Esikko: kukinta, lajit ja talvetus

Esikko ja sen lajit – puutarhaesikko, kevätesikko ja silmäesikko

Esikko (Primula) on suuri kasvisuku, jossa on noin 500 lajia ympäri pohjoista pallonpuoliskoa. Suomessa kohdataan käytännössä neljää eri esikkolajia, joiden hoito ja käyttö eroavat selvästi toisistaan. Sekaannukset ovat yleisiä, koska kaikkia myydään puutarhamyymälöissä keväällä lyhyesti samalla yleisnimellä.

Puutarhaesikko (Primula vulgaris -kannan hybridit ja Primula × polyantha) on yleisin Suomen kaupoissa myytävä esikko. Tämä on kevään näyttävä kausikukka, jota tarjotaan ruukussa huhti–toukokuussa ennen pääsiäistä ja äitienpäivää. Kukkavärit ulottuvat keltaisesta vaaleanpunaisen ja viininpunaisen kautta sinipunaiseen ja valkoiseen, useimmiten keltaisena keskuksena. Kasvi on perenna ja viihtyy puutarhassa monivuotisena, mutta usein sitä käsitellään kausikukkana, koska kotioloissa pakotettu ruukkuesikko ei aina toivu seuraavaksi vuodeksi.

Kevätesikko (Primula veris, ruotsiksi gullviva) on Suomen alkuperäinen luonnonkasvi, joka kasvaa Lounais-Suomen lehtoniityillä ja niittyrinteillä. Sen kukat ovat aina kirkkaankeltaiset ja torvimaiset, ja kukinto on tiivis sarja varren kärjessä. Suomen Lajitietokeskus (laji.fi) luokittelee sen lounaisten lehtoniittyjen ja -metsien kevätkukkijaksi. Kevätesikkoa myydään myös taimina puutarhamyymälöissä luonnonpuutarhojen ystäville. Luonnonkasvina kerääminen on rajoitettua – ks. tarkemmin Suomen luonnonsuojelulaki ja paikalliset ohjeet ennen kuin keräät siemeniä luonnosta.

Silmäesikko (Primula obconica) on huonekasvi, joka tunnetaan suuremmista, pyöreistä kukista ja lehdistä. Tämä laji ansaitsee oman varoituksensa: silmäesikko sisältää primiini-nimistä yhdistettä, joka aiheuttaa monilla kosketusihottumaa. Uudemmat 'Touch Me' -lajikkeet on jalostettu lähes primiinittömiksi, mutta perinteisiä lajikkeita käsitellessä kannattaa käyttää käsineitä. Tästä syystä silmäesikkoa ei suositella koteihin, joissa on pieniä lapsia tai allergisia.

Lisäksi puutarhamyymälöissä näkee toisinaan aurikkelia (Primula auricula) – sammalmaista, monivärisellä kukinnalla varustettua keräilylajia – ja töpöesikkoa (Primula denticulata), jonka palloa muistuttava kukinto kohoaa pitkän varren kärkeen. Kaikkia näitä kasvatetaan samanlaisin perusperiaattein, mutta hoidon yksityiskohdat eroavat. Tässä artikkelissa keskitytään puutarhaesikkoon, joka on Suomessa selvästi yleisin. Lisää muista kevään perennoista löydät monivuotiset-kategoriasta.

Mikä ero on puutarhaesikolla, kevätesikolla ja Polyanthus-ryhmällä

Tämä on yksi yleisimmistä sekaannuksista, koska kaikki kolme ovat samaa Primula-sukua ja niitä myydään keväällä lähes samanlaisissa ruukuissa.

Puutarhaesikko (Primula vulgaris -kantaiset hybridit) on Suomen myymälöissä yleisin. Sen kukat ovat lyhytvartisia ja avautuvat suoraan ruusukkeen keskeltä – Missouri Botanical Garden -tietokannan mukaan kasvi kohoaa 3–6 tuumaa eli 7,5–15 cm korkeuteen. Värivalikoima on laaja: keltainen, vaaleanpunainen, viininpunainen, sininen, valkoinen, kaikki usein keltaisella keskuksella.

Kevätesikko (Primula veris) on selvästi pidempivartinen (15–30 cm) ja erottuu siitä, että useita pieniä kirkkaankeltaisia kukkia keskittyy yhden varren kärkeen tiiviiksi ryppääksi. Kevätesikko kukkii Suomessa toukokuusta kesäkuun alkuun, kun puutarhaesikko on usein ehtinyt jo kukkia loppuun.

Polyanthus-ryhmä (Primula × polyantha) on luonnollinen kevätesikon (P. veris) ja puutarhaesikon (P. vulgaris) välinen risteymä, joka tunnetaan kasvitieteellisesti hybridikaavalla P. veris × P. vulgaris. Polyanthus-ryhmän esikoissa kukat asettuvat varren kärkeen kuten kevätesikolla, mutta värivalikoima on yhtä laaja kuin puutarhaesikolla. Suomessa myytävät "esikot" ovat usein juuri tätä Polyanthus-ryhmää, vaikka pakkauksessa lukisikin Primula vulgaris.

Käytännön nyrkkisääntö: jos kukat kasvavat suoraan ruusukkeen keskeltä lyhyellä varrella → puutarhaesikko. Jos useita kukkia keskittyy pidemmän varren kärkeen yhdeksi ryppääksi → Polyanthus-ryhmän hybridi tai kevätesikko. Hoito-ohjeet ovat näille kaikille käytännössä samat, joten ostohetkellä erottelu on lähinnä mielenkiintoinen tieto, ei kriittinen valinta.

Puolivarjoinen lehtoniittypaikka – esikon parhaat kasvuolot

Esikko viihtyy parhaiten puolivarjoisessa paikassa, jossa se saa aamuauringon ja iltapäivän varjon. Kasvin luonnollinen kasvuympäristö on lehtomaa, ja Suomen luonnonkasvi kevätesikko esiintyy juuri lounaisilla lehtoniityillä – ympäristössä, jossa puiden lehvästö suodattaa täyden auringon paisteen.

Puutarhassa parhaita paikkoja ovat lehtipuiden alustat, pohjoisseinämän vierusta tai matala perennapenkki, jossa korkeammat kasvit varjostavat keskipäivän kuumuutta. Vältä etelään aukenevan piha-alueen kuumimpia paikkoja, joissa kesän paahde kuivattaa multaa nopeasti – esikko ei kestä pitkäaikaista kuivuutta. Toisaalta liian syvä varjo (esim. tiheän havupuun alla) heikentää kukintaa: Royal Horticultural Societyn mukaan esikot eivät kuki syvässä varjossa, joten päivittäistä valoa pitää saada vähintään muutama tunti.

Lasitetulla parvekkeella esikko on yksi kevään aikaisimmista perennoista. Maaliskuun ja huhtikuun viileissä mutta valoisissa olosuhteissa puutarhaesikko kukkii reilusti, kun lämpötila pysyy 10–18 °C tienoilla. Sisätiloissa lämpimässä huoneessa (yli 20 °C) kukinta lyhenee selvästi – kasvi sopeutuu paremmin viileämpään, ja kukat säilyvät pidempään, kun yölämpötila laskee 8–12 °C:een.

Suomalaisessa puutarhassa esikko sopii erityisen hyvin perennapenkin etureunaan, kivikkokasvustojen reunustoille tai lähelle puutarhalampia ja puroja, joissa maa pysyy kosteana. Missouri Botanical Garden mainitseekin, että esikko kasvaa hyvin puroja ja lampia reunustavilla paikoilla.

Kuinka usein esikkoa kastellaan

Esikko kastellaan tasaisen kosteaksi, mutta ei läpimäräksi. Kasvi tulee humuspitoisilta lehtomailta, joissa multa on jatkuvasti kostea mutta hyvin tuuletettu – tätä rytmiä pyritään matkimaan myös ruukussa ja puutarhapenkissä. Kesällä tarve on yleensä 2–3 kertaa viikossa kuumuudesta ja maan rakenteesta riippuen, talvella selvästi harvemmin.

Puutarhaesikkoa ruukussa kastellaan, kun mullan pintakerros on kuivunut noin 1 cm syvyydestä. Kaada vettä niin paljon, että se valuu ruukun pohjasta ulos – tyhjennä aluslautanen 30 minuutin kuluessa. Pitkäaikainen seisova vesi aiheuttaa juurilahoa, joka on esikon yleisin kuolinsyy. Toisaalta täysin kuivunut multa pudottaa kukat nopeasti: kerran vahva kuivuminen voi katkaista koko kukintakauden.

Lehdille kannattaa välttää kastelua, koska märkiä lehtiä ympäröi sienitautien (etenkin harmaahomeen) riski. Kastele aina juurelle, kannulla tai pehmeällä suihkulla maa-aluetaa kohden. Aamukastelu on parempi kuin iltakastelu, koska lehdet ehtivät kuivua päivän aikana.

Jos esikko on penkissä, jossa multa kuivuu nopeasti (esim. hiekkainen maa, etelä- tai lounaispiha), kannattaa lisätä mullan pintaan 3–5 cm:n kerros lehtihumusta tai kompostia. Tämä tasaa kosteusvaihteluita ja jäljittelee luonnollista lehtokerrostumaa. Sadekauden aikana kastelu lopetetaan, kun maa on jo riittävän kostea sormella tunnusteltuna.

Mitä multaa ja ravinteita esikko tarvitsee

Esikko viihtyy humuspitoisessa, hyvin läpäisevässä mullassa, jonka pH on lievästi hapan tai neutraali (5,5–7,0). RHS:n suosituksen mukaan voimakkaasti emäksinen (kalkkipitoinen) maa ei sovi esikolle, ja hyvin kuiva maa pitää väistää. Tavallinen kukkamulta sopii pohjaksi, mutta sitä kannattaa rikastaa lehtihumuksella tai kompostiosella.

Ruukkukasvina puutarhaesikko hyötyy multipurpose-kukkamullasta, johon on sekoitettu noin 20 % perliittiä tai karkeaa hiekkaa läpäisevyyden parantamiseksi. RHS suosittelee turvevapaata multipurpose-multaa lisättynä karkealla puutarhasepelillä tai perliitillä. Vältä raskasta savimultaa, joka vettyy helposti ja tukahduttaa juuret talvella.

Lannoitus aloitetaan keväällä, kun ensimmäiset uudet lehdet alkavat puhjeta – yleensä huhtikuussa puutarhassa, maaliskuussa lasitetulla parvekkeella. Käytä monivuotisille suunniteltua nestemäistä yleislannoitetta, jonka NPK-suhde on tasapainoinen (esim. 5–5–5 tai 7–5–6). Lannoita kerran 2–3 viikossa kasvukaudella ja lopeta lannoitus heinäkuun lopussa, jotta kasvi ehtii valmistautua talveen.

Tärkeää: käytä lannoitetta puolet pakkauksessa ilmoitetusta vahvuudesta, koska esikko on melko vaatimaton ravinteiden suhteen. Liiallinen typpilannoitus aiheuttaa runsasta lehtikasvua mutta vähemmän kukkia. Jos haluat lisätä kukintaa, valitse fosforipainotteinen kukkalannoite (esim. 5–10–5) huhtikuun puolivälistä alkaen.

Miksi esikon lehdet kellastuvat tai kukinta jää lyhyeksi

Esikon yleisimmät ongelmat juontuvat lähes aina kahdesta lähteestä: liian kuumasta sijoituspaikasta tai vesitalouden ongelmasta. Suomalaisessa kevätsäässä nämä ovat helppoja korjata, kun syy tunnistetaan oikein.

Lehdet kellastuvat tyypillisesti, kun maa on liian märkä ja juuret eivät saa happea, tai päinvastoin – maa on liian kuivunut ja kasvi taistelee kuivuutta vastaan. Tarkista mullan kosteus sormella 2–3 cm syvyydestä: jos sormi tuntee selvästi kosteutta, kastelua kannattaa harventaa, jos multa on rusehtava ja muruinen, kastele heti.

Kukinta jää lyhyeksi usein kahdessa tilanteessa. Ensiksi, kun kasvi siirtyy myymälän viileästä sisätilasta lämpimään (yli 20 °C) huoneeseen – kukat lakastuvat muutamassa päivässä, kun normaalisti ne kestäisivät 4–6 viikkoa viileämmässä. Toiseksi, jos pakotettu ruukkuesikko on jo kukkinut myymälän hyllyllä koko valikoiman ja sen energiavarat ovat vähissä jo ostohetkellä.

Kukat haalistuvat tai ruskettuvat reunoista johtuu usein liian voimakkaasta auringosta. Siirrä kasvi puolivarjoisempaan paikkaan, etenkin keskipäivän paisteen ulottuvilta. Jos lehdissä näkyy ruskeita laikkuja, kyse voi olla harmaahomeesta – ks. tuholaiset- ja tautiosio.

Kasvi kasvaa hyvin mutta ei kuki seuraavalla kaudella tarkoittaa yleensä, että multa on liian typpipitoinen tai paikka on liian varjoisa. Vähennä typpilannoitusta ja siirrä kasvi paikkaan, jossa se saa vähintään 3–4 tuntia päivänvaloa.

Etanat ja vihannespunkki – esikon yleisimmät tuholaiset

Esikolla on muutama tunnettu tuholainen suomalaisessa kasvuympäristössä. Suurin osa ongelmista syntyy lämpiminä, kosteina kausina, ja niitä voi pitkälti ennaltaehkäistä oikealla sijoituspaikalla ja kohtuullisella kastelulla.

Etanat ja kotilot ovat esikon pahimpia vihollisia puutarhassa, etenkin kosteina ja viileinä keväinä. Ne pureskelevat lehtien reunoja, jättäen epäsäännöllisiä reikiä ja hopean värisiä limarauhoja kasvin lähelle. Torjunta tehdään mekaanisesti keräämällä iltatuntien aikana, asettamalla suojakranssia kasvin ympärille (kuparirengas tai kuiva sahanpuru) tai käyttämällä rauta-fosfaattipohjaisia etanapellettejä, jotka eivät ole haitallisia siileille tai linnuille.

Vihannespunkki on yleinen kuivassa sisäilmassa lasitetulla parvekkeella ja huoneolosuhteissa. Oireena on lehtien keltainen pistetäplitys ja hento seittimäinen rihmasto lehtien alapinnoilla. Torjunta onnistuu nostamalla ilmankosteutta, kuukausittaisella suihkulla viileällä vedellä ja tarvittaessa kasvissaippua- tai neem-öljykäsittelyllä.

Kirvat kerääntyvät usein nuoriin lehdenpäihin ja kukkavarsiin keväällä. Ne aiheuttavat lehtien käppyröitymistä ja imevät kasvinesteitä. Useimmiten ne lähtevät vesisuihkulla, ja vaikeissa tapauksissa kasvissaippualiuos toimii hyvin. Älä käytä voimakkaita synteettisiä torjunta-aineita esikolle – sen lehdet ovat herkät palamiselle.

Tauteina yleisimmät ovat harmaahome (Botrytis), joka iskee kosteissa olosuhteissa, ja juurilaho liiallisen kastelun seurauksena. Missouri Botanical Garden listaa myös ruosteet, härmäsienitaudit ja lehtilaikut esikon mahdollisina ongelmina sekä mainitsee, että esikko on altis useille viruksille. Hyvä ilmankierto, ei-liiallinen kastelu ja kasvin ympäristön puhtaana pito ovat parhaat keinot ennaltaehkäistä näitä.

Onko esikko myrkyllinen ihmisille ja lemmikeille

Esikko on luokiteltu myrkylliseksi koirille, kissoille ja hevosille (ASPCA, Animal Poison Control). Toksinen yhdiste on tuntematon, ja tyypillisin oire pureskelussa on lievä oksentelu. ASPCA:n luokitus koskee Primula vulgaris -lajia, ja samat varotoimet pätevät käytännössä kaikkiin Suomessa myytäviin puutarhaesikoihin sekä Polyanthus-ryhmän hybrideihin.

Käytännössä lemmikin pureskelu johtaa muutamaan oksennukseen, ja oireet menevät yleensä ohi muutamassa tunnissa. Vakavammat reaktiot ovat harvinaisia, mutta jos koira tai kissa on syönyt suuren määrän kasvia tai oireet jatkuvat, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin. Hevosille esikko on samalla tavalla luokiteltu myrkylliseksi, mutta hevosen koossa pieni puutarhaesikko ei juuri ehdi aiheuttaa ongelmia.

Ihmisille esikko on yleensä turvallinen, mutta silmäesikko (Primula obconica) on huomattava poikkeus: se sisältää primiini-nimistä yhdistettä, joka aiheuttaa monilla allergisilla kosketusihottumaa. Oireet ovat punoitus, kutina ja rakkulamaiset nystyrät käsissä parin tunnin tai vuorokauden viiveellä kasvin käsittelyn jälkeen. Uudemmat 'Touch Me' -lajikkeet on jalostettu lähes primiinittömiksi, mutta perinteisten silmäesikkojen kanssa kannattaa käyttää käsineitä leikkauksessa, jakamisessa ja kuivien lehtien siivouksessa.

Esikko kannattaa sijoittaa lemmikkien ja pikkulasten ulottumattomiin. Jos kissa pureskelee mielellään lehtiä, harkitse aidosti turvallista vaihtoehtoa kuten orkideaa sisätiloihin tai petuniaa parvekkeelle (molemmat ASPCA Non-Toxic). Huomaa, että monet muut suositut kevään koristekasvit kuten hyasintti ja syklaami ovat ASPCA-luokituksessa myrkyllisiä – tarkista aina ASPCA:n luettelo ennen valintaa.

Selviytyykö puutarhaesikko Suomen talven yli

Puutarhaesikko on lähtökohtaisesti monivuotinen perenna, mutta sen talvenkestävyys Suomessa vaihtelee selvästi maantieteellisen vyöhykkeen mukaan. Missouri Botanical Garden luokittelee Primula vulgaris -lajin USDA-vyöhykkeille 4–8, mikä tarkoittaa Suomen mittakaavassa pääosin Etelä- ja Keski-Suomea. Käytännössä puutarhaesikko kestää -25 °C pakkasta, mutta vain hyvän lumipeitteen tai talvensuojauksen alla.

Vyöhykkeet I–III (Etelä-Suomi): puutarhaesikko talvehtii useimmiten ongelmitta, kun se on istutettu hyvään lehtokosteaan paikkaan ja sillä on luonnollinen lumipeite. Lasitettu parveke on lähes varma talvetuspaikka, koska siellä lämpötilat eivät juuri laske alle -10 °C:een.

Vyöhykkeet IV–V (Keski- ja Itä-Suomi): talvehtiminen on epävarmaa, ja monet harrastajat käsittelevät puutarhaesikkoa kausikukkana. Jos haluat yrittää talvettaa, peitä kasvi loka–marraskuussa havunoksilla, kuivilla lehdillä tai turpeella 10–15 cm:n kerroksena. Poista peite huhtikuun puolivälissä, ennen ensimmäisiä kukkanuppuja.

Vyöhykkeet VI–VIII (Pohjois-Suomi): puutarhaesikko ei käytännössä talvehdi ulkona. Vaihtoehtoja on kaksi: käsittele kausikukkana tai kasvata jakkuruukussa lasitetulla parvekkeella, joka pidetään 0–5 °C:n lämpötilassa talven ajan.

Kevätesikko (Primula veris) on selvästi kestävämpi kuin puutarhaesikko: Suomen alkuperäisenä luonnonkasvina se sietää ainakin vyöhykkeen V pakkaset luotettavasti, ja monet harrastajat kasvattavat sitä myös vyöhykkeellä VI ilman erityistä suojaa. Kevätesikkoa kannattaakin valita, jos haluat varmasti talvehtivan esikon Pohjois- tai Keski-Suomeen.

Näin lisäät esikkoa jakamalla ja siemenistä

Esikkoja on helpointa lisätä jakamalla emokasvi kukinnan jälkeen. Tämä on RHS:n ja Missouri Botanical Gardenin suosittelema klassinen menetelmä, ja onnistuminen on lähes varmaa, kun emokasvi on terve ja vähintään 2 vuoden ikäinen. Toinen vaihtoehto on kylvää siemenistä, mutta se vie pidempään ja onnistuminen vaatii kärsivällisyyttä.

1. Valitse oikea ajankohta. Jakamisen paras ajankohta on heti kukinnan jälkeen, yleensä kesä–heinäkuussa. Tällöin kasvilla on vielä koko kasvukausi aikaa juurtua ennen talvea. Vältä jakamista keväällä juuri ennen kukintaa tai myöhään syksyllä.
2. Nosta kasvi ylös. Kaiva esikko varovasti ylös niin, että suurin osa juurista säilyy. Käytä lapiota tai pientä kuokkaa, ja lähde noin 10–15 cm päästä keskuksesta. Ravista irtain multa pois juurista, jotta näet selvästi kasvin rakenteen.
3. Erottele yksilöt. Etsi luontaisia jakokohtia, joissa kasvi on jo eronnut useaksi pieneksi ruusukkeeksi. Useimmiten kädellä irrottaminen riittää – jos juuret ovat tiukasti yhdessä, käytä puhdasta puutarhaveistä leikataksesi ne kahdeksi tai kolmeksi osaksi. Jokaisessa palassa pitää olla vähintään 3–4 lehteä ja oma juurikökkö.
4. Istuta välittömästi. Istuta jaetut osat heti samaan syvyyteen kuin emokasvi oli. Liian syvälle istutettu esikko mätänee, liian korkealla istutettu kuivuu kesällä. Anna kasvipalojen välille 20–25 cm tilaa, jotta kukinto-rikkaat ruusukkeet ehtivät kasvaa.
5. Kastele kunnolla. Kastele uudet kasvit pohjamullan saakka istutuksen jälkeen, ja peitä kasvin ympärille kerros kompostia tai lehtihumusta. Pidä multa kosteana 2–3 viikkoa, kunnes kasvi on aloittanut uuden kasvun – tämä on merkki onnistuneesta juurtumisesta.
6. Vaihtoehtoinen tapa: siemenet. Esikko siementää itse luontaisesti. Voit myös kerätä siemenet kuihtuvista kukista heinä–elokuussa ja kylvää ne syksyllä lähes pintaan, sillä ne tarvitsevat valoa itääkseen. Kylvä turpeettomaan multa-perliittiseokseen ja pidä taimialusta viileänä (5–10 °C) talven yli – tämä jäljittelee luonnollista talvistratifikaatiota. Itäminen alkaa keväällä, ja taimet ovat kukintakuntoisia toiseksi tai kolmanneksi vuodeksi.

Kevätesikko – Suomen luonnonkasvi puutarhassa

Kevätesikko (Primula veris) on yksi Suomen rakastetuimpia kevään luonnonkasveja ja ansaitsee oman pienen huomionsa, vaikka tämä artikkeli keskittyy puutarhaesikkoon. Suomen Lajitietokeskus (laji.fi) kuvaa kevätesikkoa lounaisten lehtoniittyjen ja -metsien kevätkukkijaksi – luonnossa se kasvaa kalkkipitoisilla, valoisilla niityillä ja niittyrinteillä erityisesti Lounais-Suomen, Ahvenanmaan ja Etelä-Hämeen alueilla.

Kevätesikko poikkeaa puutarhaesikosta ulkonäöltään selvästi: se on pidempi (15–30 cm), ja sen kukat ovat aina kirkkaankeltaiset ja torvimaiset. Useita kukkia keskittyy yhden varren kärkeen tiiviiksi ryhmäksi, kun puutarhaesikossa kukat avautuvat suoraan ruusukkeen keskeltä. Kukinta-aika on toukokuusta kesäkuun alkuun – siis hieman myöhempi kuin puutarhaesikolla.

Puutarhassa kevätesikko on ihanteellinen luonnonpuutarhalle, niittymäisille reunoille ja kalkkipitoisten kivikkokasvustojen joukkoon. Se kestää Suomen talven ainakin vyöhykkeellä V luotettavasti, ja monet harrastajat kasvattavat sitä myös vyöhykkeellä VI. Kevätesikko siementää itse, ja vakiintunut kasvusto laajenee vuosittain itsestään.

Tärkeä huomio: kevätesikko on Suomessa rauhoittamaton mutta paikallisesti taantunut. Sitä ei pidä kerätä luonnosta laajamittaisesti, vaan ostaa siemeniä ja taimia luotettavalta puutarhamyymälältä tai siemenkaupalta (esim. Suomen Niittysiemen). Luonnonpuutarhojen ystäville kevätesikko on rikas valinta, joka tukee paikallista monimuotoisuutta – kukinta houkuttelee mehiläisiä ja perhosia keväällä, jolloin muita ravinnonlähteitä on vähän.

Esikon vuosikalenteri Suomessa

Esikko on monivuotinen kasvi, jonka hoitorytmi seuraa Suomen vuosikiertoa. Lasitettu parveke aikaistaa toimia 1–2 viikkoa verrattuna ulkopuutarhaan. Alla oleva kalenteri pätee Etelä-Suomeen (vyöhykkeet I–IV) – Pohjois-Suomessa (V–VI) toimet siirretään 2–3 viikkoa myöhemmäksi.

Maaliskuu: ensimmäiset puutarhaesikot ilmestyvät puutarhamyymälöihin. Sijoita lasitetulle parvekkeelle (10–15 °C) tai viileään huoneeseen ikkunan lähelle. Aloita kevyt lannoitus heti, kun ensimmäinen kukkanuppu näkyy.

Huhtikuu: ulkona kevätesikkojen ensimmäiset lehdet alkavat näkyä. Poista talvikatekerros varovasti. Lasitetulla parvekkeella puutarhaesikko on täydessä kukassaan – nauti väriloistosta!

Toukokuu: kukinta puutarhassa alkaa, ja jatkuu kuukauden loppuun. Aurinkoisina päivinä kastele aamuisin. Ulospäin sijoittaminen lasitetulta parvekkeelta tehdään, kun yöpakkaset ovat selvästi loppuneet (yleensä toukokuun puolivälin jälkeen Etelä-Suomessa).

Kesä–heinäkuu: kukinnan jälkeen on paras aika jakaa vanhoja kasvustoja (ks. lisäys-osio). Lopeta lannoitus heinäkuun lopussa.

Elo–syyskuu: kerää siemenet, jos haluat lisätä siemenistä. Vältä leikkaamasta lehtiä – ne tuottavat energiaa juurakkoon talvea varten.

Loka–marraskuu: talvensuojaus tehdään ennen ensimmäisiä kovia pakkasia. Peitä kasvit havunoksilla, kuivilla lehdillä tai turpeella vyöhykkeillä IV–VI.

Joulu–helmikuu: esikko lepää lumen tai katteen alla. Ei toimia tarvita.

Usein kysyttyä esikosta

Lue myös

• Kaikki monivuotiset perennat →
• Hyasintti – kevään tuoksuva sipulikasvi →
• Syklaami – talvikukkiva sukulaiskasvi →
• Petunia – kesän jatko parvekkeelle →
• Parvekekukat – kevään värikkäät vaihtoehdot →