Orkidea kotona: kastelu, valo ja kukinta

Perhosorkidea — Kaakkois-Aasian epifyytti olohuoneessa

Kotioloissa orkidealla tarkoitetaan lähes aina perhosorkideaa eli Phalaenopsis-suvun kasvia. Suku kuuluu kämmekkäkasvien heimoon (Orchidaceae), joka on yksi maailman suurimmista kasvi-heimoista – siihen kuuluu yli 28 000 lajia, joista vain noin 50 on Phalaenopsiksia. Suomalaiselle harrastajalle ne ovat kuitenkin lähes synonyymeja: kun puhutaan "orkideasta", tarkoitetaan tavallisesti juuri perhosorkideaa.

Phalaenopsis on luonnossa epifyytti – kasvi, joka ei elä mullassa vaan kiinnittyy puiden runkoihin ja oksiin. Sademetsässä se ottaa kosteuden ilmasta ja ravinteet sade- ja huuhtouvasta vedestä, joka valuu puunrungoissa. Tämä alkuperä selittää koko sen hoidon erikoispiirteet: orkidean juuret tarvitsevat ilmaa, eivät tiivistä multaa, ja kastelutekniikka eroaa muista huonekasveista.

Alkuperäisten lajien kotiseutu ulottuu Intiasta Etelä-Kiinaan, Kaakkois-Aasiaan ja Pohjois-Australian Queenslandiin. Yleisin kotioloissa kasvatettu lähtölaji on Phalaenopsis amabilis, jonka Kew Gardens -tietokanta lokalisoi Malesiaan ja Pohjois-Australiaan. Nykyiset myyntitaimet ovat lähes poikkeuksetta hybridejä – jalostuksessa on yhdistetty kymmenien lajien ominaisuuksia kerrostaloasuntoon sopivaksi kasviksi, jolla on suuret kukat, pitkä kukinta-aika ja kestävyys puutteelliseen ilmankosteuteen.

Mikä ero on Phalaenopsiksen, Cattleyan ja Dendrobiumin välillä

Kasvikaupassa myydään muutamaa eri orkideasukua, joiden ulkonäkö ja hoito eroavat selvästi toisistaan. Yleisin sekaannus on, että ostaja luulee "orkidean" tarkoittavan yhtä lajia ja noudattaa Phalaenopsiksen ohjeita Cattleyalle – tulokset ovat huonoja kummallekin.

Phalaenopsis (perhosorkidea) on tyypillinen myymälä-orkidea, jossa on 2–6 leveää, lihavaa lehteä lähekkäin tyvellä ja yksi tai kaksi kaarevaa kukkavartta, joista nousee suuria perhosenmuotoisia kukkia. Kukkien koko on 7–15 cm halkaisijaltaan, värit valkoinen, vaaleankeltainen, vaaleanpunainen tai violetti. Kukinta kestää kuukausia. Tähän sivuun pohjautuvat hoito-ohjeet koskevat juuri tätä sukua.

Cattleya tunnetaan suuresta, voimakkaasti tuoksuvasta kukastaan. Sen kasvutapa on sympodiaalinen – kasvi muodostaa tyveen pulleita pseudobulbeja eli ilmasipuleita, joista nousee uudet versot vuosittain. Cattleya tarvitsee enemmän valoa kuin Phalaenopsis ja kuivempaa lepokautta talvella. Aloittelijalle se on selvästi vaativampi.

Dendrobium on toinen yleinen sukunimi kaupan hyllyllä. Sen tunnistaa pitkistä, ohuista varsista, joita pitkin kukat avautuvat. Useimmat Dendrobiumit tarvitsevat selvän kuivan ja viileän lepokauden talvella tuottaakseen kukkia – ilman sitä ne kasvavat vain lehtiä eivätkä koskaan kuki uudelleen. Tämä on Phalaenopsiksen vastakohta, joka kukkii lämpimässä, tasaisessa olosuhteessa.

Käytännön nyrkkisääntö: jos kukkavarsi kaareutuu sivulle ja kukat ovat perhosenmuotoisia → Phalaenopsis. Jos tyvellä on pulleita ilmasipuleita ja kukka on yksi suuri tuoksuva → Cattleya. Jos kasvi muistuttaa pitkiä bambukeppejä, joissa pieniä kukkia rivissä → Dendrobium. Jos epävarma, kysy myyjältä ostaessasi – Phalaenopsiksen myyntipakkauksessa lukee usein "Moth Orchid" tai "Phalaenopsis hybrid".

Itä- tai länsi-ikkuna — orkidean paras valopaikka

Orkidea viihtyy parhaiten kirkkaassa epäsuorassa valossa. Royal Horticultural Society (RHS) suosittelee itä- tai länsipuolen ikkunalaudalle sijoittamista, koska näistä suunnista tuleva valo on aamulla ja iltapäivällä riittävän kirkasta mutta keskipäivän paahtava aurinko ei osu suoraan lehtiin. Etelä-ikkunan vieressä lehdet voivat polttaa muutamassa tunnissa kesäpäivänä – jos ainoa vaihtoehto on eteläsuunta, sijoita kasvi noin 1–1,5 metrin etäisyydelle ikkunasta tai käytä ohutta verhoa.

Suomen pohjoisikkunasta tuleva valo riittää orkidealle vain kesäkuukausina. Loka–maaliskuussa pohjoisikkunan luona kasvu pysähtyy ja kukinta jää tulematta. Tähän aikaan kannattaa siirtää kasvi itä- tai länsi-ikkunaan, tai käyttää LED-kasvivaloa 8–12 tunnin päivärytmillä lampun valmistajan ohjeen mukaan.

Lehtien väri kertoo, onko valoa tarpeeksi. Hyvin valossa olevan Phalaenopsiksen lehden väri on oliivinvihreä – ei tumman vihreä eikä punertava. Tummanvihreät lehdet kertovat liian vähästä valosta (yhteyttäminen ei ole täysipainoista, eikä kukkivarsi muodostu). Punertavasta sävystä lehden reunoissa tunnistaa puolestaan liiallisen valon – siirrä kasvi hieman kauemmaksi tai vähennä auringonvalon määrää.

Lämpötila pidetään tasaisena: päivällä 19–30 °C, yöllä 16–19 °C. Minimi on 16 °C – sitä alemmissa lämpötiloissa kasvi alkaa kärsiä ja juuret pysähtyvät. Vältä vetoa ikkunalaudalla talvella, ja siirrä kasvi tilapäisesti pois ikkunalta, jos pakkasilla lämpötila ikkunan vieressä laskee selvästi alle 16 °C.

Kuinka usein orkideaa kastellaan

Orkidea kastellaan kerran viikossa kasvukaudella ja noin 10–14 päivän välein talvella. Tämä on yleinen ohje, mutta tarkka rytmi riippuu huoneilman kuivuudesta, ruukun koosta ja vuodenajasta. Tärkeämpi sääntö on tarkistaa ennen kastelua: kasvualustan kuoripalat ovat selvästi vaaleat ja kuivuneet, ja juuret ovat hopeisen-valkoisia eivätkä vihreitä.

Orkidean kastelun perussääntö pohjautuu sen luonnolliseen kasvuympäristöön: juuret hyötyvät siitä, että ne kastuvat kerralla läpikotaisin ja kuivuvat sitten nopeasti. Tämä jäljittelee sademetsän rytmiä, jossa rankkasade huuhtoo puunrungot ja sen jälkeen ilma kuivaa juuret tunneissa. Kotioloissa paras tapa toteuttaa tämä on liotus-menetelmä:

Liotuskastelu vaihe vaiheelta. Aseta orkidearuukku (jossa on aina läpinäkyvä sisäruukku ja runsaasti pohjareikiä) lavuaariin tai vesikulhoon, jossa on 5–8 cm haaleaa vettä. Anna ruukun seistä vedessä 10–15 minuuttia – kuoripalat imevät vettä, juuret muuttuvat hopeisen-valkoisesta kirkkaan vihreäksi. Nosta ruukku pois, anna ylimääräisen veden valua täysin pohjasta ja palauta vasta sen jälkeen koristeruukkuun. Älä koskaan jätä orkideaa seisomaan vedessä – juurilaho seuraa muutamassa päivässä.

Käytä haaleaa tai huoneenlämpöistä vettä – ei kylmää suoraan hanasta. Missouri Botanical Garden ohjeistaa kastelemaan haalealla vedellä ja vain aamulla; kylmä vesi voi vahingoittaa trooppisia juuria. Sadevesi tai suodatettu vesi on kalkkipitoiselle vesijohtovedelle parempi vaihtoehto, jos haluat välttää valkoista kalkkikertymää lehdille ja kuoripaloihin. Aamukastelu antaa kasvin kuivua ennen yötä – yöllinen kosteus lehtien tyvellä lisää kruunulahon riskiä.

Huom. jääpalakastelu on yleinen ohje, mutta sitä ei kannata käyttää. Jääpalat ovat liian kylmiä trooppisille juurille ja vesimäärä on liian pieni huuhdellakseen suolat ja kostuttaakseen kuoripalat kunnolla. Liotus-menetelmä on aina parempi.

Mitä multaa ja ravinteita orkidea tarvitsee

Orkidea ei kasva tavallisessa kukkamullassa – sen juuret tarvitsevat ilmaa enemmän kuin maa-ainesta. Käytä kuoripohjaista orkideamultaa, joka koostuu pääosin keskikokoisista (n. 1–2 cm) havupuun kuoripaloista. Suomen orkideakauppiaat myyvät valmiita seoksia, joihin on usein lisätty sphagnum-rahkasammalta kosteuden tasaajaksi sekä perliittiä ja hiiltä huokoisuuden parantamiseksi. RHS:n ohje on yksiselitteinen: tavallinen turvepohjainen kukkamulta tappaa orkidean.

Lannoitus aloitetaan kasvukaudella, kun uusi lehti tai juuri alkaa muodostua – yleensä helmi–maaliskuussa. Käytä orkideoille tarkoitettua nestemäistä lannoitetta, jonka NPK-suhde on tasapainoinen (esim. 20-20-20). Missouri Botanical Garden suosittaa puolikkaalla pakkausvahvuudella kerran viikossa, kolmena viikkona kuukaudessa. Talviaikana lannoitusta vähennetään neljäsosa-vahvuuteen tai jätetään kokonaan tauolle.

Tärkeä yksityiskohta: joka neljännellä kastelukerralla käytä pelkkää vettä ilman lannoitetta. RHS:n ohjeessa tämän tarkoitus on huuhtoa kuoripaloihin kertyneitä suoloja, jotka pitkällä aikavälillä polttavat juuria. Ilman tätä huuhtelua orkidean juuret alkavat ruskettua ja kasvi voi heikentyä, vaikka lannoitusta annetaan oikein.

Yli-lannoituksen merkit ovat ruskeat lehtien kärjet ja valkoinen kerrostuma kuoripalojen pinnalla. Jos näet näitä, huuhtele ruukku läpi pelkällä vedellä – noin kolme kertaa ruukun tilavuus haaleaa vettä – ja anna kasvin levätä viikon ennen seuraavaa lannoitusta. Aloittelijan on yleensä turvallisempaa lannoittaa hieman liian vähän kuin liikaa: orkidea kestää ravinnepuutteen helpommin kuin suolavaurion.

Mitä tehdä orkidean ilmajuurille

Orkideasta kasvaa ruukun reunan yli ja yli mullan pinnan paksuja, vaaleanharmaita juuria. Nämä ovat ilmajuuria, jotka kuuluvat kasvin luonnolliseen kasvutapaan. Sademetsässä ne kiinnittyvät puun runkoon ja imevät kosteutta sekä ravinteita ilmasta – kotona ne osoittavat, että kasvi voi hyvin.

Älä leikkaa terveitä ilmajuuria pois. Ne ovat osa orkidean hengityskoneistoa eikä virhe. Terveen ilmajuuren tunnistaa hopeisen-valkoisesta väristä kasteltuna: pinta on vaalea, ja juurta sisältä paistaa kirkkaan vihreä "sydän". Nämä juuret elävät ja toimivat normaalisti.

Kuolleet ilmajuuret tunnistaa toisaalta ruskeasta, kuivasta ja rihmamaisesta ulkomuodosta. Niitä voi ja kannattaakin leikata pois puhtailla saksilla – mieluiten desinfioidulla terällä bakteerien välttämiseksi. Erityisesti uudelleenruukkauksen yhteydessä on hyvä käydä juuristo läpi: terveet jäävät, kuolleet poistuvat. Älä siirrä leikatusta kohtaa suoraan multaan – anna leikkauspinnan kuivua tunti tai kaksi ennen ruukutusta.

Joskus ilmajuuria on niin paljon, että ne valtaavat ruukun yli ja näyttävät epäjärjestyksessä. Tällöin on aika harkita uudelleenruukkausta isompaan ruukkuun – ks. ruukunvaihto-osio alla. Älä kuitenkaan tee tätä keskellä kukintaa, koska kasvi häiriintyy ja kukat pudottavat helposti.

Miten orkidea saadaan kukkimaan uudelleen

Uudelleenkukinta on orkidean haastavin osa kotipuutarhurille. Monet ostaa kukkivan kasvin, ihastelee sen useita kuukausia, ja kun kukat lopulta varisevat, kasvi ei enää koskaan kuki uudelleen. Syynä on yleensä se, että orkidea ei ole saanut viileän yöjakson, joka käynnistää kukkavarren muodostumisen.

Missouri Botanical Garden ja RHS ovat yksimielisiä mekanismista. Jotta Phalaenopsis tuottaa uuden kukkavarren, sen yölämpötila on laskettava noin 13–15 °C:seen useamman viikon ajaksi syksyllä. Käytännössä tämä tarkoittaa kasvin siirtämistä vähän viileämpään huoneeseen tai ikkunan lähemmäs syys–lokakuussa, jolloin yöt alkavat olla viileitä Suomessa. Päivälämpötila pidetään edelleen 21–27 °C välillä – vain yöt viilenevät.

Käytännön sovellus suomalaisessa kerrostalossa: siirrä orkidea syyskuun puolivälin tienoilla makuuhuoneen tai työhuoneen ikkunalaudalle, jossa lämmitys ei ole täysillä yöllä. Pidä se siellä 4–6 viikkoa. Tänä aikana saatat huomata varresta tai lehden kainalosta nousevan vihreän, viiksi-mäisen tyngän – tämä on alkava kukkavarsi. Kun se on selvästi kasvava (10–15 cm), siirrä kasvi takaisin lämpimämpään päähuoneeseen ja aseta tukikeppi – varsi voi pidentyä 60–90 cm ja taipuu helposti.

Toinen yleinen syy uudelleenkukinnan epäonnistumiseen on liian vähän valoa. Jos kasvi on viettänyt kesän pohjoisikkunalla tai kauempana valosta, sillä ei ole energiavarastoja kukinnan tuottamiseen, vaikka lämpötila olisikin ihanteellinen. Tarkista koko kesän valomäärä – jos lehdet ovat tummanvihreät (eivät oliivinvihreät), valoa on ollut liian vähän. Korjaa valotilannetta seuraavaksi kasvukaudeksi.

Lannoitus voi myös tukea kukintaa. Vaihda kasvukauden lopussa (elo–syyskuussa) tasapainoisesta NPK 20-20-20 -lannoitteesta kukinnalle suunnattuun, korkeamman fosforin lannoitteeseen (esim. 10-30-20). Fosfori tukee kukkavarren muodostumista. Tämä ei ole välttämätön – viileä yölämpötila on tärkeämpi tekijä – mutta voi parantaa onnistumistodennäköisyyttä.

Pitäisikö kuihtunut kukkavarsi leikata

Kun viimeinenkin kukka on varissut ja kukkavarsi alkaa kuivua, kotipuutarhurilla on kolme vaihtoehtoa. Valinta riippuu siitä, mitä haluat kasvilta seuraavaksi.

Vaihtoehto 1: leikkaa varsi tyveen asti. Jos koko kukkavarsi on muuttunut ruskeaksi ja kuivuneeksi, leikkaa se tyveen asti puhtailla saksilla. Tämä antaa kasville mahdollisuuden keskittyä uusiin lehtiin ja juuriin – seuraava kukkavarsi nousee uudesta paikasta seuraavalla kasvukaudella. Tämä on yksinkertaisin ja varmin tapa.

Vaihtoehto 2: leikkaa toiseen tai kolmanteen niveleen. RHS:n ohje uudelleenkukintaan on leikata vielä vihreänä oleva kukkavarsi juuri toisen tai kolmannen niveleen yläpuolelta (varressa nivelet näkyvät pieninä paksunnoksina). Tämä voi käynnistää sivuhaarautumisen, ja kasvi tuottaa uusia kukkia samasta varresta muutaman kuukauden kuluessa. Onnistuminen ei ole varmaa – ehkä puolessa tapauksista syntyy uusi kukkavarsi, puolessa varsi vain kuolee. Kokeilemisen arvoinen.

Vaihtoehto 3: jätä rauhaan ja seuraa. Joskus kukkavarsi pysyy vihreänä viikkoja kukkien varisemisen jälkeen, eikä siitä tule kuivaa ruskeaa. Tällaisesta varresta voi vielä nousta uusia kukkia muutaman kuukauden kuluttua. Älä kiirehdi leikkausta – odota, että varsi on selvästi kuivunut ennen toimenpidettä.

Käytä aina desinfioituja saksia tai oksasaksia (pyyhitty spriillä tai kuumennettu liekissä). Orkideoiden kasvitaudit leviävät erityisen helposti tartunnan saaneiden työkalujen kautta. Tämä koskee myös kuolleiden juurien poistoa uudelleenruukkauksen yhteydessä.

Kilpikirvat ja jauhiaiset – orkidean yleisimmät tuholaiset

Orkidea on suhteellisen kestävä huonekasvi, mutta muutama tuholainen iskee siihen tyypillisesti. Tarkista lehtien alapinnat ja kukkavarsi kerran kuukaudessa, etenkin lämmityskaudella, jolloin sisäilman kuivuus heikentää kasvia.

Kilpikirvat ovat orkidean yleisin tuholainen. Ne näyttävät pieniltä ruskeilta tai vaaleanharmailta levyiltä lehtien alapinnoilla ja varren tyvellä – aluksi vain muutama, mutta kanta voi laajentua nopeasti. Kilpikirva imee kasvinmehua ja heikentää orkideaa hitaasti; pitkäaikaisessa tartunnassa lehdet kellastuvat ja kasvu pysähtyy. Poista kilpikirvat mekaanisesti vanupuikolla, joka on kostutettu denaturoituun spriihin (~70 %). Toista käsittely 7–10 päivän välein 3–4 kertaa, koska munat kuoriutuvat asteittain.

Jauhiaiset näkyvät pieninä valkoisina kärpäsinä, jotka lentävät, kun kosket lehtiä tai kukkavarsi. Ne kerääntyvät erityisesti uusien lehtien kainaloihin ja kukkavarren liitoskohtiin. Pyydystä ne keltaisilla liimapyydyksillä (saatavilla puutarhamyymälöistä) ja torju täydentävästi neemiöljyllä tai kasvissaippualiuoksella. Toista käsittely 5–7 päivän välein 3–4 kertaa.

Vihannespunkki ei ole orkidealla yhtä yleinen kuin esim. peikonlehdellä, mutta lämmityskauden kuivassa sisäilmassa se voi tarttua. Oireena lehtien alapinnan keltainen pistetäplitys ja hento seittimäinen rihmasto. Nosta ilmankosteus 50–60 prosenttiin ja huuhtele lehdet kerran kuukaudessa haalean veden alla – tämä yleensä riittää torjuntaan kotioloissa.

Etanat ja limakkaat ovat ongelma vain kasvihuoneoloissa tai talvitettaessa orkideoita lasitetulla parvekkeella. Kerrostalo-asunnossa niitä ei käytännössä esiinny.

Onko orkidea myrkyllinen ihmisille ja lemmikeille

ASPCA (Animal Poison Control) luokittelee Phalaenopsis-orkidean ei-myrkylliseksi koirille, kissoille ja hevosille. Tämä on harvinainen, hyvä uutinen kotitalouksille, joissa on uteliaita lemmikkejä – lemmikit voivat olla samassa huoneessa kuin orkidea, ja vahingossa kaadettu ruukku tai pureskeltu lehti ei aiheuta välitöntä myrkytysriskiä.

Orkidea-heimo (Orchidaceae) on yleisesti turvallinen suku. ASPCA:n luettelossa ovat ei-myrkyllisinä myös moni muu yleinen sisätiloissa kasvatettu orkidealaji – Phalaenopsiksen lisäksi mm. Cattleya (Cocktail Orchid), Jewel Orchid sekä Easter Orchid. Tämä tekee orkideoista yhden harvoista huonekasviryhmistä, joista lähes kaikki suvut ovat lemmikkiystävällisiä.

Suuria määriä syötynä mikä tahansa kasviaines voi aiheuttaa lievää vatsavaivaa – oksentelua tai löysää ulostetta – mutta varsinaista toksisuutta orkideoilla ei ole. Ihmiselle orkidea ei ole syötäväksi tarkoitettu, eikä siitä ole perinteistä yrttikäyttöä, mutta jos lapsi pureskelee lehteä, ei ole syytä paniikkiin. Kukkavarren ja juuren kasvinneste voi joillakin aiheuttaa lievän ihoärsytyksen, joten herkkäihoisten kannattaa pestä kädet leikkaamisen tai uudelleenruukkauksen jälkeen.

Jos haluat lisää lemmikkiystävällisiä huonekasveja, harkitse esimerkiksi petuniaa kesäparvekkeelle tai joulukaktusta talven kukkivaksi sisäkasviksi – molemmat ovat ASPCA:n luokituksessa ei-myrkyllisiä. Vältä sen sijaan suuria viidakkokasveja kuten peikonlehteä, jotka ovat ASPCA:n mukaan myrkyllisiä lemmikeille.

Milloin ja miten orkidea ruukutetaan uudelleen

Orkidea ruukutetaan uudelleen tyypillisesti kahden vuoden välein tai kun kuoripalat ovat hajonneet pieniksi, tummaksi mullaksi. Hajonnut multa pidättää liikaa kosteutta ja juuristo alkaa lahota. Toinen merkki uudelleenruukkauksen tarpeesta on, kun ilmajuuria on niin paljon, että ne valtaavat ruukun yli ja kasvi alkaa kallistua.

Älä ruukuta kukkivaa orkideaa. Häirintä keskellä kukintaa aiheuttaa lähes aina kukkien putoamisen ennenaikaisesti. Odota, että kukinta on päättynyt ja kasvi on lepojaksolla – yleensä keväällä, helmi–huhtikuussa, kun uusi juuri alkaa muodostua. Tämä on paras hetki ruukkaukselle.

Vaihe 1: nosta kasvi ulos. Käännä ruukku ja varovasti vetää kasvi kuoripaloineen. Jos juuret ovat tarttuneet ruukun seinämiin, käytä veistä reuna-alueille tai kostuta ruukku haalealla vedellä, niin juuret irtoavat helpommin.

Vaihe 2: poista vanha multa ja kuolleet juuret. Ravista kuoripalat varovasti pois juuristosta. Tarkista kaikki juuret: hopeisen-valkoiset elävät jäävät, ruskeat ja kuivat ovat kuolleita ja poistetaan puhtailla, desinfioiduilla saksilla. Älä epäröi – kuolleiden juurien poisto edistää kasvin uudelleenkasvua.

Vaihe 3: valitse oikea ruukku. Käytä läpinäkyvää muoviruukkua, jossa on runsaasti pohjareikiä – sisäruukku menee koristeruukkuun, mutta sisäruukku on aina läpinäkyvä. Tämä päästää valoa juuriin (orkidean juuret yhteyttävät, toisin kuin useimpien kasvien juuret) ja auttaa sinua seuraamaan, milloin juuret ovat vihreitä (kasteltu) tai hopeisia (kuiva).

Vaihe 4: täytä uudella kuorimullalla. Käytä keskikokoista (1–2 cm paloja) kuoripohjaista orkideamultaa. Aseta kasvi keskelle, lisää kuoripalat juurten ympärille ja painele ne kevyesti. Älä paina lujaa – juuret tarvitsevat ilmaa.

Vaihe 5: ensimmäinen kastelu. Liota uudelleenruukkaus haaleaan veteen kerran (10 minuuttia) ja sen jälkeen pidä uutta kasvua tarkasti seuranta. Kasvi voi olla viikon tai kaksi shokissa – kukinta jää pois yhdellä kerralla, mutta seuraavalla kaudella tilanne tasaantuu. Tukikeppi ja narusiteet kannattaa palauttaa heti, jos kukkavarsi on vielä kasvamassa.

Usein kysyttyä orkideaa

Lue myös

• Kaikki huonekasvit →
• Joulukaktus – toinen kukkiva, lemmikeille turvallinen huonekasvi →
• Anopinkieli – helppohoitoinen huonekasvi aloittelijalle →
• Petunia – ASPCA:n luokituksessa ei-myrkyllinen kesäkukka →
• Peikonlehti – suurikokoinen viidakkokasvi olohuoneeseen →