Begonia – täydellinen hoito-opas

Begonia parvekkeella ja olohuoneessa

Begonia (Begonia) on iso, lähes 2 200 lajin kasvisuku, joka muodostaa oman heimonsa, begoniakasvit (Begoniaceae). Sen luontainen levinneisyys ulottuu lähes kaikille maapallon trooppisille ja subtrooppisille alueille Etelä-Amerikan sademetsistä Kaakkois-Aasian saaristoihin ja Keski-Kiinan vuoristoihin. Carl Linné kuvasi suvun virallisesti vuonna 1753 teoksessaan Species Plantarum, ja nimen taustalla on ranskalaisen Haitin kuvernöörin Michel Bégonin kunnioitus.

Suomessa begonia ei talvehdi koskaan ulkona, koska kaikki suvun lajit ovat hallanarkoja. Sitä kasvatetaan kahdessa eri roolissa: kesällä parvekkeen tai pihan kukkivana mukulabegoniana ja sisätiloissa ympärivuotisena kukka- tai lehtibegoniana. Suvun monimuotoisuus on poikkeuksellinen – samalla nimellä ostat täysin erinäköisiä ja eri tavoin hoidettavia kasveja kasvikaupassa.

Kotimaassaan begoniat kasvavat tyypillisesti varjoisilla rinteillä, sademetsän aluskasvillisuudessa ja kallioiden välissä, joten suora paahde ei kuulu niiden luonnolliseen ympäristöön. Tämä erottaa begonian pelargonista ja petuniasta: kun toiset kaipaavat täysauringon kuumaa parveketta, begonia viihtyy parhaiten kirkkaassa puolivarjossa. Pohjoispuoleinen tai puiden suojaama parveke onkin sille usein parempi paikka kuin etelään aukeava lasitettu paahde.

Mikä ero on mukulabegonialla, kukkabegonialla ja lehtibegonialla

Tämä on yleisin sekaannus kasvikaupassa, koska eri begoniatyypit hoidetaan osin eri tavoin ja niitä myydään usein vain yleisellä nimellä "begonia". Lyhyesti: mukulabegonia kuuluu parvekkeelle kesäksi, kukkabegonia kukkii kodissa ympäri vuoden ja lehtibegoniaa kasvatetaan koristelehtien takia.

Mukulabegonia (Begonia × tuberhybrida) on Suomen parvekkeen klassikko. Se kasvaa kämmenen levyisestä kantamukulasta, kukkii heinäkuusta ensilumeen ja menee talveksi lepoon. Kukat ovat suuria, 8–15 cm leveitä, ja muistuttavat ruusuja, kameelioita tai neilikoita. Saatavilla on sekä pystykasvuisia (Tuberhybrida) että riippuvia (Pendula-) lajikkeita; jälkimmäiset sopivat erinomaisesti amppeleihin.

Kukkabegonia eli Elatior-begonia (Begonia × hiemalis) on sisätilan ympärivuotinen kukkija, joka on jalostettu Begonia socotranan ja mukulabegonian risteytyksestä. Sen erikoisuus on kyky kukkia myös pimeimpänä talviaikana, mistä tieteellisen nimen hiemalis ("talvinen") tulee. Kukkabegonia myydään usein kukkivana ruukkukasvina tammi–maaliskuussa, ja oikein hoidettuna se jaksaa 6–8 viikkoa kerrallaan kukinnassa.

Lehtibegonia (Begonia rex-cultorum) on koristelehtikasvi, jota kasvatetaan pelkästään upeiden lehtikuvioiden vuoksi. Lehdet voivat olla violetteja, hopeisia, viininpunaisia tai metallisesti välähteleviä, ja niissä on usein spiraalimainen muoto sekä rikas väriskaala. Kukinta on vaatimatonta, eikä siitä haeta kasvin pääarvoa.

Lisäksi kasvikaupasta löytyy Begonia semperflorens (kesäbegonia, ainaisbegonia), joka kasvaa siemenestä yksivuotisena ryhmäkasvina, sekä Begonia maculata (täplikäs begonia), jonka pisteelliset lehdet ovat tehneet siitä kotimaan Instagram-suosikin. Hoidollinen perussääntö on kuitenkin sama kaikille: tasainen kosteus, kirkas puolivarjo ja ei pakkasta. Lisätietoa muista parvekkeen kesäkukista on parvekekukkien kategoriasivulla.

Begonian päälajikeryhmät

Suomalaisessa puutarhakaupassa myydään tyypillisesti viittä begoniatyyppiä, ja oikean valinnan tekee helpommaksi ymmärtää, mihin käyttöön kukin sopii.

Mukulabegonia (Tuberhybrida-ryhmä)

Klassinen iso parvekekukka, jonka kukat ovat 8–15 cm halkaisijaltaan. Värivalikoima kattaa valkoisen, keltaisen, oranssin, vaaleanpunaisen, lohenpunaisen ja syvänpunaisen. Kasvaa 25–40 cm korkeaksi ja talvetetaan mukulana viileässä ja kuivassa. Suomalaisessa puutarhakaupassa myydään tavallisesti valmiina taimena toukokuussa.

Riippubegonia (Pendula-mukulabegonia)

Mukulabegonian riippuva variantti, jonka versot taipuvat 30–50 cm alaspäin. Ihanteellinen amppeleihin ja korkeisiin parvekelaatikoihin. Kukat ovat hieman pienempiä kuin pystykasvuisilla mukulabegonioilla mutta runsaampia. Tunnetaan kaupallisesti myös nimellä Bertinii- ja boliviensis-tyyppisinä lajikkeina.

Kukkabegonia (Elatior, Hiemalis-ryhmä)

Sisätilan kukkiva ruukkukasvi, joka jaksaa hyvänä kukinnassa noin 6–8 viikkoa kerrallaan. Sopii ikkunalaudalle pohjois- tai itäpuolelle, ei kestä paahdetta. Kukinnan jälkeen kasville annetaan lyhyt lepokausi, ja se kukkii uudestaan seuraavalla kasvujaksolla.

Lehtibegonia (Rex-cultorum)

Koristekasvi, jota arvostetaan lehtien värin ja kuvioiden takia. Vaatii korkeampaa ilmankosteutta (50–60 %) kuin muut begoniat ja viihtyy lasitetulla terassilla, kasvilampun alla tai kylpyhuoneessa. Lisätään lehtipistokkailla.

Kesäbegonia (Semperflorens)

Pieni, tiivis yksivuotinen ryhmäkasvi. Kukkii tasaisesti koko kesän ilman kukintojen poistoa. Sopii sekä aurinkoiseen että puolivarjoiseen istutukseen ja on suvun helpoin kasvattaa parvekelaatikossa – erinomainen vaihtoehto aloittelijalle.

Täplikäs begonia (Maculata)

Sisätilan koristekasvi, jonka tummanvihreät lehdet ovat täynnä hopeisia tai valkoisia pisteitä, ja niiden alapinta on viininpunainen. Kasvaa 80–120 cm korkeaksi vuosien aikana ja muodostaa bambumaisia varsia, jotka voivat kantaa myös valkoisia kukinnoita.

Paras paikka begonialle

Begonia ei ole täysauringon kasvi. Sopivin paikka ulkona on kirkas puolivarjo – esimerkiksi etelään aukeava parveke, jota varjostavat puut tai katos puoliltapäivin, tai itä- ja länsipuoleinen parveke, jossa aurinko paistaa vain osan päivästä. Aamuaurinko on parempi kuin keskipäivän paahde, ja iltapäivän valo on tasaisinta.

Mukulabegonia ja kesäbegonia ovat kestävimpiä ulkokäyttöön. Kukkabegonia ja lehtibegonia kasvatetaan sisällä ympäri vuoden. Sisäpaikaksi sopii itä- tai pohjoisikkuna, jossa valo on kirkasta mutta auringonsäteet eivät osu suoraan kasviin – etelän ikkunalauta on yleensä liian kuuma ja paahtava, ja lehdet voivat polttua muutamassa päivässä.

Suomessa mukulabegonia siirretään ulos vasta yölämpötilojen vakiinnuttua selvästi yli +10 °C. Etelä-Suomessa tämä tapahtuu tyypillisesti toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa, Keski-Suomessa kesäkuun alkupuolella ja Pohjois-Suomessa kesäkuun puolivälissä. Aikaisempi siirto altistaa kasvin kylmävaurioille, joiden seurauksena lehdet menevät mustiksi ja mukulat saattavat tuhoutua kokonaan.

Lämpötila on kasvun avain: ideaalialue on 18–22 °C, ja pitkä paahde yli 28 °C heikentää kukintaa ja kuivattaa lehdet. Tämä on yksi syy, miksi begonia menestyy paremmin lasittamattomalla parvekkeella tai katoksen alla kuin keskipäivän paahteessa olevalla lasiparvekkeella – ilmavirta auttaa tasaamaan lämpötilaa ja kosteutta. Tuulisilla parvekkeilla kannattaa suosia tiiviitä Multiflora- ja Semperflorens-tyyppejä, joiden pieni kukka kestää tuulta paremmin kuin Grandiflora-tyypin iso, helposti murtuva kukinto.

Kuinka usein begoniaa kastellaan

Begonia tarvitsee tasaisen kosteuden mutta inhoaa märkää multaa. Tämä on yhteistä kaikille suvun lajeille: kasvi pitää siitä, että multa on jatkuvasti hieman kostea, mutta ei läpimärkä. Liika vesi mädättää nopeasti mukulabegonian mukulan tai paksuvartisten lajien tyven – juurilaho on kasvin yleisin kuolinsyy.

Kesällä parvekekasvi kastellaan tyypillisesti 2–3 kertaa viikossa, helleviikolla joka päivä, mutta aina vasta kun mullan pinta on ehtinyt kuivua noin senttimetrin syvyyteen. Aamukastelu on parempi kuin iltakastelu, koska kasvi ehtii käyttää veden ennen yötä – kosteat lehdet pimeässä houkuttelevat sienitauteja, kuten harmaahometta.

Kastele aina juurelle eikä lehdille tai kukinnoille. Märät kukat menevät kosteina nopeasti pilalle, etenkin isokukkainen mukulabegonia, jonka 12 cm leveät kukinnot painuvat kasaan yhdestä rankkasateesta. Käytä mieluiten huoneenlämpöistä vettä; kylmä vesijohtovesi voi shokeerata juuria, ja se näkyy lehtien ruskeina laikkuina muutamissa päivissä.

Sisätiloissa kukkabegonia ja lehtibegonia kastellaan yleensä kerran viikossa kesällä ja noin 10 päivän välein talvella. Tarkista mullan kosteus ennen jokaista kastelukertaa sormella tai kosteusmittarilla – pelkkä kalenterirutiini pettää, koska huoneilman kosteus, lämpötila ja kasvin kasvuvaihe vaikuttavat veden kulutukseen viikoittain. Lehtibegonialle ilmankosteus on erityisen tärkeä: kuiva talvi-ilma alle 30 % kuivattaa lehtien reunat ruskeiksi muutamassa viikossa.

Mitä multaa ja ravinteita begonia tarvitsee

Begonia menestyy ravinteikkaassa, ilmavassa ja hyvin läpäisevässä mullassa, jonka pH on lievästi hapan tai neutraali (5,8–6,8). Hyvä peruslähtökohta on tavallinen turpeeton kukkamulta, johon sekoitetaan noin 20 % perliittiä tai pestyä hiekkaa keventämään rakennetta. Liian raskas, savinen tai jatkuvasti märkä multa johtaa mukuloiden ja juurten lahoamiseen, joka on suvun yleisin epäonnistuminen kotipuutarhalla.

Lannoitus aloitetaan kun kasvi on aktiivisessa kasvuvaiheessa – ulkokasvilla huhti–toukokuussa, sisäkasvilla helmi–maaliskuussa. Käytä kukkiville kasveille suunniteltua, kaliumpainotteista lannoitetta (esim. NPK 10–10–20 tai tomaattilannoitetta), joka tukee kukintaa pitkin kesää. Lehtibegonialle riittää tasapainoinen yleislannoite, koska sen pääarvo on lehdissä eikä kukissa.

Tyypillinen rytmi parvekkeella on lannoitus joka toinen viikko puolella vahvuudella, tai joka kastelukerralla erittäin laimealla seoksella – jälkimmäinen tapa antaa tasaisemman ravinnevirran ja vähentää ylilannoituksen riskiä. Lopeta lannoitus syyskuun alussa, jotta kasvi ehtii valmistautua lepokauteen ennen syksyn talteenottoa. Sisäbegonialle lannoitus pidetään tauolla loka–tammikuun pimeimpinä kuukausina.

Liika lannoite näkyy ruskeina lehtien reunoina ja mullan pinnalle kerääntyvänä valkoisena suolakerroksena. Jos epäilet ylilannoitusta, huuhdo multa läpäisevästi puhtaalla vedellä – noin kolme kertaa ruukun tilavuus – ja anna kasvin levätä viikko ennen seuraavaa lannoituskertaa.

Miksi begonian kukinta tyssää tai lehdet kellastuvat

Niukkaan kukintaan ja kellertäviin lehtiin on begonialla yleensä kolme tyypillistä syytä, jotka kannattaa tarkistaa järjestyksessä.

Liika tai liian vähän vettä on yleisin yksittäinen syy. Liika vesi näkyy alalehtien kellastumisena, mullan jatkuvana märkyytenä ja mahdollisesti tyven tummumisena – kyse on alkavasta juurilahosta tai mukulan mädäntymisestä. Liian vähäinen vesi näkyy lehtien rispautumisena, kukkien tippumisena ja kuivettuneilta tuntuvina varsina. Sormikoe mullasta paljastaa, kummasta puolesta ongelma on – ja korjausliike on aina maltillinen, ei yhtäkkinen kasteluraju.

Liian vähän tai liian paljon valoa. Suoraan keskipäiväpaahteeseen jätetty mukulabegonia menettää lehdet 2–3 päivässä polttovaurioiden takia. Toisaalta liian varjoisassa paikassa kasvi venyttää versojaan, lehdet kalpenevat ja kukinta jää niukaksi. Kirkas puolivarjo on Goldilocksin paikka, ja sen löytää useimmiten itä- tai länsipuoleiselta parvekkeelta sekä etelän puoleisesta sijainnista, jota varjostaa katos tai puut.

Ravinnepuute kasvukauden loppupuolella on klassinen elokuun ongelma. Pitkävaikutteinen istutuslannoite on usein kulutettu loppuun heinäkuun lopussa, ja jos täydennystä ei ole tehty, kukinta hiipuu lehtien jäädessä terveiksi. Aloita kastelulannoitus viimeistään heinäkuun alussa.

Lisäksi kuihtuneiden kukkien poisto on tärkeää mukulabegonialle. Kasvi ohjaa muutoin energiansa siementen tuotantoon kukkien sijaan. Nipistä kuihtuneet kukinnot pois viikoittain – tämä yksinkertainen rutiini pidentää kukintakautta lokakuuhun saakka.

Yleisimmät taudit ja tuholaiset

Begonia on kohtalaisen kestävä, mutta kosteissa ja huonosti tuulettuvissa olosuhteissa sille kehittyy muutamia tyypillisiä ongelmia. Suomen syyskostean syyskuun ja sisätilojen kuivan talvi-ilman vaihtelu on suvulle haastava yhdistelmä.

Harmaahome (Botrytis)

Tunnistettavissa harmaasta, pörröisestä pinnoitteesta lehdillä ja kukinnoilla, sekä lehtien ruskeista ja vetisistä laikuista. Ongelma vaivaa erityisesti kosteilla parvekkeilla loppukesästä ja sisätiloissa, kun ilmanvaihto on heikko. Poista vaurioituneet lehdet ja kukat välittömästi, lisää ilmankiertoa, vältä lehtiin osuvaa kastelua ja siirrä kasvi paremmin tuulettuvaan paikkaan.

Härmäsieni (jauhomainen home)

Näkyy valkoisena jauhomaisena pinnoitteena lehtien yläpinnoilla. Esiintyy etenkin loppukesästä, kun yöt viilenevät ja päivät ovat kosteita. Levittäytyy nopeasti, mutta ei yleensä tapa kasvia. Lievässä tartunnassa auttavat kasvissaippua-vesiruiskutukset ja tehokas ilmanvaihto; vakavissa tapauksissa fungisidi voi olla tarpeen.

Juurilaho ja tyvilaho

Liian märän mullan tai liian syvän istutuksen seurausta. Kasvi näyttää kuivuvalta, vaikka multa on märkä, lehdet roikkuvat ja tyvi on tumma. Ainoa toimiva korjaus on nostaa kasvi ulos ruukusta, leikata pilaantuneet juuret pois, antaa loput juuret ja mukula kuivua tunti–kaksi ja istuttaa kuivempaan multaan. Pahasti vaurioitunutta mukulaa ei kannata yrittää pelastaa.

Kirvat ja jauhiaiset

Kirvat kerääntyvät uusien versojen kärkiin pieninä vihreinä tai mustina nystyröinä. Jauhiaiset ovat valkoisia kärpäsiä, jotka lentävät kun kasvia kosketetaan. Molemmat torjutaan pesemällä lehdet kasvissaippua-vesiseoksella (1 tl saippuaa litraan vettä) ja tarvittaessa neemiöljyllä. Toista käsittely 5–7 päivän välein 3–4 kertaa, jotta munat ja eri kehitysvaiheet saadaan käsiteltyä.

Vihannespunkki ja kilpikirvat

Vihannespunkin oire on lehtien hieno keltapilkutus ja seittinen rihmasto lehtien alapinnalla – ongelma on tyypillinen kuivassa sisäilmassa, etenkin lämmityskaudella. Kilpikirvat näkyvät pieninä ruskeina kovetuksina varsilla. Molemmat hoidetaan mekaanisesti spriihen kostutetulla vanupuikolla ja paikallisilla saippua- tai neemiöljykäsittelyillä.

Onko begonia myrkyllinen ihmisille ja lemmikeille

Begonia on luokiteltu myrkylliseksi kissoille, koirille ja hevosille (ASPCA, Animal Poison Control). Myrkylliset aineet ovat liukoisia kalsiumoksalaatteja, ja ne aiheuttavat suun ja kielen ärsytystä, polttavaa tunnetta, syljeneritystä ja oksentelua. ASPCA huomauttaa erityisesti, että kasvin myrkyllisin osa on maan alla – siis mukula tai paksuuntunut juurakko – joka sisältää suurimman pitoisuuden oksalaatteja.

Lemmikillä, joka on pureskellut begonian lehteä tai vartta, oireet ilmaantuvat tyypillisesti minuuttien sisällä ja kestävät muutamia tunteja. Hevosilla ja muilla laiduntavilla eläimillä on raportoitu vakavampia tapauksia, mukaan lukien munuaisongelmia – tämä koskee lähinnä laiduntilanteita, ei tyypillistä suomalaista parvekkeen pikkukasvia.

Ihmisille begonia aiheuttaa samanlaisia ärsytysoireita: huulten kihelmöintiä, suun polttavaa tunnetta ja vatsavaivoja, jos lehtiä tai etenkin mukulaa nielee. Pelkkä kasvin koskettelu tai työskentely sen kanssa ei ole vaarallista, mutta herkkäihoiset voivat saada lievää ihoärsytystä mukulaa käsitellessään – käytä tarvittaessa puutarhakäsineitä.

Begonia kannattaa pitää lemmikkien ja pikkulasten ulottumattomissa. Erityisen tärkeää on huolehtia siitä, että talvettavaksi otetut mukulat säilytetään lukitussa varastossa tai korkealla hyllyllä, koska niissä myrkkypitoisuus on suurin. Jos lemmikki on pureskellut kasvia ja oireet ovat voimakkaita tai jatkuvat, ota yhteys eläinlääkäriin tai myrkytystietokeskukseen (Suomessa Myrkytystietokeskus 0800 147 111). Vaihtoehtona ei-myrkyllistä parvekekasvia etsivälle on petunia, joka on ASPCA:n luokituksessa ei-myrkyllinen koirille ja kissoille.

Näin talvetat mukulabegonian

Mukulabegonia voidaan säilyttää useita vuosia talvettamalla mukulat oikein. Tämä on suvun yksi kiehtovimmista piirteistä – samaa mukulaa voi kasvattaa 5–10 vuotta peräkkäin, ja yksilöt vain kookastuvat ja kukkivat runsaammin vuosi vuodelta. Talvetus vaatii hieman kärsivällisyyttä, mutta se on yksinkertaista, kun rytmi on opittu. Suomalainen Puutarhaliitto muistuttaa, että pakkaselta suojattu talvetustila – kuten lämmittämätön autotalli, kellari tai varasto – laajentaa parvekkeen kasvilajikirjoa merkittävästi, koska se mahdollistaa myös monivuotisten mukula- ja sipulikasvien talvettamisen. Yleisemmin talvetuksesta kerrotaan parvekekukkien talvetuksen yleisoppaassa.

1. Seuraa lehtien kellastumista syyskuussa. Kun yölämpötilat painuvat alle +10 °C ja lehdet alkavat kellastua luonnollisesti, kasvin lepokausi alkaa. Vähennä kastelua asteittain ja lopeta lannoitus kokonaan syyskuun alussa, jotta kasvi ehtii kerätä ravinnot mukulaan.
2. Nosta mukulat ennen ensimmäistä yöpakkasta. Etelä-Suomessa tämä on tyypillisesti 5.–15. lokakuuta, Pohjois-Suomessa jo syyskuun lopussa. Kaiva tai kaada ruukku varovasti ja irrota mukula mullasta. Älä huuhtele mukulaa vedellä – se altistaa lahoamiselle.
3. Anna lehtien ja varsien kuivua. Aseta mukulat lehtineen ja varsineen sanomalehden päälle viileään (10–15 °C), kuivaan ja hyvin tuulettuvaan paikkaan 1–2 viikoksi. Varret ja lehdet kuivuvat ja irtoavat itsestään mukulasta – älä leikkaa niitä vihreinä, koska kasvi imee niistä vielä ravinteita mukulaan.
4. Puhdista mukulat. Kun varret irtoavat napauttamalla, harjaa mukulasta varovasti irtomulta pois pehmeällä siveltimellä. Tarkista mukulat: terveen mukulan pinta on ehjä ja kuiva, vaurioituneessa on pehmeitä tai mätäisiä kohtia. Pehmeneneet mukulat heitetään pois, koska ne tartuttavat muut säilytyksen aikana.
5. Säilytä viileässä ja kuivassa. Aseta mukulat pahvilaatikkoon kerros kerrokselta, ja peitä jokainen kerros kuivalla turpeella, perliitillä tai vermikuliitilla. RHS suosittelee säilytyslämpötilaksi noin +7 °C. Sopiva paikka on lämmittämätön varasto, kellari, autotalli tai eteinen, jossa lämpötila pysyy 5–10 °C välillä. Älä säilytä jääkaapissa eikä pakkasessa.
6. Tarkista talven aikana 1–2 kertaa. Käy katsomassa mukuloita joulukuussa ja helmikuussa. Jos jokin on alkanut pehmetä, poista se heti muiden joukosta. Jos kaikki ovat liian kuivuneet ja rypistyneet, sumuta säilytysaineen pinnalle hiukan vettä – mutta vain hiukan, kosteus käynnistää itämisen liian aikaisin.
7. Aloita kasvatus maaliskuussa. Maaliskuun puolivälissä aseta mukulat kostealle turpeelle valoisaan paikkaan +18 °C lämpötilaan, kovera puoli ylöspäin. Älä peitä mukulaa multaan vielä kokonaan – pinta jätetään näkyviin, kunnes versot ovat 2–3 cm pitkiä. Tämän jälkeen ruukutus normaalisti, ja siirto ulos toukokuun lopussa.

Vuosikalenteri Suomessa

Tämä taulukko tiivistää, mitä mukulabegonialle tehdään kunakin kuukautena Suomessa. Tarkka ajoitus vaihtelee vyöhykkeen ja sään mukaan – luvut ovat suuntaa-antavia Etelä-Suomelle. Pohjoisempana siirtoja kannattaa siirtää 1–2 viikkoa myöhemmäksi ja ottaa kasvit aikaisemmin sisään syksyllä.

Näin lisäät begoniaa pistokkaista ja mukulanjaolla

Begoniaa voi lisätä monella tavalla: mukulabegoniaa mukulanjaolla, kukkabegoniaa varsipistokkailla, lehtibegoniaa lehtipistokkailla. Paras ajankohta lisäämiseen on touko–heinäkuu, kun kasvi on aktiivisessa kasvuvaiheessa.

Mukulanjako tehdään keväällä ennen ulkoistutusta, kun mukulasta on puhjennut useita versoja. Leikkaa puhtaalla, terävällä veitsellä mukula 2–3 osaan niin, että jokaisessa palasessa on vähintään yksi terve verso ja osa juurta. Anna leikkauspintojen kuivua 1–2 vuorokautta viileässä paikassa ennen istutusta – tämä muodostaa suojaavan kalvon ja vähentää lahon riskiä. Puhki kuivunut leikkauspinta tartutetaan multaan ja kastellaan kohtuudella ensimmäisen viikon ajan.

Varsipistokkaat sopivat etenkin kukkabegonialle ja täplikkäälle begonialle. Leikkaa 8–10 cm pitkä terve verson kärki, jossa on vähintään kaksi solmuväliä. Poista alimmat lehdet ja aseta pistokas kosteaan multaan tai veteen juurtumaan – molemmat menetelmät toimivat. Vesijuurrutuksessa juuret näkyvät 2–3 viikossa, ja kun ne ovat 3–5 cm pitkiä, pistokas siirretään multaan.

Lehtipistokas on lehtibegonian klassinen lisäystapa. Leikkaa terve, aikuinen lehti irti varresta, ja poikkaa siitä noin 5 × 5 cm pala, jossa on osa lehtisuonista. Aseta pala lappeellaan kosteaan multaan ja kosteaan kasvuhuoneeseen tai läpinäkyvän muovipussin alle pitämään ilmankosteus korkeana. Uudet pikkukasvit puhkeavat lehtisuonista 4–8 viikossa. Tämä on yksi kasvimaailman näyttävimmistä kotipuutarhaprojekteista – yhdestä lehdestä syntyy nopeasti tusina pikkutainta.

Usein kysyttyä begoniasta

Lue myös

• Kaikki parvekekukat →
• Huonekasvit →
• Pelargoni – aurinkoisen parvekkeen klassikko →
• Petunia – ei-myrkyllinen parvekekukka →
• Parvekekukkien talvetus – yleisopas →