Köynnösvehka – täydellinen hoito-opas

Köynnösvehka – satoja lajeja jokaiseen kotiin

Köynnösvehka (Philodendron) on yhteinen suomenkielinen nimitys suurelle, lähes 600 lajia kattavalle trooppiselle kasvisuvulle. Suku kuuluu vehkakasvien (Araceae) heimoon, samaan kuin tutumpi peikonlehti, kirjovehka ja antuurium. Lajien luonnollinen levinneisyysalue ulottuu Meksikon eteläosista Trooppisen Amerikan halki Brasiliaan ja Paraguayhin asti.

Itävaltalainen kasvitieteilijä Heinrich Wilhelm Schott kuvasi suvun virallisesti vuonna 1829, ja sittemmin lajimäärä on noussut tasaisesti uusien löytöjen myötä. Useimmat köynnösvehkat kasvavat luonnossa hemiepifyytteinä – ne itävät maan pinnalla, kiipeävät puiden runkoja ilmajuuriensa avulla ja siirtyvät myöhemmin lähes puhtaasti puunlatvuksen valoon. Tämä kasvutapa selittää, miksi köynnösvehka viihtyy myös sisätiloissa: se on tottunut puolivarjoon ja tasaiseen, ympärivuotiseen kosteuteen.

Suomessa köynnösvehkat ovat olleet huonekasvina käytössä jo 1800-luvun puolivälistä lähtien. Aluksi suosituimpia olivat Philodendron erubescens (purppuraköynnösvehka) ja Philodendron hederaceum (herttaköynnösvehka), mutta 2020-luvulla kauppoihin on tullut runsaasti uusia lajikkeita kuten 'Brasil', 'Pink Princess', 'Birkin' ja erilaiset XANADU-tyyppiset pensasmuotoiset valikoimat. Lähes kaikki noudattavat samanlaisia hoito-ohjeita, joten oppinut köynnösvehkan-kasvattaja voi siirtyä lajista toiseen ilman uutta opettelua.

Mikä ero on köynnösvehkalla, peikonlehdellä ja kultaköynnöksellä

Tämä on yleisin sekaannus suomalaisissa kasvikaupoissa. Kolme eri sukua, kaikki vehkakasvien heimosta ja kaikki kiipeäviä trooppisia kasveja – mutta toistensa erot on syytä tunnistaa, koska hoito-ohjeet vaihtelevat hieman.

Köynnösvehka (Philodendron)

Lehdet ovat lajista riippuen sydämenmuotoisia, soikeita tai pitkulaisia. Pinta on tasainen ja kiiltävä, ja lehdissä ei ole reikiä tai halkeamia – tämä on tärkein ero peikonlehteen. Köynnösvehkan ilmajuuret ovat ohuita ja kiinnittyvät hyvin sammaltettuun tukikeppiin. Suku sisältää sekä pieniä amppelilajeja että kookkaita lattialajeja.

Peikonlehti (Monstera)

Peikonlehden lehdissä on luonteenomaiset reiät tai halkeamat reunasta keskiraitaan – tätä kutsutaan tieteellisesti fenestraatioksi. Lehdet ovat huomattavasti suurempia kuin köynnösvehkalla, jopa 60–90 cm halkaisijaltaan aikuisilla yksilöillä. Lue tarkempi vertailu peikonlehden hoito-ohjeesta.

Kultaköynnös (Epipremnum aureum)

Kultaköynnöksen lehdet ovat sydämenmuotoisia ja niissä on usein kullankeltaista kirjavuutta. Suku eroaa köynnösvehkasta erityisesti siinä, että kasvi sietää huomattavasti vähemmän valoa ja kuivempaa ilmaa. Lue lisää kultaköynnöksen hoito-ohjeesta.

Käytännön nyrkkisääntö: jos lehti on ehjä, sileä ja sydämenmuotoinen → köynnösvehka. Jos lehdessä on reikiä tai halkeamia → peikonlehti. Jos lehdessä on kullanvärinen kuvio tai keltaisia raitoja → kultaköynnös. Lähes kaikki kolmen suvun jäsenet ovat ASPCA:n mukaan myrkyllisiä lemmikeille, joten myrkyllisyys ei toimi erottavana tekijänä.

Yleisimmät köynnösvehkalajit huonekasveina

Suomalaisissa kukkakaupoissa ja IKEA:ssa myydään useimmiten kourallista samoja lajeja, joista jokainen on saanut suomenkielisen nimensä jonkin tunnistettavan piirteen mukaan. Hoito-ohjeet ovat hyvin samanlaiset, mutta kasvutapa ja koko vaihtelevat selvästi.

Herttaköynnösvehka (Philodendron hederaceum)

Yleisin ja edullisin laji. Tunnetaan myös vanhalla nimellä Philodendron scandens, mutta nykyinen taksonomia yhdistää lajit yhdeksi. Lehdet ovat 8–15 cm pitkiä, sydämenmuotoisia ja kiiltäviä. Kasvi on köynnösmäinen ja sopii sekä amppeliin että tukikeppiin. 'Brasil'-lajikkeessa on keltainen keskiraita, joka näyttää hyvin valoisassa kohdassa.

Purppuraköynnösvehka (Philodendron erubescens)

Suurempi laji, jonka lehdet ovat 25–30 cm pitkiä ja muodoltaan suorakulmaisemmat. Lehtiruoti ja uuden lehden alapinta ovat punertavat, mistä myös suomenkielinen nimi tulee. 'Pink Princess' -lajikkeessa on epäsäännöllistä vaaleanpunaista kirjavuutta, joka on tehnyt siitä 2020-luvun keräilytuotteen.

Pensasköynnösvehka tai XANADU (Philodendron 'Winterbourn')

Lattialaji, joka kasvaa tiheäksi pensaaksi ja jonka lehdet ovat syvästi liuskaisia – muistuttavat kaukaa peikonlehden halkeamia, mutta ilman reikiä. Sopii suureen lattiapaikkaan ja kasvaa 1–1,5 m korkuiseksi sisätiloissa.

Birkin (Philodendron 'Birkin')

Pieni, hidaskasvuinen lajike, jonka tummanvihreissä lehdissä on ohuet valkoiset raidat. Sopii työpöydälle tai pieneen tilaan. Tunnetaan kotimaisissa kasvikaupoissa nimellä "köynnösvehka Birkin", vaikka se ei ole varsinainen köynnös vaan kompakti pensasmuoto.

Hopealehtinen köynnösvehka (Philodendron 'Silver Cloud' tai 'Silver Sword')

Hopeanharmaita lehtiä, jotka ovat usein pitkulaisia tai miekkamaisia. Sopii nykyaikaiseen sisustukseen. Älä sekoita aitoon hopeaköynnökseen (Scindapsus pictus), joka on eri sukua ja jolla on selvempi kuviointi.

Paras paikka köynnösvehkalle kotona

Köynnösvehka viihtyy kirkkaassa, mutta epäsuorassa valossa. Kotona paras sijoituspaikka on noin 1–2 metrin etäisyys etelä-, lounas- tai itäikkunasta. Suorassa keskipäiväpaisteessa lehdet polttuvat ruskeiksi laikuiksi, mutta liian tumma kohta jättää uudet lehdet pieniksi ja varret pitkulaisiksi.

Suomen lyhyt talvi on köynnösvehkan kannalta haasteellisin kausi. Loka–maaliskuussa luonnonvaloa on niukasti, ja pohjoisemman ikkunan vieressä kasvi voi pysähtyä lähes kokonaan. Jos huoneessa ei ole muuta vaihtoehtoa, harkitse LED-kasvivaloa 6–8 tuntia päivässä – tämä riittää useimmille köynnösvehkalajeille talvikauden ylitse. Ympärivuotinen kasvilamppu on järkevä etenkin kirjavalehtisille lajikkeille kuten 'Pink Princess', joiden vaaleat alueet vaativat enemmän valoa pysyäkseen näyttävinä.

Lämpötila pidetään tasaisena 18–24 °C välillä, ja minimi on noin +15 °C. Tämä on muutaman asteen korkeampi minimi kuin esimerkiksi peikonlehdellä, koska köynnösvehka on luonnostaan herkempi kylmälle ja vetoiselle ikkunalaudalle. Talvella lasin viereen jäänyt kasvi voi menettää lehtiä yhdessä yössä, jos pakkasaalto laskee paikallisen lämpötilan alle 10 °C. Vältä myös ikkunaa, joka avataan tuuletukseen viileällä säällä.

Ilmankosteus on köynnösvehkan toinen tärkeä tekijä. Sademetsässä se elää 70–90 %:n kosteudessa, mutta suomalaisen lämmityskauden 20–30 % näkyy nopeasti lehtien reunojen ruskettumisena. Tavoittele 50–60 % ilmankostuttimella, kosteuspöydällä tai sumutuksella. Kylpyhuoneen tai keittiön valoisat kohdat toimivat usein erinomaisesti, koska sieltä ilma saa luonnollista lisäkosteutta.

Kasvunopeus vaihtelee lajeittain. Herttaköynnösvehka kasvaa nopeasti – 2–3 uutta lehteä kuukaudessa hyvissä olosuhteissa – kun taas Birkin ja XANADU kasvavat hitaasti, vain muutama lehti vuodessa. Loka–maaliskuussa kaikki köynnösvehkalajit hidastuvat lähes pysähdyksiin, mikä on normaalia eikä vaadi toimenpiteitä.

Kuinka usein köynnösvehkaa kastellaan

Köynnösvehka kastellaan, kun mullan pintakerros (1–2 cm) tuntuu kuivalta sormella koetellen. Kesällä tämä tarkoittaa yleensä kastelua kerran viikossa, talvella kerran 10–14 päivässä. Tarkka rytmi riippuu huoneenlämpötilasta, ilmankosteudesta, ruukun koosta ja lajista – pieni 12 cm:n ruukku Birkin-lajikkeella kuivuu nopeammin kuin iso 25 cm:n ruukku XANADUlla.

Käytä huoneenlämpöistä, mielellään suodatettua tai sadevettä. Suomen vesijohtovesi on alueesta riippuen melko kalkkipitoista, ja pidempiaikaisessa käytössä kalkki nostaa mullan pH:ta liian korkeaksi köynnösvehkan tarpeisiin. Kalkkipitoiset jäljet näkyvät myös valkoisina laikkuina lehdissä, jos kasvia sumutetaan suoraan hanavedellä.

Kastele aina juurelle, ei lehtien päältä. Liikakastelu on köynnösvehkan yleisin kuolinsyy: jatkuvasti märkä multa mätättää juuret muutamassa viikossa, ja kasvi alkaa pudottaa lehtiä alhaalta ylöspäin. Jos lehdet keltaantuvat alalehdistä alkaen ja multa tuntuu jatkuvasti märältä, anna sen kuivua kunnolla ennen seuraavaa kastelua ja tarkista, että ruukussa on kunnolliset tyhjennysreiät. Tyhjennä myös aluslautanen 30 minuutin kuluessa kastelusta.

Talvikaudella loka–maaliskuussa kastelua vähennetään selvästi, koska kasvi on lepokaudella ja haihduttaa vähemmän. Tämä on suomalaiselle kotipuutarhurille tärkeä muistaa: lämmityskausi kuivattaa ilmaa, mutta multa pysyy märkänä pidempään, koska kasvin juuret eivät imeä vettä yhtä aktiivisesti kuin kesällä. Tarkista mullan kosteus aina ennen kastelua – tikku tai kosteusmittari kertoo sen luotettavammin kuin pelkkä silmämääräinen arvio.

Mitä multaa ja ravinteita köynnösvehka tarvitsee

Köynnösvehka vaatii kevyen, hyvin läpäisevän kasvualustan. Tavallinen kukkamulta on usein liian tiivis sellaisenaan – lisää siihen 30–40 % perliittiä, orkideakuorta tai pinjankuorta. Tämä parantaa veden läpäisyä ja antaa juurille tarvittavan hapen. Trooppisille huonekasveille suunniteltu valmis aroidi-multa on monessa puutarhamyymälässä saatavilla, ja se on yksinkertaisin valinta useamman köynnösvehkan kasvattajalle.

Mullan pH-alue on lievästi hapan, 5,0–6,0. RHS suosittelee "slightly acidic, peat-free" -seoksia, joissa kahta osaa orkideakuorta yhdistetään yhteen osaan turpeetonta erikoismultaa. Suomessa kotioloissa toimiva yhdistelmä on viherkasvimulta + perliitti + orkideakuori suhteessa 2:1:1. Multa kannattaa vaihtaa 1–2 vuoden välein, jolloin myös ruukku voidaan vaihtaa hieman isompaan, jos juuret täyttävät edellisen pohjan tiheästi.

Lannoitus aloitetaan keväällä, kun uudet lehdet alkavat puhjeta – yleensä huhtikuun puolivälissä. Käytä viherkasveille suunniteltua nestemäistä lannoitetta, jonka NPK-suhde on tasapainoinen (esim. 5–5–5 tai 7–7–7). Lannoita kerran 2 viikossa kasvukaudella ja keskeytä lannoitus kokonaan loka–maaliskuuksi, jolloin kasvi on lepokaudella eikä käytä ravinteita yhtä tehokkaasti.

Käytä noin puolet pakkauksessa ilmoitetusta vahvuudesta – köynnösvehka on herkkä ylilannoitukselle, joka näkyy ruskeina kärkinä lehdissä ja valkoisena suolakerroksena mullan pinnalla. Jos epäilet ylilannoitusta, huuhdo multa läpäisevästi puhtaalla vedellä noin kolmen ruukkutilavuuden verran ja pidä kahden kuukauden tauko ennen seuraavaa lannoitusta. Talvikaudella loka–helmikuussa lannoitus kannattaa keskeyttää kokonaan tai vähentää korkeintaan kerran kuussa, koska kasvi ei käytä ravinteita yhtä tehokkaasti.

Tarvitseeko köynnösvehka tukikepin

Tämä riippuu lajista ja siitä, mitä haet kasvilta esteettisesti. Köynnösmäisillä lajeilla kuten herttaköynnösvehkalla ja purppuraköynnösvehkalla tukikeppi parantaa selvästi sekä kasvin ulkonäköä että lehtien kokoa, mutta pensasmuotoisille lajikkeille (XANADU, Birkin) tukea ei tarvita lainkaan.

Sammaltettu tukikeppi (mossipole)

Sammaltetussa tukikepissä köynnösvehkan ilmajuuret tarttuvat sammaleeseen ja imevät siitä kosteutta. Tämä signaloi kasville, että se on "kiipeämässä ylös puuhun" ja käynnistää isompien aikuislehtien tuotannon. Pidä sammal kosteana sumuttamalla viikoittain – kuivunut sammal ei tarjoa kiipeilyhyötyä. Sammaltetut tukikepit tarjoavat siten hyvän kompromissin: kasvi kasvaa kompaktina yhden pylvään ympärillä ja tuottaa suurempia lehtiä kuin amppelissa.

Bambukeppi tai metallinen tukirakenne

Yksinkertaisempi vaihtoehto, jossa kasvi tuetaan pystyyn pelkillä kepeillä ja kasvinaruilla. Tämä ei tuota yhtä isoja aikuislehtiä kuin sammaltettu pylväs, mutta riittää hyvin Birkin- ja XANADU-tyyppisille lajikkeille, jotka eivät kiivetä luonnostaan.

Amppeli

Amppelissa köynnösvehka kasvaa rentona, riippuvana köynnöksenä. Lehdet jäävät pienemmiksi ja säilyttävät nuoremman muodon. Tämä sopii hyvin makuuhuoneeseen tai kylpyhuoneeseen, jossa kasvi saa korkean ilmankosteuden hyväkseen. Aseta amppeli noin 1,5–2 metrin korkeudelle, niin riippuvat versot pääsevät kasvamaan vapaasti.

Voit myös vaihtaa hoitomuotoa kasvin elinkaaren aikana. Monet kasvattajat aloittavat amppelilla ja siirtyvät tukikeppiin parin vuoden kuluttua, kun kasvi on saavuttanut riittävän koon ja haluaa "nousta ylös". Vaihto onnistuu helposti uudelleenistutuksen yhteydessä keväällä.

Miksi köynnösvehkan lehdet keltaantuvat

Lehtien keltaantuminen on köynnösvehkan yleisin valitusoire suomalaisten harrastajien keskuudessa. Syy on lähes aina yksi neljästä tavanomaisesta tekijästä, ja tunnistamalla oireen kuvio voi yleensä päätellä syyn nopeasti.

Liikakastelu

Tyypillinen merkki on alalehtien keltaantuminen samanaikaisesti, mullan jatkuvasti märkä tunnelma ja mahdollisesti epämiellyttävä haju. Tarkista, että ruukussa on tyhjennysreiät, että aluslautanen on tyhjennetty ja että multa on kuivunut pintakerrokselta ennen kastelua. Vakavissa tapauksissa kasvi pitää ottaa pois ruukusta ja tarkistaa juuret – mätänneet juuret leikataan pois ja kasvi istutetaan uuteen kuivaan multaan.

Liian vähän valoa

Pitkään liian tummassa kohdassa olleen kasvin alimmat lehdet kellertävät vähitellen ja varsi muuttuu pitkulaiseksi (etiolaatio). Korjaus on yksinkertainen: siirrä kasvi 1–2 metriä lähemmäs kirkasta ikkunaa tai lisää kasvivaloa.

Ravinnepula

Jos kasvia ei ole lannoitettu pitkään aikaan ja koko kasvin lehtiväri vaalenee tasaisesti, kyse on todennäköisesti typpipuutoksesta. Aloita säännöllinen kevätlannoitus puolikkaalla annoksella ja seuraa, alkavatko uudet lehdet kasvaa tummempina.

Luonnollinen vanheneminen

Yksittäisen alalehden keltaantuminen on luonnollista – kasvi siirtää resurssit vanhemmista lehdistä uusien tuotantoon. Tämä ei ole ongelma, vaan osa normaalia elinkaarta. Leikkaa kuihtunut lehti pois puhtailla saksilla.

Kalkkipitoinen vesi

Pitkään hanavedellä kasteltu köynnösvehka voi alkaa kärsiä ravinnehäiriöistä, koska kalkki nostaa mullan pH:ta liian korkeaksi ja sitoo joitain hivenravinteita. Vaihda suodatettuun tai sadeveteen ja tarvittaessa uusi multa kokonaan.

Yleisimmät tuholaiset

Köynnösvehka on yleisesti melko vahva kasvi, mutta sisätilan kuivassa ilmassa muutamat tuholaiset voivat tarttua erityisesti talvella, kun ilmankosteus on alhainen.

Vihannespunkki

Vihannespunkki on köynnösvehkan yleisin vihollinen Suomen lämmityskaudella. Oireena lehdissä näkyy keltaista pistetäplitystä, ja lehtien alapinnoilla saattaa olla hento seittimäinen rihmasto. Torju kuukausittaisella suihkulla, ilmankosteuden nostolla ja vakavissa tapauksissa neemiöljyllä tai laimennetulla kasvissaippualla. Toista käsittely 5–7 päivän välein 3 kertaa, jotta myös munista kuoriutuneet uudet sukupolvet saadaan kuriin.

Kilpikirvat

Kilpikirvat ovat hitaasti tarttuvia mutta sitkeitä. Ne näyttävät pieninä ruskeina tai harmahtavina levyinä lehtien alapinnoilla, varsilla ja ilmajuurissa. Poista ne mekaanisesti vanupuikolla, joka on kostutettu spriihin (~70 %), ja toista käsittely viikon välein 4 kertaa. Vakavissa tapauksissa systeeminen hyönteismyrkky on tehokas, mutta sitä kannattaa käyttää viimeisenä keinona, jos talossa on lemmikkejä.

Jauhiaiset

Jauhiaiset näkyvät pieninä valkoisina kärpäsinä, jotka lentävät kun kosket kasvia. Pyydystä keltaisilla liimapyydyksillä ja torju neemiöljyllä. Käsittele samalla myös ympäröivät kasvit – jauhiaiset siirtyvät helposti yhdeltä kasvilta toiselle.

Villakirvat

Villakirvat näkyvät pieninä valkoisina pumpulinenpalloina lehtihangoissa ja varren tyvessä. Ne erittävät tahmeaa mesikastetta, jonka päälle kasvaa nokisientä. Pyyhi yksittäiset pesäkkeet vanupuikolla ja spriiseoksella ja huuhdo kasvi suihkussa. Pahoissa tartunnoissa neemiöljy tai kasvissaippua viikon välein 3–4 käsittelyä.

Onko köynnösvehka myrkyllinen ihmisille ja lemmikeille

Kyllä, köynnösvehka on myrkyllinen kissoille, koirille, hevosille ja ihmisille. Myrkyllinen aine on liukenematon kalsiumoksalaatti, joka on yhteinen kaikille köynnösvehkalajeille ja itse asiassa koko vehkakasvien heimolle. ASPCA luokittelee herttaköynnösvehkan (Philodendron hederaceum), pensasköynnösvehkan (Thaumatophyllum bipinnatifidum, ASPCA:n luettelossa yhä vanhalla nimellä Philodendron bipinnatifidum) ja muut yleisimmät lajit erikseen myrkyllisiksi sekä koirille, kissoille että hevosille.

Tyypilliset oireet lemmikillä, joka on pureskellut kasvia, ovat suun ja kielen ärsytys, polttava tunne, runsas syljeneritys, oksentelu ja nielemisvaikeudet. ASPCA listaa erityisesti suun ja huulten kivun ja turvotuksen sekä eräillä lajeilla aukeavat haavaumat suun limakalvolle. Hevosilla oksentelu ei ole oire, mutta muut oireet ilmaantuvat samanlaisina. Oireet näkyvät yleensä minuuttien kuluessa pureskelusta. Vakavissa tapauksissa, etenkin pienillä kissanpennuilla, kurkun turvotus voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia, ja silloin on syytä mennä eläinlääkäriin viipymättä.

Ihmisille kasvi aiheuttaa vastaavia oireita: suun ja huulten ärsytystä, kihelmöintiä ja mahdollista vatsavaivaa, jos lehtiä syödään. Ihokontaktissa kasvinneste voi aiheuttaa lievää ärsytystä herkkäihoisille – RHS suosittelee suojakäsineiden käyttöä, kun käsittelet leikkattuja varsiosia tai uudistat kasvia.

Köynnösvehka kannattaa sijoittaa lemmikkien ja pikkulasten ulottumattomiin. Hyvä paikka on esimerkiksi korkea hylly, riippuva amppeli katon lähellä tai yläpuolinen tukikeppi. Jos kissa pureskelee mielellään lehtiä, harkitse vaihtoehtoa kuten petuniaa parvekkeelle (ei myrkyllinen ASPCA:n mukaan). Huom. monet muut suositut huonekasvit, mukaan lukien peikonlehti ja kultaköynnös, ovat myös ASPCA:n luokituksessa myrkyllisiä saman kalsiumoksalaatin takia – tarkista aina ASPCA:n luettelo ennen valintaa.

Näin lisäät köynnösvehkaa pistokkaista

Köynnösvehka on yksi helpoimmista huonekasveista lisättäväksi. Pistokkaat juurtuvat luotettavasti vedessä ja kasvavat nopeasti uudeksi kasviksi. Paras aika on kevät ja alkukesä (huhti–heinäkuu), jolloin kasvi on aktiivisessa kasvuvaiheessa ja juurtuminen onnistuu noin 2–3 viikossa. Talvella loka–helmikuussa juurtuminen on hitaampaa ja epävarmempaa, joten kannattaa odottaa kevään valoisampaa aikaa.

1. Valitse oikea kohta. Etsi terve verso, jossa on vähintään yksi lehti ja näkyvä solmu (varren paksunnos, josta lehti ja ilmajuuri lähtevät). Solmusta puhkeavat uudet juuret – ilman solmua pistokas ei juurru.
2. Leikkaa pistokas. Leikkaa puhtailla saksilla noin 1–2 cm solmun alapuolelta. Pistokkaassa pitää olla vähintään yksi lehti ja yksi solmu, mutta useamman solmun pistokas (10–15 cm pitkä) on luotettavampi ja kehittää nopeammin tukevan juurakon.
3. Anna leikkauspinnan kuivua. Jätä pistokas kuivumaan 1–2 tunniksi viileässä paikassa. Tämä muodostaa suojaavan kalvon leikkauspinnalle ja vähentää juurten lahoamisen riskiä, kun pistokas siirretään veteen.
4. Juurruta vedessä. Aseta pistokas lasiin huoneenlämpöistä vettä niin, että solmu on veden alla ja lehdet veden yläpuolella. Vaihda vesi viikoittain. Juuret alkavat näkyä 1–2 viikossa, ja 3–4 viikon kuluttua niitä on tarpeeksi multaan siirtoa varten.
5. Siirrä multaan. Kun juuret ovat 4–6 cm pituisia, siirrä pistokas pieneen ruukkuun (Ø 10–12 cm) kevyeen aroidi-multaan tai viherkasvimultaan, johon on lisätty perliittiä. Kastele kunnolla istutuksen yhteydessä.
6. Hoida juurtumisaikana. Pidä uusi taimi valoisassa, mutta ei suorassa auringossa. Multa pidetään kevyesti kosteana 4–6 viikkoa, kunnes näet uuden lehden puhkeamisen. Tämä on merkki onnistuneesta juurtumisesta ja siitä, että kasvi on valmis siirtymään tavanomaiseen kastelurytmiin.

Usein kysyttyä köynnösvehkasta

Lue myös

• Peikonlehti (Monstera deliciosa) – sukulaislaji ja vertailtavuus →
• Aarnipeikonlehti – pieni reikäinen sukulainen →
• Kultaköynnös – varjopaikan vaihtoehto →
• Hopeaköynnös – lehtikuvioinen vaihtoehto →
• Kaikki huonekasvit →