Petunia vuoden ympäri: hoito kuukausittain

Petunia – parvekkeen yhden kesän runsaskukinta

Petunia (Petunia × hybrida) on yksivuotisena viljelty runsaskukkainen parvekekukka, joka kuuluu koisokasvien heimoon (Solanaceae) – siis samaan kuin tomaatti, peruna ja paprika. Alkuperäinen kotiseutu on Etelä-Amerikassa, etenkin Argentiinan ja Brasilian aurinkoisilla aroilla, ja tämä näkyy kasvin valon- ja lämmönjanossa.

Suomessa petunia ei talvehdi ulkona. Se istutetaan parvekelaatikkoon, ruukkuun tai amppeliin yövähimmän jälkeen – Etelä-Suomessa tyypillisesti toukokuun puolivälin tienoilla. Hyvin hoidettuna yksi taimi peittää parvekelaatikon kukkamattona heinäkuusta aina ensimmäisiin yöpakkasiin asti.

Petuniat kuvataan usein kahdella nimellä: tavallinen petunia ja Surfinia. Surfinia on kuitenkin vain kaupallinen tuotemerkki riippuville petunialajikkeille – ei oma kasvinsa. Lisäksi kasvimaalla törmää usein Calibrachoa-kasveihin ("Million Bells", "mini-petunia"), jotka muistuttavat petuniaa mutta ovat oma sukunsa. Lue eroista alta.

Mikä ero on petunialla, Surfinialla ja Calibrachoalla

Tämä on yksi yleisimmistä kysymyksistä kasvimaalla. Lyhyesti: petunia ja Surfinia ovat samaa sukua (Petunia), Calibrachoa on oma sukunsa.

Tavallinen petunia kasvaa pystympänä tai loivasti leviävänä. Kukat ovat isoja trumpettimaisia, halkaisijaltaan 5–12 cm. Sopii parvekelaatikkoon ja ruukkuun, kestää tuulta ja sadetta keskinkertaisesti.

Surfinia on rekisteröity tuotemerkki riippuvalle petunialle. Versot pitenevät 50–80 cm ja taipuvat alaspäin – kasvi sopii erinomaisesti amppelimaljoihin ja korkeisiin parvekelaatikoihin. Surfinian alkuperäinen jalostaja on japanilainen Suntory, ja sarja on laajentunut kymmeniin värisävyihin. Muita riippuvia petuniasarjoja ovat esimerkiksi Wave ja Tumbelina.

Calibrachoa (Million Bells, kauppanimet "mini-petunia" tai "trailing petunia") kuuluu samaan koisokasvien heimoon kuin petunia, mutta on oma sukunsa Calibrachoa. Kukat ovat selvästi pienempiä – noin 2–3 cm halkaisijaltaan – ja kellomaisia. Calibrachoa kykenee tuottamaan keltaista ja kirkkaan oranssia, mitä tavallinen petunia ei oikein tee. Hoito-ohjeet ovat kuitenkin pääosin samat.

Käytännön nyrkkisääntö: jos kukka on iso ja trumpettimainen → petunia. Jos pieni ja kellomainen → Calibrachoa. Jos versot roikkuvat puoli metriä alaspäin → Surfinia tai Wave. Hoito-ohjeet, joita tällä sivulla on, sopivat kaikille kolmelle. Sekaistutuksiin sopivia muita kesäkukkia löydät parvekekukkien kategoriasivulta.

Petunian päälajikeryhmät

Petuniaa myydään neljässä päälajikeryhmässä, joiden erottaa kukan koosta ja kasvutavasta.

Grandiflora-petunia on yleisin myymälävalikoima. Kukat ovat suuria (8–12 cm), näyttäviä trumpetteja. Heikkous: ei kestä rankkasateita – sateinen viikko murtaa kukinnot. Sopii katetulle parvekkeelle.

Multiflora-petunia tuottaa pienempiä mutta runsaampia kukkia (5–7 cm). Kukinta on tasaisempaa ja kasvi kestää sateita huomattavasti paremmin. Hyvä valinta avoimelle parvekkeelle ja Suomen vaihtelevaan kesäsäähän.

Milliflora-petunia on tiivis pikkukasvi, jonka kukat ovat 2–4 cm. Versot pysyvät kompakteina (15–25 cm), joten se sopii erinomaisesti ruukun reunoille ja sekaistutuksiin.

Riippuvat petuniat (Surfinia, Wave, Tumbelina) ovat pitkäversoisia jalostettuja sarjoja, joiden versot taipuvat 50–80 cm alaspäin. Erinomaisia amppeleihin ja korkeisiin laatikoihin. Vaativat enemmän tilaa ja vettä kuin pystymmät lajikkeet.

Paras paikka petunialle parvekkeella

Petunia on aurinkokasvi. Sopivin paikka on etelä- tai lounaispäätyinen parveke, terassi tai aurinkoinen pihaistutus. Kukinta on suoraan verrannollinen valomäärään – puolivarjossa kasvi kasvaa, mutta kukkii niukasti.

Tuulisilla ja avoimilla parvekkeilla kannattaa valita Multiflora- tai Milliflora-lajike Grandifloran sijaan – pienempi kukka kestää tuulta ja sadetta paremmin. Surfinia ja muut riippuvat sopivat suojattuihin amppelimaljoihin.

Petunia ei siedä yhtään hallaa. Suomessa istutus tapahtuu ulkona vasta yölämpötilojen vakiinnuttua yli +10 °C – Etelä-Suomessa tyypillisesti 15.–25. toukokuuta, Pohjois-Suomessa kesäkuun alussa. Aikaisemmin istutettu kasvi kärsii kylmästä ja saattaa tuhoutua yhdessä yössä.

Jos suunnittelet aurinkoista parvekelaatikkoa ja haluat helpomman kastelutahdin, harkitse myös pelargonia – sama valomäärä mutta selvästi vähemmän kasteluvaateita.

Kuinka usein petuniaa kastellaan

Petunia on ahkeran kastelijan kasvi. Tasainen kosteus on koko hoidon ydin: jos multa pääsee kuivumaan, kukinta tyssää nopeasti ja kasvi laskee lehtensä. Helteisellä viikolla parvekelaatikko vaatii kastelun kerran päivässä, joskus kahdesti, etenkin pienessä ruukussa tai amppelissa.

Tarkista mullan kosteus aamuisin sormella. Jos mullan pintakerros tuntuu kuivalta noin senttimetrin syvyyteen, kastele reilusti – niin paljon että vesi valuu ruukun pohjareiästä ulos. Tämä varmistaa, että koko juuripaakku kostuu.

Kastele aina juurelle eikä lehdille. Märät lehdet ja kukinnot houkuttelevat sienitauteja ja Grandifloran isot kukat menevät kosteina nopeasti pilalle. Kastelu aamulla on parempi kuin illalla – kasvi ehtii käyttää veden ennen yötä.

Jos parvekkeella ei ole kastelumahdollisuutta päivisin, kastelukidet (vesigeeli) tai kastelujärjestelmä auttavat lomakaudella. Jätä lautanen aina tyhjäksi – seisova vesi pohjalla mädättää juuret.

Mitä multaa ja ravinteita petunia tarvitsee

Petunia menestyy ravinteikkaassa, hyvin läpäisevässä kukkamullassa. Tavallinen kesäkukkamulta sopii sellaisenaan – siihen on usein lisätty pitkävaikutteista lannoitetta, joka riittää kasvun alkuvaiheeseen 4–6 viikkoa.

Petunia on niin kutsuttu "raskas syöjä". Se tarvitsee jatkuvaa ravinnetäydennystä koko kasvukauden ajan, muuten kukinta hidastuu ja lehdet kalpenevat. Kaksi käytännön tapaa:

Tapa 1: kastelulannoite jokaiseen kasteluun. Käytä kesäkukkien kastelulannoitetta laimennettuna pakkauksen ohjeen mukaan – tai mieluummin puoleen vahvuuteen, mutta jokaisella kastelukerralla. Tämä antaa tasaisen ravinnevirran. Ohjeellinen NPK on kukkapainotteinen, esim. 5–10–10 tai 10–15–20.

Tapa 2: pitkävaikutteinen lannoite (lannoitekävyt tai -rakeet) + harvempi täydennys. Sekoita lannoitekävyt multaan istutuksen yhteydessä. Lisäksi kastelulannoita kerran viikossa heinäkuusta alkaen, kun pitkävaikutteinen ravinnevarasto on käytössä.

Kalpeat ja keltaisaiset lehdet ovat tyypillinen merkki ravinnepuutteesta – etenkin typestä (N) ja raudasta (Fe). Älä kuitenkaan ylilannoita: liian väkevä liuos polttaa juuret nopeasti. Mieluummin laimea ja usein kuin väkevä ja harvoin.

Miksi petunia ei kuki kunnolla

Niukkaan kukintaan on petunialla yleensä neljä tyypillistä syytä. Tarkista nämä järjestyksessä:

1. Liian vähän valoa. Petunia tarvitsee vähintään kuusi tuntia suoraa aurinkoa. Pohjois- tai itäpäätyisellä parvekkeella tämä ei välttämättä toteudu, ja kukinta jää tyngäksi. Siirrä kasvi valoisampaan tai hyväksy, että kukinta on niukkaa.

2. Multa on päässyt kuivumaan. Kuivuusstressi pysäyttää kukinnan. Säännöllinen, riittävä kastelu on usein ainoa tarvittava korjausliike – muutaman päivän tasaisen kastelun jälkeen kasvi alkaa muodostaa uusia nuppuja.

3. Ravinnepuute. Kalpea kasvi, jonka kukat pienenevät ja vaalenevat, kärsii ravinnepuutteesta. Aloita säännöllinen kastelulannoitus – tulokset näkyvät 7–10 päivässä.

4. Kuihtuneita kukkia ei ole poistettu. Petunia siirtää energiaansa siementen muodostukseen, jos kuolleet kukat saavat olla. Nyppäämällä lakastuneet kukinnot viikoittain ohjaat energian uusiin kukkiin (lue seuraava osio).

Näin poistat kuihtuneet kukat (deadheading)

Petunialla deadheading – kuihtuneiden kukkien poistaminen – on yksittäinen tehokkain hoitotoimenpide kukinnan jatkumiseksi. Tee se kerran viikossa, mieluiten samalla kun kastelet aamulla.

Älä nyppää vain kukan terälehtiä, vaan koko kukinto siemenkodan kanssa. Kukinto sijaitsee ohuen vihreän varren päässä – tartu varteen kukinnon takaa ja taivuta tai leikkaa pois. Jos jätät vain terälehdet, siemenkota jää muodostumaan ja kasvi käyttää energiansa siementen kasvattamiseen kukkien sijaan.

Loppukesästä, elokuussa, kannattaa myös karsia pisimpiä versoja noin kolmanneksen verran. Tämä virkistää kasvia ja tuottaa uuden kukinta-aallon syyskuun puolivälille asti. Versoja leikatessa käsiin saattaa roiskua tahmeaa nestettä – tämä on petunialle tunnusomainen piirre eikä haitallista.

Yleisimmät taudit ja tuholaiset

Petunian terveydellinen heikko kohta on kosteus. Useimmat ongelmat juontavat liiallisesta lehtikastelusta, ahtaasta istutuksesta tai pitkistä sadejaksoista.

Harmaahome (Botrytis cinerea) näkyy harmaana nukkamaisena peitteenä kuihtuneissa kukinnoissa ja lehdissä. Erityisen yleinen kostean Suomen syksyn alkaessa. Poista saastuneet osat heti, paranna ilmankiertoa ja lopeta lehtikastelu.

Juurilaho (Pythium, Phytophthora) iskee, kun multa on jatkuvasti märkää tai ruukussa ei ole tyhjennystä. Oireina kasvu pysähtyy ja kasvin alaosa mustuu. Vaihda kasvi tuoreeseen, vähemmän kosteaan multaan ja paranna ruukun pohjan kuivatusta.

Kirvat ovat petunian yleisin tuholainen. Ne kerääntyvät versojen kärkiin ja kukkanuppuihin. Huuhtele pois miedolla saippualiuoksella tai voimakkaalla vesisuihkulla. Toista käsittely viikon välein, kunnes kanta on nujerrettu.

Vihannespunkki viihtyy kuivassa, helteisessä ilmassa. Oireena lehtien keltainen pistetäplitys ja hento seittimäinen rihmasto lehtien alapinnoilla. Lehtien huuhtelu ja ilmankosteuden nosto ehkäisevät – pahoissa tapauksissa neemiöljy tai kasvissaippua.

Onko petunia myrkyllinen ihmisille ja lemmikeille

Petunia on luokiteltu ei-myrkylliseksi koirille, kissoille ja hevosille (ASPCA, Animal Poison Control). Tämä on harvinainen hyvä uutinen koisokasvien heimossa, jossa moni laji – kuten tomaatin ja perunan vihreät osat – on myrkyllistä.

Lemmikit voivat siis turvallisesti olla samalla parvekkeella kuin petunia, ja vahingossa kaadettu ruukku ei aiheuta välitöntä myrkytysriskiä. Yksittäisen lehden tai kukan syöminen ei aiheuta merkittäviä oireita. Suuria määriä syötynä mikä tahansa kasviaines voi tietysti aiheuttaa lievää vatsavaivaa, mutta varsinaista toksisuutta ei ole.

Ihmisille petunia ei ole syötäväksi tarkoitettu, eikä siitä ole perinteistä yrttikäyttöä. Lapset eivät saa lievää petuniakukkaa pureskellessaan oireita, mutta tahmea kasvineste voi ärsyttää ihoa hetkellisesti. Hoidettu parveke on yksi niitä harvoja, joissa ei tarvitse murehtia myrkyllisistä koristekasveista – mikä tekee petuniasta hyvän valinnan kotitalouksiin, joissa on uteliaita kissoja, koiranpentuja tai pikkulapsia.

Voiko petuniaa talvettaa Suomessa

Käytännössä petuniaa kasvatetaan Suomessa yksivuotisena – useimmat lukijat heittävät syksyllä taimet kompostiin ja istuttavat uudet keväällä. Tämä on järkevä valinta useimmissa tapauksissa: petunia on edullinen kasvi, taimi maksaa muutaman euron, ja jälkikukinta talvetuksen jälkeen on harvoin yhtä komea kuin tuoreessa taimessa.

Talvetus on kuitenkin mahdollista, jos haluat säästää erityisen onnistuneen Surfinian tai harvinaisen lajikkeen. Siirrä kasvi sisään ennen ensimmäisiä yöpakkasia (yleensä syys–lokakuun vaihteessa), karsi versot noin kolmasosan pituuteensa ja siirrä viileään ja valoisaan paikkaan – ihanteellinen lämpötila on +5–10 °C. Sopivia paikkoja ovat lasitettu parveke, viileä porstua tai kellariportaikko, jossa pakkasta ei tule.

Talven aikana kastelu pidetään minimaalisena, suunnilleen kerran kahdessa viikossa, jotta juuret eivät mätäne. Lannoitusta ei anneta. Maaliskuussa kasvi siirretään valoisampaan paikkaan, kastelu lisätään normaaliksi ja ulos viedään vasta toukokuussa hallojen jälkeen.

Talvetettu kasvi kukkii seuraavana kesänä, mutta usein ei aivan yhtä runsaasti kuin tuore taimi. Päätös on lukijan: ekologisuus ja säästö (talvetus) vs. kukinnan komeus (uusi taimi). Ympäristönäkökulmasta talvetus on parempi, koska yksittäisen kasvin tuottaminen ja kuljetus aiheuttavat hiilipäästöjä. Laajemmin talvehduksesta on koottu yleisopas parvekekukkien talvetuksesta.

Petunian vuosikalenteri

Tämä taulukko tiivistää, mitä petunialle tehdään kunakin kuukautena Suomessa. Tarkka ajoitus vaihtelee vyöhykkeen ja sään mukaan – luvut ovat ohjeellisia.

Voiko petuniaa lisätä siemenistä

Kyllä, mutta se on selvästi vaativampaa kuin pelargonin pistokaslisäys. Siemenistä lisääminen on kuitenkin halpa tapa saada kymmeniä taimia yhdestä siemenpussista, joten kärsivällisille tee-se-itse-puutarhureille se on hyvä projekti.

1. Aloita ajoissa. Kylvä siemenet sisätiloihin maalis–huhtikuussa, 8–10 viikkoa ennen suunniteltua ulosistutusta. Petunian taimet kasvavat hitaasti alussa.
2. Kylvä matalaan. Käytä kevyttä kylvömultaa ja siroittele siemenet pinnalle. Petunian siemenet ovat erittäin pieniä – älä peitä mullalla, vain paina hieman pintaan. Siemenet tarvitsevat valoa itääkseen.
3. Pidä lämpimänä ja kosteana. Lämpötila 18–22 °C, jatkuva kosteus. Suihkuta vesisumua – kasteluvesi voi pestä siemenet pois. Itäminen kestää 7–14 päivää.
4. Anna valoa. Kun siemenet itävät, siirrä taimet valoisaan paikkaan tai kasvivalon alle. Riittämätön valo tuottaa ohuita ja venyneitä taimia.
5. Koulinta. Kun taimissa on 4 oikeaa lehteä (ei sirkkalehtiä), siirrä omiin pieniin ruukkuihinsa kevyeen multaan.
6. Karaisu ja istutus. Vie taimet ulos viikon ajaksi varjoon päivisin, sisälle yöksi ("karaisu"), ja sen jälkeen lopullinen istutus parvekkeelle hallaopin jälkeen.

Usein kysyttyä petuniasta

Lue myös

• Kaikki parvekekukat →
• Yksivuotiset kukat →
• Pelargoni – parvekkeen toinen klassikko →
• Parvekekukkien talvetus – yleisopas →