Suomessa lyyraviikuna (Ficus lyrata) on suosittu sisustuskasvi, jonka tunnistaa suurista, viulun muotoisista lehdistä; alkujaan se on Länsi- ja Keski-Afrikan trooppisista metsistä peräisin oleva huonekasvi mulperikasvien heimosta. Hyvin hoidettuna se kasvaa 1–2 metrin korkuiseksi sisätiloissa, ja yksittäisten lehtien pituus voi olla 30–45 cm. Luonnossa kasvi voi yltää 10–20 metriin korkuiseksi puuksi.
| Valo | Kirkas epäsuora valo, ei suoraa keskipäiväpaistetta |
|---|---|
| Kastelu | Pintamulta saa kuivua, kastele 1× viikossa kasvukaudella |
| Multa | Hyvin läpäisevä viherkasvimulta, pH 6,0–7,0 |
| Lämpötila | Ideaali 18–24 °C, minimi 13 °C |
| Kukinta | Sisätiloissa erittäin harvoin |
| Korkeus | 1–2 m sisätiloissa, 10–20 m luonnossa |
| Vaikeus | Keskitaso |
| Lemmikit | Myrkyllinen lemmikeille (Ficus-suvun yhteinen luokitus, ASPCA) |
Lyyraviikuna – Länsi-Afrikan suuri sisustusklassikko
Lyyraviikuna (Ficus lyrata) on suuri puumainen huonekasvi mulperikasvien heimosta (Moraceae) – siis samaa heimoa kuin kumiviikuna ja limoviikuna. Kotiseutu on Länsi- ja Keski-Afrikan trooppiset sademetsät, alueella joka ulottuu Sierra Leonesta Kameruniin ja Gaboniin. Luonnossa lyyraviikuna on puoliepifyyttinen puu, joka aloittaa elämänsä toisen puun oksilla ja kasvaa lopulta itsenäiseksi 10–20 metrin korkuiseksi puuksi.
Suomessa lyyraviikunaa kasvatetaan ainoastaan sisätiloissa. Se ei siedä Suomen ilmasto-oloja ulkona kesälläkään, koska kasvi vaatii tasaisen 18–24 °C lämpötilan ja kärsii nopeasti viileästä yöstä. Sisätiloissa hyvin hoidettu yksilö kasvaa 1–2 metrin korkuiseksi vuosien aikana, ja yksittäisten lehtien pituus voi olla 30–45 cm.
Tyypillisin tunnistusmerkki on lehden muoto: leveä yläosa, kapeampi keskiosa ja pyöristetty pohja muistuttavat antiikin lyyran tai viulun runkoa. Lehdet ovat tummanvihreitä, paksuja ja nahkamaisia, ja niissä on selvä, vaalea keskisuoni. Suomeksi käytetään myös vaihtoehtoista nimeä viuluviikuna, joka kääntyy englanninkielisestä "fiddle-leaf fig" -nimestä. Tieteellinen lajinimi lyrata tulee latinasta ja viittaa juuri lyyran muotoon.
Mikä ero on lyyraviikunan, kumiviikunan ja limoviikunan välillä
Kaikki kolme kuuluvat samaan Ficus-sukuun ja Moraceae-heimoon, mutta lehtien muoto, koko ja kasvutapa erottavat ne nopeasti toisistaan. Tämä on yksi yleisimmistä sekaannuksista kasvikaupoissa, koska kaikkia kolmea myydään suomenkielellä yleisnimellä "fiikus".
Lyyraviikuna (Ficus lyrata) on selvästi suurin lehti kolmikon kesken. Lehti on 30–45 cm pitkä, viulun tai lyyran muotoinen ja paksu, ja kasvi on puumaisesti pystykasvuinen. Suosittu tukimuoto on yksirunkoinen "standardi", jossa kasvi kohoaa kuin pieni puu.
Kumiviikuna (Ficus elastica) on isolehtinen, mutta lehdet ovat soikeita eivätkä lyyran muotoisia. Lehdet ovat kiiltäviä, paksuja ja usein punertavasävyisiä uusina. Lue tarkempi vertailu kumiviikunan hoito-ohjeesta.
Limoviikuna (Ficus benjamina) on tunnistettavasti pienlehtisin: lehdet ovat vain 5–10 cm, suippoja ja ohuita. Kasvutapa on roikkuva ja sirosti haarautuva, eikä yksittäinen lehti ole missään tapauksessa lähellä lyyraviikunan kokoa. Yksityiskohdat löytyvät limoviikunan sivulta.
Käytännön nyrkkisääntö: jos lehti on käden levyinen, lyyran muotoinen ja paksu → lyyraviikuna. Jos lehti on iso ja soikea → kumiviikuna. Jos lehdet ovat pieniä ja kasvi roikkuu kauniisti → limoviikuna. Hoito-ohjeet ovat samanlaisia perusasioissa (kirkas hajavalo, tasainen kastelu, lämpö), mutta lyyraviikuna on selvästi vaikein paikkasiirtoja sietämisen suhteen.
Paras paikka lyyraviikunalle kotona
Lyyraviikuna viihtyy parhaiten kirkkaassa, mutta epäsuorassa valossa. Sopivin paikka on noin 1–2 metrin etäisyydellä etelä-, lounais- tai itäikkunasta, jossa valo on runsasta mutta auringonsäteet eivät osu suoraan lehtiin. Suora keskipäiväpaiste polttaa paksut lehdet ruskeiksi laikuiksi muutamassa päivässä, etenkin jos kasvi on tottunut viileämpään valoon.
Toinen iso periaate on valon riittävyys: lyyraviikuna on Suomen oloissa lähes aina valonpuutteen partaalla. Etenkin loka–maaliskuussa, kun päivä on lyhyt ja pilvistä, kasvi voi alkaa pudottaa lehtiä alaosastaan. Tukikasvivalo on hyvä apu pohjoisemmilla leveysasteilla – noin 12 tunnin lisävaloa LED-kasvilampulla auttaa kasvia säilyttämään lehtensä talven yli.
Lämpötila pidetään tasaisena 18–24 °C välillä, eikä se saa pudota alle 13 °C edes yöllä. Vältä vetoa: lyyraviikuna reagoi äkilliseen kylmään ilmavirtaan pudottamalla lehtensä jopa viikon sisään. Tyypillinen suomalainen ongelma on ikkunalauta, jossa kasvi on lähellä kylmää lasia talvella. Siirrä se mieluummin huoneen sisemmälle tai eristä laudasta korkilevyllä.
Tärkein hoito-ohje paikan suhteen on kuitenkin yksinkertainen: älä siirrä kasvia tarpeettomasti. Lyyraviikuna on tunnetusti herkkä paikan ja olosuhteiden vaihdoksille. Kun olet löytänyt sille hyvän kohdan, jätä se sinne. Pyörittäminen valoa kohti onnistuu, mutta huoneesta toiseen siirtäminen aiheuttaa lähes aina lehtien tippumista.
Kuinka usein lyyraviikunaa kastellaan
Lyyraviikunaa kastellaan, kun mullan pintakerros on kuivunut noin 2–3 cm syvyyteen. Kesällä tämä tarkoittaa yleensä kastelua kerran viikossa, talvella noin 10–14 päivän välein. Tarkka rytmi riippuu huoneen lämpötilasta, ilmankosteudesta, ruukun koosta ja kasvin sijainnista – ikkunan vieressä oleva yksilö kuivuu nopeammin kuin huoneen keskellä oleva.
Kastele reilusti ja tasaisesti: kaada vettä koko mullan alueelle niin paljon, että sitä valuu ruukun pohjareiästä ulos. Tyhjennä aluslautanen 30 minuutin kuluessa – seisova vesi mätättää juuret nopeasti. Liikakastelu on lyyraviikunan yleisin kuolinsyy, ja sen tunnistaa pehmeiksi muuttuvasta varresta sekä lehtien ruskeista täplistä keskellä lehteä (ei reunoilla).
Käytä mieluiten huoneenlämpöistä vettä ja vältä jääkaappikylmää tai kuumaa hanavettä. Kalkkipitoinen vesijohtovesi voi vuosien mittaan kerryttää suolaa multaan, mikä näkyy lehdissä keltavihreänä laikkuna keskisuonen ympärillä. Jos asut Etelä-Suomessa kovan veden alueella (Helsinki, Espoo, Vantaa), suodatettu vesi tai sadevesi on hyvä vaihtoehto. Kuukausittainen huuhtelu puhtaalla vedellä – noin kolme kertaa ruukun tilavuus läpi valuvaa vettä – auttaa pitämään multa-pH:n vakaana.
Talvella kastelu vähennetään selvästi, koska kasvun hidastuessa kasvi käyttää vähemmän vettä. Loka–helmikuussa lyyraviikuna on lähes lepokaudella, ja liiallisen kastelun riski on suurin – useat suomalaiset kasvattajat raportoivat menettävänsä kasvinsa juuri tammi–helmikuussa, kun kastelua jatketaan kesärytmillä.
Ilmankosteus – tropiikin kasvi suomalaisessa kerrostalossa
Lyyraviikuna tulee Länsi-Afrikan sademetsistä, joissa ilmankosteus on 60–80 %. Suomalaisen kerrostalon talviaika on tämän ympäristön jyrkkä vastakohta: lämmityskaudella sisäilman suhteellinen kosteus laskee usein 20–30 %:iin. Kuiva ilma näkyy lyyraviikunan lehtien reunoissa ruskeina, rapeina kuivumislaikkuina, jotka leviävät keskelle jos olosuhteet eivät korjaannu.
Tavoitteena on 50–60 % suhteellinen ilmankosteus. Ilmankostutin on tehokkain ratkaisu, etenkin jos huoneessa on muitakin trooppisia kasveja kuten peikonlehti tai aarnipeikonlehti. Sumutuspullo tarjoaa väliaikaista helpotusta: suihkuta lehtien yli aamulla 2–3 kertaa viikossa huoneenlämpöisellä vedellä. Vältä illalla sumuttamista, koska veden jäädessä lehdille yöksi sienitautien riski kasvaa. Sepelitarjotin ruukun alla – matala lautanen kivisepelillä ja vedellä, ruukku sepelin päällä eikä veden sisällä – tuottaa pientä paikallista kosteutta haihtumalla.
Pyyhi lyyraviikunan paksut lehdet kostealla pehmeällä liinalla noin kerran kuukaudessa. Suuri lehtipinta-ala kerää nopeasti pölyä, joka heikentää yhteyttämistä ja saa kasvin näyttämään väsyneeltä. Käytä vain vettä – älä lehtikiiltoaineita, jotka tukkivat ilmaraot. Kuukausittainen suihku on myös hyvä keino: vie kasvi suihkuun, anna haalean veden virrata lehtien yli pari minuuttia ja jätä se valumaan ennen takaisin sijoittamista.
Mitä multaa ja ravinteita lyyraviikuna tarvitsee
Lyyraviikuna menestyy hyvin läpäisevässä viherkasvimullassa, jonka pH on lievästi hapan tai neutraali (6,0–7,0). Tavallinen kukkamulta sopii, mutta sitä kannattaa keventää lisäämällä noin 20 % perliittiä tai pienikokoista pinjankuorta. Tämä parantaa veden läpäisyä ja vähentää juurilahon riskiä – juurilaho on lyyraviikunalla erityisen vakava, koska kasvi reagoi siihen pudottamalla lehtensä nopeasti.
Lannoitus aloitetaan keväällä, kun uudet lehdet alkavat puhjeta – yleensä huhti–toukokuussa. Käytä viherkasveille suunniteltua nestemäistä lannoitetta, jonka NPK-suhde on tasapainoinen tai lievästi typpipainotteinen (esim. 10–10–10 tai 12–6–6). Lannoita kerran kahdessa viikossa kasvukaudella ja keskeytä lannoitus kokonaan loka–maaliskuuksi. Suomalaiset puutarhalähteet kuten Kekkilä suosittelevat säännöllistä lannoitusta kasvukaudella ja vähäisempää talvella, mikä vastaa kasvin luonnollista lepokautta.
Tärkeää: käytä korkeintaan puolet pakkauksessa ilmoitetusta vahvuudesta. Lyyraviikuna ei siedä ylilannoitusta, joka näkyy ruskeina kärkinä ja rapeina reunoina lehdissä sekä valkoisena suolakerroksena mullan pinnalla. Jos epäilet ylilannoitusta, huuhdo multa läpäisevästi puhtaalla vedellä ja anna kasvin levätä vähintään kaksi viikkoa ennen seuraavaa lannoitusta.
Ruukunvaihto tehdään 2–3 vuoden välein nuorelle kasville ja harvemmin vanhemmalle. Valitse vain hieman edellistä isompi ruukku (Ø 2–4 cm enemmän) ja varmista että pohjareiät ovat avoimia. Suuri ruukku, jossa multaa on liikaa juurten kokoon nähden, pidättää vettä ja altistaa juurilaholle. Vanhoille kasveille riittää usein vain ylimmän multakerroksen vaihto kerran vuodessa, joka tunnetaan termillä top-dressing.
Miksi lyyraviikunan lehdet rusketuvat ja saavat ruskeita täpliä
Ruskeat oireet lyyraviikunan lehdissä on yksi yleisimpiä huolenaiheita, ja niiden syy riippuu paljon siitä, missä kohdassa lehtiä ruskeus näkyy. Diagnoosi on tarkkuusasia: oikea johtopäätös vaatii lehden tarkastelun reunoja ja keskialueita erikseen.
Ruskeat reunat ja kärjet ovat yleensä merkki kuivasta ilmasta, kalkkipitoisesta vedestä tai ylilannoituksesta. Reunaruskeus alkaa tyypillisesti talvella lämmityskauden alkaessa ja etenee hitaasti sisäänpäin. Korjaus: nosta ilmankosteutta 50–60 %:iin, vaihda hanavesi suodatettuun tai sadeveteen ja huuhdo multa, jos epäilet suolakeräytymää.
Ruskeat pyöreät täplät keskellä lehteä ovat huomattavasti vakavampi merkki – kyse on lähes aina juurilahosta, joka johtuu liikakastelusta tai huonosta vedenpoistosta. Täplät ilmestyvät usein useaan lehteen kerralla ja levittäytyvät nopeasti. Ota ruukku heti pois, tarkista juuret (terveet juuret ovat valkoisia ja kiinteitä, lahonneet ruskeita ja pehmeitä) ja leikkaa pois mätä osa puhtailla saksilla. Istuta uudelleen tuoreeseen, hyvin läpäisevään multaan ja vähennä kastelua.
Tasainen kellertyminen koko lehdessä viittaa joko valon puutteeseen (etenkin talvella) tai ravinnepuutteeseen. Erottava tekijä: jos vain alalehdet kellastuvat ja uudet ylälehdet ovat normaaleja, kyse on usein luonnollisesta vanhenemisesta tai typen puutteesta. Jos kaikki lehdet alkavat kellastua tasaisesti, tarkista ennen muuta valon riittävyys.
Mustat tai tummanruskeat varret alaosassa kertovat juurilahon edenneen pitkälle. Tämä on hätätila – pelastaminen vaatii nopean ruukunvaihdon ja kaikkien mätien osien poiston. Jos varsi on jo pehmeä ylhäällä asti, kasvia ei usein voida pelastaa, mutta yläosan terveestä pistokkaasta voi yrittää uutta kasvia.
Miksi lyyraviikuna pudottaa lehtiään
Lyyraviikunan tunnetuin ongelma on äkillinen lehtien tippuminen, joka voi ajaa kokeneenkin kasvattajan epätoivoon. Hyvä uutinen on, että syy on lähes aina tunnistettavissa kuusi peruslähteen kautta – ja oikein tunnistettuna kasvi tasapainottuu yleensä parissa viikossa.
Paikan vaihto on yleisin syy. Lyyraviikuna on tunnetusti herkkä uudelle ympäristölle: kasvikaupasta kotiin tuonti, muutto uuteen huoneeseen tai jopa ruukun pyörittäminen voivat saada kasvin pudottamaan 20–30 % lehdistään. Tämä on shokkireaktio, ja jos uudet olosuhteet ovat hyvät, kasvi tasaantuu 2–4 viikossa.
Veto ja äkillinen lämpötilan muutos ovat toinen klassinen syy. Talvella ikkunan lähellä oleva lyyraviikuna kokee voimakkaan lämpötilavaihtelun joka kerta kun ikkuna avataan tai oven kautta tulee kylmää ilmaa. Reaktio voi olla nopeaa: lehdet alkavat tippua jo seuraavana päivänä.
Liikakastelu aiheuttaa juurilahon ja sitä kautta lehtien tippumisen. Ero kuivuusongelmaan: liikakastelussa myös varsi voi muuttua pehmeäksi ja maa haisee tunkkaiselta. Tarkista ruukun pohjareiät ja anna mullan kuivua kunnolla pintakerrokselta ennen seuraavaa kastelua.
Liian kuiva multa aiheuttaa myös lehtien tippumisen, mutta yleensä lehdet kovettuvat ensin kuiviksi ja paperinahkaisiksi. Kuivuusongelma on helpompi korjata kuin liikakastelu – kastele kunnolla, mutta älä yritä kompensoida päiväntasaisilla pikkukasteluilla.
Valon puute aiheuttaa hitaampaa lehtien tippumista, joka alkaa yleensä alaosasta. Suomen pimeään syksyyn ja talveen yhdistyvänä tämä on tyypillisin sisäkasvattajan haaste – siirrä kasvi lähemmäs ikkunaa tai harkitse LED-kasvilamppua.
Tuholaiset, etenkin kilpikirvat, voivat aiheuttaa lehtien tippumista vakavissa tartunnoissa. Tarkista lehtien alapuoli ja varret huolella – kilpikirvat näyttävät pieniltä ruskeilta levyiltä, jotka istuvat tiukasti pinnalla. Lue lisää tuholaisista alla olevasta osiosta.
Yleisimmät tuholaiset
Lyyraviikunalla on muutama tyypillinen sisätilan tuholainen, jotka tarttuvat erityisesti talvella, kun ilmankosteus on alhainen ja kasvit ovat heikkoja. Missouri Botanical Garden listaa lyyraviikunan tavallisimmiksi tuholaisiksi kilpikirvat, kirvat, jauhiaiset, ripsiäiset ja vihannespunkin.
Kilpikirvat
Kilpikirvat ovat lyyraviikunan yleisin sisätuholainen. Ne näyttävät pieniltä, vaaleanruskeilta tai punaruskeilta levyiltä lehtien alapinnoilla, varsilla ja keskisuonen ympärillä. Tartunnan tunnusmerkit ovat tahmea pinta lehdillä (kilpikirvojen erittämä mesikaste), keltaiset täplät ja vakavissa tapauksissa lehtien tippuminen. Poista mekaanisesti vanupuikolla, joka on kostutettu spriihin (~70 %), ja toista käsittely 4–5 päivän välein 3–4 kertaa, kunnes kaikki yksilöt on poistettu.
Vihannespunkki
Vihannespunkki on toinen tyypillinen Suomen kuivassa talvi-ilmassa. Oireena lehtien keltainen tai pronssinen pistetäplitys ja hento seittimäinen rihmasto lehtien alapinnoilla. Torju ilmankosteuden nostolla, kuukausittaisella suihkulla ja vakavissa tapauksissa neemiöljyllä tai kasvissaippualla – käsittele lehtien molemmat puolet. Toista 5–7 päivän välein vähintään kolme kertaa.
Jauhiaiset
Jauhiaiset näkyvät pieninä valkoisina kärpäsinä, jotka lentävät kun kosket lehtiä. Pyydystä keltaisilla liimapyydyksillä ja torjut neemiöljyllä. Toista käsittely 5–7 päivän välein 3–4 kertaa, koska munat kuoriutuvat asteittain.
Kirvat ja ripsiäiset
Kirvoja ja ripsiäisiä on harvinaisempaa lyyraviikunalla, mutta niitä esiintyy etenkin kun kasvi on kesän ulkona tai sen lähellä on muita tartunnan saaneita kasveja. Molemmat torjuvat samalla strategialla: mekaaninen poisto, kasvissaippua ja toistettu käsittely.
Onko lyyraviikuna myrkyllinen ihmisille ja lemmikeille
ASPCA (Animal Poison Control Center) ei luokittele Ficus lyrataa erikseen omalla sivullaan, mutta sen sukulaislaji Ficus benjamina (limoviikuna, weeping fig) ja yleisesti Ficus-suvun lajit on luokiteltu myrkyllisiksi koirille, kissoille ja hevosille. Aktiivisia toksisia aineita ovat proteolyyttinen entsyymi fisiini (ficin) ja psoraleeniyhdisteet (mm. furokumariinit), joita esiintyy kaikissa Ficus-suvun lajeissa, mukaan lukien lyyraviikunassa.
Tyypilliset oireet lemmikillä, joka on pureskellut Ficus-kasvia, ovat ruoansulatuskanavan ärsytys (oksentelu, ripuli, syljeneritys) sekä ihon ärsytys, joka tulee kasvin maitiaisnesteestä. Lehtien repimisestä erittyvä valkea maitiaisneste ärsyttää myös ihmisten ihoa ja silmiä – käytä käsineitä leikatessasi tai muotoiltaessa kasvia.
Ihmisille lyyraviikunan maitiaisneste voi aiheuttaa kosketusihottumaa, etenkin jos ihminen on yliherkkä lateksille (kasvinneste sisältää lateksin kaltaisia yhdisteitä). Suomalaiset puutarhalähteet kuten Kekkilä huomauttavat, että viikunat saattavat aiheuttaa allergiaoireita herkkäihoisilla. Lehtien syöminen aiheuttaa suun ärsytystä ja vatsavaivoja, mutta vakavat myrkytykset ovat aikuisilla harvinaisia.
Turvallisuuden takia lyyraviikuna kannattaa sijoittaa lemmikkien ja pikkulasten ulottumattomiin. Iso, puumainen kasvi sopii hyvin korkeaan kohtaan, kuten ikkunan eteen tai pöydän nurkkaan, jossa kissa tai koira ei pääse helposti pureskelemaan lehtiä. Pyyhi lehdet aina käsineissä ja huuhdo iho heti, jos maitiaisneste osuu siihen.
Jos lemmikki on syönyt lyyraviikunan lehtiä tai pureskellut vartta, ota yhteys eläinlääkäriin. Suomessa eläinlääkärin ja ympärivuorokautisen myrkytystietopalvelun (09 471 977, ihmisille) yhteystiedot on hyvä pitää esillä.
Näin lisäät lyyraviikunaa pistokkaista
Lyyraviikuna on jonkin verran haastavampi lisätä kuin esimerkiksi peikonlehti, mutta varsipistokas tai ilmajuurrutus onnistuvat kotioloissa ihan hyvin. Paras aika on kevät tai alkukesä (huhti–kesäkuu), jolloin emokasvi on aktiivisessa kasvuvaiheessa ja juurtuminen on nopeinta.
- Valitse oikea kohta. Etsi terve kasvuvarsi, jossa on vähintään 2–3 lehteä ja näkyvä solmu. Pistokkaan pitää olla 15–20 cm pitkä ja sisältää sekä uutta että hieman puumaisempaa kasvua – kokonaan pehmeä uusi verso ei juurru hyvin.
- Leikkaa pistokas. Leikkaa puhtailla, terävillä saksilla tai oksasaksilla 1–2 cm solmun alapuolelta vinoon viistoon. Käytä käsineitä – maitiaisneste vuotaa runsaasti ja ärsyttää ihoa.
- Pysäytä maitiaisnesteen vuoto. Aseta pistokas hetkeksi haaleaan veteen tai paina leikkauspinnalle hetken, jotta maitiaisneste lakkaa vuotamasta. Tämä parantaa juurtumista ja vähentää tukos- ja lahoamisriskiä.
- Poista alalehdet. Poista pistokkaan alaosasta kaikki paitsi 1–2 ylintä lehteä. Liika lehtimassa kuluttaa kasvin energiaa ja hidastaa juurtumista. Jos jäljelle jäävät lehdet ovat erityisen suuria, voit leikata ne puoleen vähentääksesi haihtumista.
- Juurruta vedessä tai mullassa. Vesijuurrutus: aseta pistokas läpinäkyvään lasiin huoneenlämpöistä vettä niin, että solmu on veden alla. Vaihda vesi viikoittain. Mullassa juurruttaminen onnistuu kun pistokkaan kasta juurrutusjauheessa ja istutat sen kosteaan, kevyeen multa-perliittiseokseen. Peitä läpinäkyvällä muovipussilla kosteuden säilyttämiseksi.
- Hoida juurtumisaikana. Pidä uusi pistokas valoisassa, mutta ei suorassa auringossa, ja tasaisen lämpimässä (20–25 °C). Juuret kehittyvät 4–8 viikossa – lyyraviikuna juurtuu hitaammin kuin esimerkiksi peikonlehti, joten ole kärsivällinen. Kun juuret ovat 5–7 cm pitkiä, siirrä mullattomaan ruukkuun (Ø 12–14 cm) ja kastele kevyesti.
Usein kysyttyä lyyraviikunasta
Onko lyyraviikuna helppohoitoinen?
Lyyraviikuna on keskitason haastava huonekasvi. Se ei ole helppo aloittelijalle, koska se on tunnetusti herkkä paikan vaihdolle, vedolle, liikakastelulle ja kuivalle ilmalle. Hyvin sijoitettu ja vakaassa ympäristössä pidetty kasvi on kuitenkin kestävä ja pitkäikäinen. Tärkeintä on löytää kasville kunnon paikka kirkkaassa epäsuorassa valossa ja jättää se siihen – pyörittäminen ja siirtely on yleisin syy ongelmiin.
Miksi lyyraviikuna pudottaa lehtiään?
Yleisimmät syyt ovat paikan vaihto, veto, liikakastelu, valon puute ja äkillinen lämpötilamuutos. Lyyraviikuna reagoi shokkitilanteisiin pudottamalla lehtensä – joskus jopa 20–30 % yhdellä kertaa. Jos uudet olosuhteet ovat vakaita, kasvi yleensä toipuu 2–4 viikossa. Tarkista myös että multa ei ole jatkuvasti märkä ja että kasvi ei seiso vetoisalla ikkunalaudalla talvella.
Kuinka usein lyyraviikunaa kastellaan?
Kun mullan pintakerros on kuivunut 2–3 cm syvyyteen – kesällä yleensä kerran viikossa, talvella 10–14 päivän välein. Kastele reilusti niin että vesi valuu pohjareiästä ulos, mutta tyhjennä aluslautanen 30 minuutissa. Liikakastelu on lyyraviikunan yleisin kuolinsyy, joten epäselvässä tilanteessa kannattaa odottaa pari päivää lisää.
Onko lyyraviikuna myrkyllinen kissoille ja koirille?
ASPCA ei luokittele Ficus lyrataa erikseen, mutta sukulaislaji Ficus benjamina (limoviikuna) on ASPCA:n luokituksessa myrkyllinen koirille, kissoille ja hevosille. Toksiset aineet ovat proteolyyttinen entsyymi fisiini ja psoraleeniyhdisteet, joita esiintyy myös lyyraviikunan maitiaisnesteessä. Oireet ovat ruoansulatuskanavan ja ihon ärsytys. Pidä kasvi lemmikkien ulottumattomissa ja ota yhteys eläinlääkäriin, jos lemmikki on pureskellut lehtiä.
Mitä eroa on lyyraviikunalla ja kumiviikunalla?
Molemmat ovat samaa Ficus-sukua mutta eri lajeja. Lyyraviikuna (Ficus lyrata) tunnetaan suurista, lyyran tai viulun muotoisista 30–45 cm pitkistä lehdistä. Kumiviikuna (Ficus elastica) on isolehtinen, mutta lehdet ovat soikeita eivätkä lyyran muotoisia, ja usein punertavasävyisiä uusina. Molemmat ovat puumaisesti pystykasvuisia, mutta lyyraviikuna on selvästi vaativampi paikkasiirtoja sietämisen suhteen.
Miksi lyyraviikunani lehdet saavat ruskeita täpliä keskelle lehteä?
Pyöreät ruskeat täplät keskellä lehteä ovat lähes aina merkki juurilahosta, joka johtuu liikakastelusta tai huonosta vedenpoistosta. Tarkista ruukun pohjareiät ja juuret heti – terveet juuret ovat valkoisia ja kiinteitä, lahonneet ruskeita ja pehmeitä. Leikkaa pois mätä osa, istuta uudelleen tuoreeseen kevyeen multaan ja vähennä kastelua. Reunaruskeus on eri ongelma – se viittaa kuivaan ilmaan tai kalkkipitoiseen veteen.
Voiko lyyraviikunaa lisätä itse pistokkaista?
Kyllä, mutta se on hitaampaa kuin monilla muilla huonekasveilla. Leikkaa puhtailla saksilla 15–20 cm pituinen varsipistokas, jossa on 2–3 lehteä, ja anna maitiaisnesteen lakata vuotamasta. Aseta pistokas joko huoneenlämpöiseen veteen tai kosteaan multaan. Juuret kehittyvät 4–8 viikossa. Käytä käsineitä – maitiaisneste ärsyttää ihoa.
Miksi lyyraviikuna ei kasva talvella?
Tämä on normaalia. Lyyraviikuna on lähes lepokaudella loka–helmikuussa Suomen oloissa, koska valoa on vähän ja päivät ovat lyhyitä. Älä lannoita talven aikana ja vähennä kastelua selvästi. Jos kasvi on muuten terve, se aloittaa kasvun uudelleen maaliskuun puolivälissä, kun valo lisääntyy. LED-kasvilamppu (12 h/vrk) auttaa kasvia säilymään virkeämpänä ja vähentää lehtien tippumista talven aikana.