Krysanteemi: kukinta, talvetus ja lajikkeet

Krysanteemi – syksyn värikkäin koristekasvi

Krysanteemi (Chrysanthemum × morifolium) on yksi syksyn rakastetuimmista koristekasveista, ja se on viihtynyt suomalaisilla parvekkeilla, terasseilla ja pihoilla jo vuosikymmenet. Kasvi kuuluu asterikasvien heimoon (Asteraceae) ja on samaa heimoa kuin gerbera, päivänkakkara ja auringonkukka – sen kukinto onkin tyypillinen mykerö, jossa kymmenet pienet kukat muodostavat yhden näyttävän pallon tai tähden.

Tieteellisesti puutarhakrysanteemi on monimutkainen viiden lajin risteymä – Kew Gardensin Plants of the World Online -tietokanta nimeää hybridin vanhemmiksi C. argyrophyllum, C. dichrum, C. indicum, C. nankingense ja C. zawadzkii. 1990-luvulla suvun nimi muutettiin lyhyesti Dendranthemaksi, mutta kansainvälinen kasvitaksonomian komitea palautti vakiintuneen Chrysanthemum-nimen vuonna 1999, ja Kew listaa Dendranthema × grandiflorum:in nykyään yhtenä lajin synonyymeistä.

Suomessa krysanteemi on perinteisesti syyskukka: ruukkuversioita ilmestyy puutarhamyymälöihin elo–syyskuussa, ja kukinta jatkuu lokakuun loppuun, joskus marraskuulle, kunnes ensimmäiset kovat pakkaset päättävät kauden. Värivalikoima on poikkeuksellisen laaja – valkoinen, vaaleanpunainen, viininpunainen, oranssi, keltainen, pronssinen ja näiden kaikkien sävyt – mikä tekee kasvista syksyn värisuunnittelun monivertaisen työkalun. Lisää saman heimon kasveja löydät gerberasta ja muista monivuotisista koristekasveista.

Mikä ero on ulkokrysanteemilla, ruukkukrysanteemilla ja leikkokrysanteemilla

Kasvikaupoissa myydään kolmea pääryhmää, joiden hoitotarpeet ja talvenkestävyys eroavat. Sekaannukset ovat yleisiä, koska sama tieteellinen sukunimi Chrysanthemum kattaa nämä kaikki.

Ulkokrysanteemi (puutarhakrysanteemi) on perinteinen Chrysanthemum × morifolium -lajin pihalajike. Se on jalostettu kestämään ulko-olosuhteita, ja kasvustosta tulee tiheä pallo tai matala patja 30–60 cm korkuisena. Kestävät lajikkeet voivat talvehtia Etelä-Suomessa (vyöhykkeet I–III), kun taas pohjoisemmilla vyöhykkeillä (IV–V) talvetus on epävarmaa, ja kasvi käyttäytyy useimmiten yksivuotisena.

Ruukkukrysanteemi on kasvihuoneessa pakotettu, tiivis ja runsaskukkainen ryhmä, jota myydään syyskuussa kausikukkana. Useimmat ruukkukrysanteemit ovat lyhyenpäivän kasveja, eli niiden kukinta on käynnistetty keinotekoisesti lyhentämällä päivänpituutta kasvihuoneessa. Tämä tekee niistä kotioloissa "yhden kauden kasveja" – uudelleenkukinta on vaativaa eikä useinkaan onnistu kotipuutarhurilta. Kausikukan tehtävä on tuoda väriä parvekkeelle ja terassille kahdeksi tai kolmeksi kuukaudeksi.

Leikkokrysanteemi on kukkakaupan maljakkokukka, jota viljellään kasvihuoneessa pelkkänä leikkokukkana. Tunnetuimpia tyyppejä ovat suuret "disbud"-pallot, pienemmät spray-tyypin haarautuvat varret sekä japanilaiset näyttävät mykerömuodot. Leikkokrysanteemia ei voi siirtää pihaan – sen kasvu on suunniteltu yhden sadon tuottamiseksi.

Käytännön nyrkkisääntö: jos ostat krysanteemin syyskuussa puutarhamyymälästä "ulko"-merkinnällä, sillä on parempi kestävyys mutta talvehtiminen Suomessa silti epävarmaa. Ruukkukrysanteemi on kausikukka, ja sen pakottaminen uudelleen kukkimaan ei käytännössä onnistu kotioloissa. Lisää syys- ja talvikukkijoita löytyy monivuotisten kategoriasta.

Aurinkoinen kukkapenkki vai parveke? Krysanteemin sijoittaminen

Krysanteemi vaatii täyden auringon ja suojaisan paikan. Sopivin sijainti on etelään tai lounaaseen avautuva kukkapenkki, terassi tai parveke, jossa kasvi saa vähintään kuusi tuntia suoraa auringonvaloa vuorokaudessa. Mitä enemmän valoa, sitä runsaampi ja pidempikestoinen on kukinta.

Suojaisuus on krysanteemille yhtä tärkeää kuin valo – se kärsii voimakkaasta tuulesta ja kylmistä vetoisista nurkista. Talo- tai aitaseinän vierusta etelä- tai lounaisseinämällä on klassinen paikka, koska seinämä toimii lämpövarastona ja tuulensuojana. Avoimella parvekkeella krysanteemi kannattaa sijoittaa lähelle seinää, ei kaiteen reunalle, jossa pakkanen pääsee kasviin nopeammin alkusyksyn yöpakkasilla.

Sisätilassa krysanteemi ei viihdy pitkään. Ruukkukrysanteemi voi olla muutaman viikon olohuoneen ikkunalaudalla viileässä paikassa (15–18 °C), mutta lämpimässä huoneessa (yli 20 °C) kukat lakastuvat nopeasti ja kasvi venyttää lehtiään valoa kohti. Suomalaisessa kerrostalossa paras käyttöpaikka onkin lasitettu parveke, jossa lämpötila on alkusyksyllä viileämpi kuin sisällä mutta korkeampi kuin ulkona. Lasitettu parveke pidentää krysanteemin kukintakauden helposti kahdesta kolmeen viikkoa pidemmäksi.

Kuinka paljon valoa krysanteemi tarvitsee

Krysanteemi on lyhyenpäivän kasvi, mikä tarkoittaa että sen kukinta käynnistyy luonnollisesti, kun päivänpituus lyhenee syksyä kohti. Tämän vuoksi pihalle istutetut puutarhakrysanteemit kukkivat luotettavasti elo–lokakuussa, kun yöt pitenevät 12 tuntiin tai pidemmiksi.

Kasvukauden aikana – touko–elokuussa – krysanteemi tarvitsee runsaasti valoa lehtimassan ja vahvojen versojen kasvattamiseen. Vähintään kuusi tuntia, mielellään kahdeksan tuntia suoraa auringonvaloa päivässä on optimaalista. Liian varjoisassa paikassa versot venyvät pitkiksi ja heikoiksi, kukinta jää myöhäiseksi ja niukaksi.

Suomen elokuun ja syyskuun aurinko on jo selvästi matalampi kuin keskikesällä, joten täysin etelään avautuva paikka on tärkeä myöhäisen kukintakauden onnistumiselle. Pohjoisseinämällä tai ison puun varjossa krysanteemi ei välttämättä ehdi kukkia ennen ensimmäisiä syyspakkasia. Lasitetulla parvekkeella valon määrä on usein riittävä myös idästä tai lännestä avautuvilla suunnilla.

Kuinka usein krysanteemia kastellaan

Krysanteemi kastellaan, kun mullan pintakerros on kuivunut noin 2–3 cm syvyyteen. Kesällä ulkoruukussa tämä tarkoittaa kastelua tyypillisesti 2–3 kertaa viikossa, kuumalla helleviikolla joka päivä. Pihaistutuksissa kastelu on harvempaa, koska maaperä pidättää kosteutta tehokkaammin.

Krysanteemi ei siedä kuivumista – sen lehdet nuutuvat nopeasti ja kukkanuput voivat keskeyttää kehityksensä, jos kasvi joutuu vesistressiin. Ruukkukrysanteemi on erityisen herkkä kuivumiselle, koska sen tiheä lehtimassa haihduttaa vettä nopeasti ja juuripaakku täyttää ruukun lähes kokonaan. Toisaalta pitkäaikainen liiallinen märkyys aiheuttaa juurilahoa, joten ruukussa pitää olla kunnolliset tyhjennysreiät eikä aluslautasen saa antaa seistä vettä täynnä.

Kastele aina mieluiten juurelle eikä lehdille. Märät lehdet ja kukinnot houkuttelevat sienitauteja, erityisesti harmaahometta, joka on krysanteemin yleisin sairaus syksyn kostealla kaudella. Aamukastelu on parempi kuin iltakastelu, koska lehdet ehtivät kuivua ennen iltaa.

Talvella ruukkukrysanteemia kastellaan vain vähän, jos kasvi on viety viileään (5–10 °C) talvetuspaikkaan. Mullan pitää olla niukasti kostea – ei märkä – noin kerran kuussa kasteltu riittää. Pihaistutuksissa talvikastelua ei tarvita.

Mitä multaa ja ravinteita krysanteemi tarvitsee

Krysanteemi viihtyy humuspitoisessa, ravinteikkaassa ja hyvin läpäisevässä mullassa, jonka pH on lähellä neutraalia (6,0–7,0). Pihaistutuksiin kannattaa lisätä kompostia tai kypsää lantaa istutuskuoppaan – krysanteemi on hyvin reagoiva ravinteille ja palkitsee runsaalla kukinnalla. Ruukkuun sopii hyvin laadukas yleiskukkamulta, jota kevennetään lisäämällä noin 20 % perliittiä tai karkeaa hiekkaa veden läpäisyn parantamiseksi.

Lannoitus aloitetaan keväällä, kun uudet versot puhkeavat – yleensä huhti–toukokuussa. Käytä alkukasvukaudella tasapainoista yleislannoitetta (esim. NPK 10–10–10), joka tukee lehtimassan ja vahvojen versojen kehitystä. Heinäkuussa, kun kukkanuput alkavat muodostua, vaihda fosfori- ja kaliumpainotteiseen kukkalannoitteeseen (esim. 5–10–10 tai 10–15–20). Liian typpipitoinen lannoitus loppukesällä kasvattaa runsaasti lehtimassaa kukinnan kustannuksella.

Ruukkukrysanteemille (kausikukka) lannoitusta ei tarvita lainkaan ostohetkellä – kasvi on jo täysikasvuinen ja kukkii varastoiduilla ravinteilla. Jos haluat pidentää kukintaa, voit antaa heikkoa kukkalannoitetta kerran 2 viikossa kastelun yhteydessä. Pihaan istutetuille puutarhakrysanteemeille viimeinen lannoitus annetaan heinä-elokuussa – syyskuussa lannoitusta ei enää anneta, jotta versot ehtivät karkaistua talven varalle.

Latvonta ja siistiminen kukinnan tueksi

Latvonta (englanniksi pinching tai stopping) on krysanteemin hoidon ehkä tärkein yksittäinen taito. Se tarkoittaa kasvavien versojen kärkien typistämistä, mikä saa kasvin haarautumaan ja tuottamaan moninkertaisen määrän kukkia. Ilman latvontaa puutarhakrysanteemista tulee korkea ja harva, ja kukkia kehittyy vain muutamia versojen kärkeen.

Aloita latvonta keväällä, kun versot ovat noin 15–20 cm pituisia – Suomessa tyypillisesti touko–kesäkuun vaihteessa. Nipistä peukalolla ja etusormella verson ylin kärkisilmu pois noin yhden senttimetrin verran. Tämä saa kasvin tuottamaan kaksi tai kolme uutta sivuversoa kärjen alta, ja jokainen niistä tuottaa oman kukan.

Toista latvonta uusille sivuversoille, kun ne ovat kasvaneet noin 10 cm pitkiksi. Lopeta latvonta viimeistään heinäkuun puolivälissä – sen jälkeen kukkanupit alkavat muodostua, ja latvonta lykkäisi kukintaa myöhempään syksyyn, jolloin Suomessa pakkaset jo uhkaavat. Hyvin latvotusta krysanteemista tulee tiivis pallo, jossa on kymmeniä tai jopa satoja kukkia.

Kukinnan aikana poista lakastuneet kukat säännöllisesti viikon välein. Tämä ohjaa kasvin energiaa uusien nuppujen kehitykseen ja pidentää kukintakautta merkittävästi. Käytä puhtaita oksasaksia ja leikkaa lakastunut kukka aivan varren tyveen, lehtisolmun yläpuolelta.

Talvetus Suomen olosuhteissa

Krysanteemin talvetus on Suomen olosuhteissa epävarma asia, ja se on yksi yleisimmistä syistä, miksi kasvi käyttäytyy meillä "yksivuotisena". Kasvi sietää lyhytaikaisia lievät pakkasia – RHS:n mukaan kestävät lajikkeet kestävät tyypillisesti vähintään -5 °C lämpötiloja – mutta Suomen talvi yhdistää pitkät pakkaskaudet, sulamis-jäätymisvaihtelun ja maaperän jäätymisen, mikä rasittaa juurakkoa pahasti.

Vaihtoehto 1 – pihatalvetus suojattuna. Etelä-Suomessa (vyöhykkeet I–III) puutarhakrysanteemi voi talvehtia, jos sille tarjotaan kunnollinen suoja. Marraskuussa, kun kasvusto on ensimmäisten pakkasten jälkeen kuihtunut, leikkaa versot 10–15 cm pituisiksi ja peitä juurakko paksulla kerroksella havuja, kuivia lehtiä tai olkia (Missouri Botanical Gardenin suositus on "loose mulch such as straw or evergreen boughs"). Peite poistetaan vasta huhti-toukokuussa, kun lumi on sulanut ja maa lämmennyt.

Vaihtoehto 2 – nostaminen sisään. Pohjois-Suomessa (vyöhykkeet IV–V) tai jos sinulla on erityisen arvokas lajike, kasvi kannattaa nostaa pakkasilta suojaan. Kaiva juurakko ylös lokakuun lopulla ennen ensimmäisiä kovia pakkasia, leikkaa versot 10 cm pituisiksi ja istuta juurakko kosteaan turvepehkuun isoon ruukkuun. Säilytä ruukku viileässä, valoisassa paikassa (5–10 °C) – sopivia tiloja ovat lasitettu parveke, viileä autotalli tai porstuva. Kastele harvoin, vain niin että multa pysyy hieman kosteana.

Vaihtoehto 3 – kausikukkakohtelu. Useimmat suomalaiset käsittelevät krysanteemia kausikukkana, joka heitetään kompostiin kukinnan päätyttyä. Tämä on rehellisesti sanottuna kohtuullisin ratkaisu suurimmalle osalle ruukkukrysanteemeista, koska niiden uudelleenkukinta kotioloissa on hyvin epävarmaa. Pihaan istutetut puutarhakrysanteemit ovat eri asia, ja niitä kannattaa yrittää talvehtia kunnollisella suojauksella.

Vuosikalenteri Suomessa

Tämä taulukko tiivistää, mitä puutarhaan istutetulle krysanteemille tehdään kunakin kuukautena Suomessa. Tarkka ajoitus vaihtelee vyöhykkeen ja sään mukaan – säännöt ovat ohjeellisia.

Miksi krysanteemin lehdet kellastuvat

Lehtien kellastuminen on krysanteemin yleisin näkyvä ongelma, ja syyt jakautuvat tyypillisesti kolmeen luokkaan: kastelu, ravinteet ja taudit.

Liiallinen kastelu on kaikkein yleisin syy. Jos alalehdet kellastuvat ja samalla multa tuntuu jatkuvasti märältä, kyse on tyypillisesti juurilahosta, joka iskee, kun ruukussa ei ole kunnollista tyhjennystä tai aluslautanen pidetään täynnä vettä. Tarkista pohjareiät, anna mullan kuivua kunnolla kahteen kasteluun ja siirrä kasvi tarvittaessa kuivempaan multaan.

Ravinnepuutos näkyy tasaisena lehtien vaalentumisena ja lopulta kellastumisena, erityisesti uudemmissa lehdissä. Tämä on yleinen ongelma ruukkukrysanteemissa, joka on saanut samaa multaa monta kuukautta. Anna heikkoa kukkalannoitetta kahden kastelun välein, ja oireet helpottavat 2–3 viikossa.

Sienitaudit näkyvät keltaisina laikkuina, joissa on usein ruskea reuna. Ruoste (Puccinia chrysanthemi) on krysanteemin tyypillinen sienitauti, ja se näkyy lehden alapinnalla oransseina tai ruskeina itiöpesäkkeinä. Poista saastuneet lehdet välittömästi, paranna kasviin ilmankiertoa harventamalla ja vältä lehtien kastelua.

Luonnollinen vanheneminen. Kukinnan päätyttyä syys–marraskuussa kasvin alalehdet kellastuvat ja kuolevat – tämä on osa kasvin valmistautumista lepokauteen, eikä siitä kannata huolestua. Leikkaa kuihtuneet versot ja keskity talvetukseen.

Kirvat ja vihannespunkki – krysanteemin tuholaiset

Krysanteemi on suhteellisen kestävä kasvi, mutta muutamia tuholaisia siihen iskee säännöllisesti, etenkin kuumana ja kuivana kesänä tai kasvihuoneolosuhteissa.

Kirvat ovat krysanteemin yleisin tuholainen. Vihreät, mustat tai oranssit kirvat kerääntyvät versojen kärkiin ja kukkanuppujen ympärille, joista ne imevät kasvinestettä. Oireena versot vääntyvät, kukkanupit kuihtuvat ja lehdille jää tahmea mesikastetta. Torju huuhtelemalla mietolla saippualiuoksella, sumuttamalla neemiöljyllä tai laskemalla luontaisia vihollisia kuten leppäkerttuja. Toista käsittely viikon välein, kunnes kanta on poissa.

Vihannespunkki viihtyy kuumassa ja kuivassa ilmassa. Oireena lehdille muodostuu hento keltainen pistetäplitys ja lopulta seittimäistä rihmastoa lehtien alapuolelle. Ennaltaehkäise ilmankosteuden nostolla ja huuhtelemalla lehtiä säännöllisesti. Vakavissa tapauksissa käytä neemiöljyä tai biologista torjuntaa (peto-punkit).

Krysanteemikoi (Helicoverpa armigera) ja muut perhostoukat voivat aiheuttaa vahinkoa kukkanupuissa kasvihuoneoloissa. Suomen ulko-olosuhteissa tämä on harvinaisempi ongelma. Toukat poistetaan käsin tai biologisella Bacillus thuringiensis -valmisteella.

Etanat käyvät krysanteemin lehtiin keväällä, kun versot ovat nuoria ja pehmeitä. Pihaistutuksissa etanat voivat tuhota nuoren krysanteemikasvuston yhdessä yössä. Etanapyydykset ja kuivat suoja-aineet juurakon ympärillä (esim. kahvinporo, munankuoret tai kasvitalkit) auttavat ennaltaehkäisyssä.

Onko krysanteemi myrkyllinen ihmisille ja lemmikeille

Krysanteemi on luokiteltu myrkylliseksi koirille, kissoille ja hevosille (ASPCA, Animal Poison Control). Myrkylliset yhdisteet ovat sesquiterpene-laktoneja, pyretriinejä ja muita ärsyttäviä yhdisteitä, joita on koko kasvissa – lehdissä, varsissa ja kukinnoissa.

Tyypilliset oireet lemmikillä, joka on pureskellut tai syönyt krysanteemia, ovat oksentelu, ripuli, runsas syljeneritys, koordinaatiohäiriöt ja iho-oireet (dermatitis). Oireet ilmaantuvat yleensä tunnin sisällä syömisestä ja kestävät tyypillisesti yhden tai kaksi vuorokautta. Toisin kuin esimerkiksi liljat (jotka voivat aiheuttaa kissoille akuutin munuaisvaurion), krysanteemin myrkytys luokitellaan tyypillisesti lieväksi tai keskivaikeaksi – mutta lemmikki on silti syytä viedä eläinlääkäriin oireiden ilmaantuessa.

Ihmisille krysanteemi voi aiheuttaa allergista kosketusihottumaa erityisesti herkkäihoisille. Pyretriini on luonnollinen hyönteismyrkkyaine, jota käytetään biologisissa torjunta-aineissa, ja sille voi kehittyä yliherkkyyttä. Käytä puutarhakäsineitä, jos käsittelet krysanteemia paljon. Lapset eivät yleensä syö katkerantähkäisiä lehtiä, mutta kukinnot voivat houkutella – pidä siis silmällä taaperoita lähellä krysanteemiruukkuja.

Turvallisuuden takia krysanteemi kannattaa pitää lemmikkien ulottumattomissa, etenkin nuorten ja uteliaiden kissojen ja koirien talouksissa. Jos haluat lemmikeille turvallista parvekekukkaa, harkitse petuniaa, jonka ASPCA luokittelee ei-myrkylliseksi.

Näin lisäät krysanteemia pistokkaista

Krysanteemi lisätään parhaiten kevätversoista otetuista pistokkaista. RHS:n suositus on ottaa 5–7,5 cm pituisia softwood-pistokkaita keväällä, kun uudet versot ovat tuoreita mutta jo selvästi kasvuvaiheessa. Kotipistokkaat juurtuvat luotettavasti 3–4 viikossa kevyessä pistokasmullassa. Vaihtoehtoinen tapa on jakaa vakiintunut kasvi keväällä useammaksi paakuksi.

1. Valitse oikea aika ja verso. Paras aika on touko–kesäkuussa, kun uudet versot ovat 8–12 cm pitkiä. Valitse terve, vahva verso ilman kukkanuppuja. Talvehditun emokasvin uudet versot ovat ihanteellisia.
2. Leikkaa pistokas. Leikkaa puhtailla saksilla 5–7 cm pituinen pistokas verson kärjestä. Katkaisukohta lehtisolmun alapuolelta. Pistokkaassa pitää olla vähintään 2–3 lehteä.
3. Siisti pistokas. Poista pistokkaan alimmat lehdet, jätä 2 ylintä lehteä paikalleen. Leikkaa isot lehdet puoleen, jotta haihdutus vähenee.
4. Pistä pistokasmultaan. Pistä pistokas noin 2 cm syvyyteen kevyeen pistokas- tai kylvömultaan. Kasta tyvi haluttaessa juurrutushormoonissa, mutta krysanteemi juurtuu hyvin myös ilman.
5. Ylläpidä juurtumista. Pidä multa kevyesti kosteana. Sijoita pistokas valoisaan mutta varjoisaan paikkaan, ei suoraan auringonpaisteeseen. Lämpötila 18–22 °C on optimaalinen. Voit peittää ruukun läpinäkyvällä muovipussilla luodaksesi minikasvihuoneen.
6. Siirrä omaan ruukkuun. Juuret muodostuvat 3–4 viikossa. Kun uudet lehdet alkavat puhjeta, siirrä taimi omaan 9–12 cm ruukkuun yleiseen kukkamultaan. Latvonta voidaan aloittaa, kun uusi taimi on 15 cm korkea.

Usein kysyttyä krysanteemista

Lue myös

• Kaikki monivuotiset koristekasvit →
• Pioni – sukupolvelta toiselle siirtyvä monivuotinen →
• Neilikka – kestävä Suomen vyöhykkeillä →
• Gerbera – samaa asterikasvien heimoa →