorista. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Vaihtoehto 3 – seisotettu hanavesi. Anna täyden astian seistä auki vähintään 24 tuntia, jotta kloori haihtuu. Tämä ei poista kalkkia, mutta on usein tarpeeksi pehmeällä vesijohtovedellä.
Kaada vesi ruukun reunaa pitkin, ei suoraan lehtiruusukkeen keskelle. Tyhjennä aluslautanen 30 minuutin kuluessa kastelusta – maijan juuret eivät siedä seisovaa vettä, ja juurilaho on kasvin yleisin sairaus. Talvella kastelua vähennetään selvästi, koska kasvun hidastuminen vähentää veden tarvetta. Liian niukka kastelu, etenkin lämmityskaudella ilman kuivuessa, näkyy lehtien rullautumisena ja kärkien kuivumisena – tällöin nostetaan kosteutta sekä mullan että ilman puolelta.
Miksi maijan lehdet ruskettuvat reunoilta
Lehtien ruskeat reunat ja kärjet ovat maijan yleisin ongelma, ja syy on lähes aina yhdessä neljästä asiasta. Diagnoosi kannattaa tehdä rauhassa, koska väärä korjausyritys (esim. enemmän kastelua, kun ongelma onkin liikakastelu) voi pahentaa tilannetta.
Syy 1 – kuiva ilma. Maijat tulevat sademetsästä, jossa ilmankosteus on 70–90 %. Suomalaisen kerrostalon talvi-ilma laskee lämmityskaudella 20–30 %:iin, mikä on niille kuolettava ympäristö. Korjaus: käytä ilmankostutinta, ryhmittele maija muiden kasvien kanssa, tai aseta ruukku kostealla sepelillä täytetylle aluslautaselle. Tavoite on 50–60 % suhteellinen ilmankosteus.
Syy 2 – kalkkipitoinen tai klooripitoinen vesi. Suomen vesijohtoveden mineraalit kerääntyvät lehtien kärkiin ja aiheuttavat ruskettumista. Korjaus: vaihda sadeveteen, kiehauta hanavesi, tai anna sen seistä yön yli ennen kastelua. Tämä yksin korjaa monella maijankasvattajalla pitkäaikaisen ongelman.
Syy 3 – ali- tai liikakastelu. Jos multa on jatkuvasti märkä, juuret lahoavat ja kärjet ruskettuvat. Jos multa kuivuu täysin, lehdet rullautuvat ja kärjet kuolevat kuivumisesta. Tarkista mullan kosteus sormella 2–3 cm syvyyteen ennen kastelua – jos tuntuu kuivalta, kastele.
Syy 4 – auringonpaiste. Suora aurinko polttaa lehdet ruskeiksi laikuiksi muutamassa päivässä, etenkin keväällä ja kesällä. Siirrä kasvi kauemmas ikkunasta tai ohuen verhon taakse.
Ruskettuneet kärjet eivät palaudu, mutta ne voi leikata terävillä saksilla pois siistimmän ulkonäön vuoksi. Leikkaa kärki seuraten lehden luonnollista muotoa, älä suoraan – terävä leikkaus näkyy enemmän.
Mitä multaa ja ravinteita maija tarvitsee
Maija viihtyy kevyessä, hyvin läpäisevässä mullassa, joka pitää tasaisesti hieman kosteutta mutta päästää ylimääräisen veden valumaan pohjareiästä. Sopiva pH on lievästi hapan, 5,5–6,5. Tavallinen kukkamulta sopii pohjaksi, mutta sitä kannattaa keventää lisäämällä noin 20–30 % perliittiä tai turvetta – tämä parantaa ilmankiertoa juurten ympärillä ja vähentää juurilahon riskiä. Missouri Botanical Garden suosittelee "uniformly moist, well-drained, peaty potting mixture" -tyyppistä seosta.
Lannoitus aloitetaan keväällä, kun uudet lehdet alkavat puhjeta – Suomessa yleensä huhti–toukokuussa. RHS suosittelee tasapainoista nestemäistä viherkasvilannoitetta kerran kuukaudessa kasvukaudella. Yleinen suomalainen kasvattajaohje on lannoittaa noin kerran kuukaudessa maalis–lokakuun aikana. Talvella lannoitus keskeytetään kokonaan, koska kasvu hidastuu eikä kasvi käytä ravinteita yhtä tehokkaasti.
Tärkeää on käyttää puolet pakkauksessa ilmoitetusta vahvuudesta. Maija on herkkä lannoiteylijäämille, jotka näkyvät ruskeina kärkinä lehdissä ja valkoisena suolakerroksena mullan pinnalla. Jos epäilet ylilannoitusta, huuhtele multa läpäisevästi puhtaalla vedellä – noin kolme kertaa ruukun tilavuus vettä – ja anna kasvin levätä viikon ennen seuraavaa lannoitusta.
Maija siirretään uuteen ruukkuun noin 2–3 vuoden välein, mieluiten keväällä juuri ennen kasvukauden alkua. Uuden ruukun tulee olla vain 2–3 cm leveämpi kuin edellinen – liian iso ruukku pitää multaa pitkään kosteana ja lisää juurilahon riskiä.
Yleisimmät tuholaiset ja taudit
Maija on suomalaisessa sisäilmastossa altis muutamalle tyypilliselle huonekasvituholaiselle, etenkin talvella, kun ilmankosteus on alhainen ja kasvit ovat heikkoja.
Vihannespunkki
Vihannespunkki on maijan yleisin tuholainen kuivassa sisäilmassa. Oireena lehtien keltainen pistetäplitys ja hento seittimäinen rihmasto lehtien alapuolella. Punkit ovat hyvin pieniä (0,5 mm), joten ne tunnistaa parhaiten suurennuslasilla tai tuhojen perusteella. Torju kuukausittaisella suihkuttelulla suihkussa, ilmankosteuden nostolla ja vakavissa tapauksissa neemiöljyllä tai biologisella kasvissaippualla. Tarkista myös naapurikasvit, koska punkki leviää nopeasti.
Jauhiaiset
Pieniä valkoisia kärpäsiä, jotka lentävät ilmaan kun kasviin koskee. Pyydystä keltaisilla liimalapuilla ja torjut neemiöljyllä tai kasvissaippualla. Toista käsittely 5–7 päivän välein 3–4 kertaa, koska munat kuoriutuvat asteittain. Jauhiaisten torjunta vaatii sinnikkyyttä – yhdellä käsittelyllä ei pärjää.
Kilpikirvat
Hitaasti kehittyviä, mutta sitkeitä. Ne näyttävät pieniltä ruskeilta tai keltaisilta lavoilta lehtien alapinnoilla ja varsilla, ja niiden eritteistä syntyy tahmeaa mesikastetta. Poista mekaanisesti vanupuikolla, joka on kostutettu spriihin (~70 %), ja toista 3–4 kertaa viikon välein, kunnes kaikki kilvet ovat kadonneet.
Juurilaho
Juurilaho on maijan yleisin sairaus ja seuraa lähes aina liiallisesta kastelusta tai aluslautasen seisovasta vedestä. Oireet: lehdet kellastuvat, kasvi velttoutuu, ja ruukusta nousee mätä haju. Korjaus: nosta kasvi pois ruukusta, leikkaa mustat ja pehmeät juuret pois terävillä, puhtailla saksilla, ja istuta uudelleen kuivaan, raikkaaseen multaan. Kastele varovasti seuraavat 2–3 viikkoa.
Onko maija myrkyllinen ihmisille ja lemmikeille
Maija on luokiteltu ei-myrkylliseksi koirille, kissoille ja hevosille American Society for the Prevention of Cruelty to Animals -järjestön (ASPCA) Animal Poison Control -listan mukaan. Tämä koskee sekä Calathea-suvun lajeja että englanninkielistä "prayer plant" -kategoriaa, jonka alle kuuluvat sekä Calathea että läheinen Maranta-suku. ASPCA listaa Calathean myrkkyaineiden kohdalle merkinnän "Non-toxic".
Tämä tekee maijasta erinomaisen valinnan kotiin, jossa on kissa tai koira – useimmat suositut huonekasvit kuten peikonlehti, aarnipeikonlehti, amaryllis ja pelargoni ovat ASPCA:n luokituksessa myrkyllisiä lemmikeille.
Vaikka maija ei ole myrkyllinen, kasvinosien syöminen voi silti aiheuttaa lievää ruoansulatusvaivaa kuten oksentelua tai löysiä ulosteita, jos lemmikki syö kerralla suuria määriä lehtiä. Tämä koskee yleisesti kasvimateriaalin syömistä, eikä ole maijalle ominaista. Pidä kasvi silti mieluiten paikassa, jota lemmikki ei käytä leikkimiseen, koska lehdet vaurioituvat helposti pureskeltaessa.
Ihmisille maija on täysin turvallinen kasvi sijoitettavaksi olohuoneeseen, makuuhuoneeseen tai lastenhuoneeseen. Lehdistä ei vapaudu ilmaan haitallisia aineita, ja kasvinneste ei aiheuta ihoärsytystä terveelle iholle. Jos lehdistä irtoaa lasta tai lemmikkiä pureskellessa pieniä paloja, niiden nieleminen ei vaadi yhteydenottoa myrkytystietokeskukseen tai eläinlääkäriin.
Näin lisäät maijaa jakamalla
Maija lisätään kasvitieteellisesti jakamalla – kasvi muodostaa juurakkomaisia rönsyjä, joista voi erottaa uusia yksilöitä. Pistokaslisäys vedessä, kuten peikonlehdellä tai pelargonilla, ei toimi maijan kanssa, koska kasvilla ei ole varsisolmuja. Jakaminen on luotettava ja yksinkertainen tapa, kunhan tehdään oikeaan aikaan ja varovasti.
Paras aika jakaa maija on keväällä juuri ennen kasvukauden alkua, yleensä huhti–toukokuussa. Tällöin kasvi käynnistyy luonnostaan kasvuun, ja juuret toipuvat nopeammin uudelleenistutuksen jälkeen. Talvella jakamista ei suositella, koska kasvi on lepokaudessa eikä toipua hyvin.
- Valmistele jakaminen. Ota maijan ruukku esille noin viikkoa ennen jakamista ja vähennä kastelua hieman, jotta multa ei ole läpimärkä jakamisen aikana. Hanki valmiiksi 2–3 pientä ruukkua (Ø 12–15 cm), joissa on pohjareiät, sekä raikasta turvepohjaista viherkasvimultaa.
- Nosta kasvi ruukusta. Käännä ruukku kyljelleen ja varovaisesti nosta kasvi pois multapaakun mukana. Pyrkikää välttämään juurten repimistä – jos multa on tiukasti kiinni ruukun seinissä, naputtele ruukun pohjaa tai liikuta veitsen lavalla reunoja pitkin.
- Erota juurakot toisistaan. Tarkastele juuripaakkua ja etsi luonnolliset jakokohdat – kasvi koostuu yleensä useista pienistä rosetteista, joilla on omat juuret. Erota ne käsin varovasti vetämällä, tai leikkaa puhtailla, terävillä saksilla läpi juuripaakun. Jokaisella uudella yksiköllä pitää olla vähintään 2–3 lehteä ja oma juuriryhmä.
- Istuta uusiin ruukkuihin. Pohjusta jokainen uusi ruukku 2–3 cm:llä turvepohjaista multaa, aseta jaettu yksilö paikalleen ja lisää multaa juurten ympärille. Paina mullan pintakerros kevyesti tasaiseksi mutta älä tiivistä. Juurikaulan tulee jäädä mullan tason alapuolelle, mutta lehtilavat ja varret kokonaan pinnan päälle.
- Kastele ja sijoita. Kastele istutetut maijat reilusti niin, että vesi valuu pohjareiästä. Tyhjennä aluslautanen 30 minuutin kuluessa. Sijoita uudet kasvit varjoisaan, lämpimään (+20–24 °C) paikkaan, jossa ilmankosteus on korkea – kylpyhuone tai keittiö sopivat hyvin. Vältä suoraa aurinkoa ensimmäiset 2–3 viikkoa.
- Hoida juurtumisaikana. Pidä uudet maijat tasaisesti kosteina (älä märkinä) seuraavat 4–6 viikkoa. Älä lannoita vielä – juuret ovat herkkiä jakamisen jälkeen. Uudet lehdet ilmestyvät yleensä 4–8 viikon kuluessa, mikä on merkki onnistuneesta juurtumisesta. Tämän jälkeen voi siirtyä normaaliin hoitoon.
Usein kysyttyä maijasta
Onko maija helppohoitoinen huonekasvi?
Ei kuulu helpoimpiin – maija on keskitason tai vaativa kasvi, joka reagoi nopeasti virheellisiin oloihin lehtien ruskettumalla. Se vaatii korkean ilmankosteuden (50–60 %), kirkasta epäsuoraa valoa, kalkitonta vettä ja tasaista lämpöä. Aloittelijalle helpompia myrkyttömiä huonekasveja ovat esimerkiksi viherköynnös ja perinteiset saniaiset. Maijan palkinto on kuitenkin suuri – terveeltä kasvilta saa yhden olohuoneen koristeellisimpia lehtikasveja.
Miksi maijani lehdet ruskettuvat reunoilta?
Yleisin syy on liian kuiva ilma – Suomen lämmityskaudella sisäilman kosteus laskee 20–30 %:iin, kun maija tarvitsee 50–60 %. Toinen yleinen syy on kalkki- tai klooripitoinen vesijohtovesi, joka aiheuttaa kärkien kuivumista. Vaihda sadeveteen tai vähintään 24 tuntia seissyneeseen hanaveteen ja nosta ilmankosteutta ilmankostuttimella tai sepelilautasella. Ruskettuneet kärjet eivät palaudu, mutta uusi kasvu on terveempää, kun perussyy on korjattu.
Kuinka usein maijaa kastellaan?
Kun mullan pintakerros on kuivunut 1–2 cm syvyyteen – kesällä yleensä kerran viikossa, talvella kerran 10–14 päivässä. Käytä mieluiten huoneenlämpöistä sadevettä tai 24 tuntia seisseutta hanavettä. Kaada vesi ruukun reunaa pitkin, ei suoraan lehtien rusettiin. Tyhjennä aluslautanen 30 minuutin kuluessa – juurilaho on maijan yleisin sairaus, ja se johtuu lähes aina seisovasta vedestä.
Onko maija myrkyllinen kissoille ja koirille?
Ei. ASPCA luokittelee maijan (Calathea) sekä prayer plant -kategorian ei-myrkylliseksi koirille, kissoille ja hevosille. Tämä tekee maijasta erinomaisen valinnan kotiin, jossa on lemmikkejä, sillä monet muut suositut huonekasvit kuten peikonlehti ja amaryllis ovat ASPCA:n luokituksessa myrkyllisiä. Suuria määriä syötynä kasvinosat voivat silti aiheuttaa lievää oksentelua, mutta varsinaista myrkkyriskiä ei ole.
Mitä eroa on maijalla ja marantalla?
Molemmat kuuluvat marantakasvien (Marantaceae) heimoon ja molempia kutsutaan englanniksi prayer planteiksi, mutta ne ovat eri sukuja. Maija (Calathea / Goeppertia) on yleensä pystykasvuinen ja lehdet suippomaisia, kun marantta (Maranta leuconeura) on matala ja rentokasvuinen, lehdet pieniä ja soikeita. Hoito-ohjeet ovat samat kummallakin: kirkas epäsuora valo, korkea ilmankosteus, kalkiton kastelu. Molemmat ovat ASPCA:n mukaan ei-myrkyllisiä lemmikeille.
Miksi maijani lehdet ovat alhaalla aamulla, mutta ylhäällä illalla?
Tämä on luonnollinen ja terve nyktinastinen liike, ei merkki ongelmasta. Maijan lehtiniveltä kutsutaan pulvinukseksi, ja se reagoi valomäärän muutoksiin muuttamalla solunestepainetta. Päivisin lehdet ovat vaakatasossa keräämässä valoa, ja iltahämärässä ne nousevat pystyyn vähentämään haihdutusta. Tämä on syy englanninkieliseen lempinimeen "prayer plant". Jos liike puuttuu kokonaan, kasvi on todennäköisesti stressissä – tarkista valo, kosteus ja lämpötila.
Voinko lisätä maijaa pistokkaista vedessä?
Ei. Maijoissa ei ole varsisolmuja kuten peikonlehdellä tai pelargonilla, joten klassinen pistokas vedessä ei toimi. Maija lisätään jakamalla: keväällä juuripaakku jaetaan 2–3 osaan, joista jokaisella on omat juuret ja vähintään 2–3 lehteä, ja osat istutetaan omiin ruukkuihinsa. Uudet lehdet ilmestyvät 4–8 viikossa onnistuneen juurtumisen jälkeen.
Mitä eroa on Calathealla ja Goeppertialla?
Aiemmin kaikki nämä kasvit kuuluivat Calathea-sukuun, mutta vuosina 2010–2020 noin 200 lajia siirrettiin DNA-tutkimuksen perusteella läheiseen Goeppertia-sukuun. Esimerkiksi aaltomaija ja isomaija ovat nykyään tieteellisesti Goeppertia-suvun lajeja. Suomalaisessa kukkakaupassa eroa ei juuri näy – sama kasvi voi olla hyllyssä joko nimellä Calathea tai Goeppertia. Hoito-ohjeet ovat täysin samat molemmille suvuille.