Jasmike – kasvupaikka, kastelu ja leikkaus

Jasmike – Suomen pihojen tuoksuva alkukesän pensas

Jasmike (Philadelphus coronarius) on yksi Suomen vanhimpia ja rakastetuimpia pihakasveja. Pensas kuuluu hortensiakasvien heimoon (Hydrangeaceae) – samaan heimoon kuin hortensia – mutta on silti hyvin erilainen sukulaisensa: jasmike kukkii pieninä, läpikuultavin valkoisin neljäosaisin kukin alkukesästä, ja sen kuiva, suoraryhdikäs habitus eroaa hortensian kuohkeasta kukinnoista.

Lajin tieteellinen nimi Philadelphus coronarius juontaa kreikan kielestä: philadelphos tarkoittaa "veljellistä rakkautta" (kasvin mahdollinen viittaus tiiviisti kasvaviin pareihin), ja coronarius tarkoittaa "seppeleen" (kukista tehtiin kruunuja). Kew POWO -tietokanta listaa lajille 37 synonyymia, joista yleisimpiä ovat P. caucasicus, P. zeyheri ja P. salicifolius, ja merkitsee lajin luontaiseksi levinneisyydeksi Pohjois-Kaukasian, Transkaukasian ja Vähän-Aasian (Türkiye). Suvun yleisnimi suomeksi on jasmike, ja sukuun mahtuu Dendrologian Seuran mukaan noin 60 lajia.

Suomessa jasmike kukkii Etelä-Suomessa juhannuksen tienoilla ja Pohjois-Suomessa vasta heinäkuun alussa. Kukinta-aika on tyypillisesti 2–3 viikkoa, ja se on yksi suomalaisen kesän tunnusomaisia tuoksuja. Englanniksi laji tunnetaan nimellä "mock orange" (lähinnä "valeappelsiini"), koska kukkien tuoksu muistuttaa appelsiinin- ja sitruunankukkien tuoksua. Tämä nimi on aiheuttanut sekaannusta englanninkielisissä lähteissä toisaalta jasmiiniin ("jasmine"), toisaalta oikeisiin sitrushedelmiin – jasmike ei ole sukua kummallekaan.

Jasmike ja jasmiini – samannimiset mutta eri kasvi

Jasmiken ja jasmiinin erottaminen on klassinen sekaannus suomalaisessa puutarhakielessä, ja sekaannuksen taustalla on aitoa historiaa. Vanhojen pihojen valkokukkainen tuoksupensas mainitaan usein "jasmiininä", vaikka kyseessä on lähes aina jasmike. Suomalaisessa lyriikassa, kansanlauluissa ja vanhoissa puutarhakirjoissa puhutaan "jasmiinin tuoksusta" pihoilla – ja tämä tuoksu on Suomessa jasmikkeen tuoksu.

Jasmike (Philadelphus coronarius, hortensiakasvien heimo Hydrangeaceae) on tämä sivu: kestävä, talvenkestävä koristepensas Suomen pihoilla. Lehdet ovat vastakkaisesti kasvavia, soikeita ja yksinkertaisia. Kukissa on tyypillisesti 4 valkoista terälehteä, ja kasvi kasvaa 1,5–2,5 metriseksi, joskus jopa 3–4 m korkeaksi. Englanniksi "mock orange".

Jasmiini (Jasminum-suku, öljypuukasvien heimo Oleaceae) on huonekasvi: trooppinen tai subtrooppinen köynnöskasvi, jota Suomessa kasvatetaan vain sisätilassa. Lehdet ovat sulkamaisia ja koostuvat 5–9 osalehdykästä. Kukissa on yleensä 5 valkoista terälehteä, ja kasvi on köynnöksenä 1–3 m pitkä. Englanniksi "jasmine" tai "true jasmine". Tutustu jasmiinin omaan hoito-ohjeeseen ruukkukasvina.

Tunnusmerkit erottavat lajit varmasti: pihalla kasvava kestävä pensas valkoisilla 4-terälehtisillä kukilla → jasmike. Sisällä ruukussa kasvava herkkä köynnös sulkamaisilla lehdillä ja 5-terälehtisillä kukilla → jasmiini. Heimotason ero on selvä: jasmike on hortensiakasvien sukulainen, jasmiini öljypuukasvien.

Jasmikkeen päälajit ja FinE®-lajikkeet Suomessa

Suomessa kasvatetaan useita jasmikelajeja ja -lajikkeita, ja niiden valinta vaikuttaa olennaisesti pensaan kestävyyteen, kukinnan runsauteen ja lopulliseen kokoon. Dendrologian Seuran mukaan yleisimmin tavattavat lajit suomalaisilta pihoilta ovat pihajasmike (P. coronarius), hovijasmike (P. pubescens) ja lännenjasmike (P. lewisii).

Pihajasmike (Philadelphus coronarius) on klassinen jasmike, jota tämä sivu pääosin käsittelee. Se on perusvarma valinta vyöhykkeille I–V, kasvaa 1,5–2,5 metriseksi (vanhemmiten jopa 3–4 m), ja sen kukinta on runsasta ja tuoksu voimakas. Pihajasmikkeen lajikkeita Suomessa tunnetaan etenkin 'Aureus' (kullankeltaiset lehdet, herkempi paahteelle) ja 'Variegatus' (valkomarginaaliset lehdet). RHS arvioi P. coronarius -lajin H6-talvenkestäväksi, mikä riittää koko Suomeen vyöhykettä VI lukuun ottamatta.

Hovijasmike (Philadelphus pubescens) on Pohjois-Amerikan kotoinen laji, joka on hieman pienempikokoisempi kuin pihajasmike (yleensä 2–3 m) ja jonka kukat ovat hieman isompia ja erityisen tuoksuvia. Se kestää suomalaiset talvet hyvin vyöhykkeillä I–IV.

Lännenjasmike (Philadelphus lewisii) on Tyynenmeren rannikon kotoinen laji, jota pidetään yhtenä tuoksultaan hienoimmista. Suomessa siitä on jalostettu FinE®-sertifioitu lajike 'Tähtisilmä', joka soveltuu erityisesti vyöhykkeille I–IV ja kasvaa noin 1,5–2 metriseksi. Toinen suomalaisiin oloihin valittu FinE®-lajike on ternijasmike 'Tuomas', joka on hyvin tiheäkukintainen ja kestävä matala pensas (1–1,5 m).

Lajikkeen valinta vyöhykkeen mukaan: vyöhykkeellä I–II voi valita lähes mitä tahansa, vyöhykkeellä III–IV pitäydy joko pihajasmikkeen varmoissa lajikkeissa tai FinE®-sertifioiduissa, ja vyöhykkeellä V–VI suosi nimenomaan FinE®-merkittyjä lajikkeita kuten 'Tuomasta' tai 'Tähtisilmää'. Muita Suomen oloihin sopivia pensaskasveja löytyy kategoriasivulta.

Aurinkoinen aamupiha vai itäpuolen kohta? Jasmikkeen istutuspaikka

Jasmike viihtyy parhaiten paikassa, jossa se saa aurinkoa vähintään puolet päivästä – RHS:n suositus on 6 tuntia tai enemmän suoraa auringonpaistetta päivässä. Täydessä auringossa kukinta on kaikkein runsain ja pensaan habitus tiivein. Liian varjoisessa paikassa jasmike kasvaa harvaan ja kukinta jää vähäiseksi, mutta kohtalaista puolivarjoa se sietää. NC State Extensionin mukaan jasmike kestää 2–6 tuntia suoraa auringonpaistetta päivässä, mikä riittää vielä kohtuulliseen kukintaan.

Suomalaisessa puutarhassa hyvät paikat ovat etelä-, kaakkois- tai lounaisrinteet, suojaisat etelä- tai itäseinät rakennusten lähellä, ja avoimet pihat, joissa naapuripuut eivät varjosta. Vältä paikkoja, joissa naapuritalon tai suuren havupuun varjo lankeaa pensaan päälle suuren osan päivästä – tällaisessa paikassa pensas eloituu mutta ei kuki kunnolla.

Maaperän on oltava multava, hyvin läpäisevä ja keskimäärin ravinteikas. RHS toteaa jasmikkeen sietävän monenlaista maaperää: kalkkipitoista, savista, hiekkaista ja multamaata, ja sopivan pH-alueen olevan happamasta lievästi emäksiseen. Erityisen tiukkaa savimaata kannattaa kuitenkin keventää lisäämällä kompostia ja karkeaa hiekkaa istutuksen yhteydessä – jasmike ei viihdy paikassa, jossa vesi seisoo juurien ympärillä keväällä lumen sulamisen aikaan.

Tuulen suojaa tarvitaan etenkin vyöhykkeillä IV–V, joissa kovat talvituulet voivat vahingoittaa pensaan oksia. Aitojen, rakennusten ja muiden pensaiden tuulivarjo auttaa kasvin talvenkestoa. Lajikkeesta 'Aureus' kullankeltaisilla lehdillä on yksi poikkeus auringonpaisteen suosituksesta: RHS varoittaa, että voimakas keskipäivän paahde voi vahingoittaa kullankeltaisia lehtiä ja kasvi viihtyy paremmin puolivarjossa.

Kuinka jasmike istutetaan oikein

Jasmikkeen istutus on yksinkertainen toimenpide, mutta paikka kannattaa valita huolellisesti, koska kasvi jää siihen vuosikymmeniksi. Vanhat pihajasmikkeet voivat elää jopa 50–80 vuotta, ja vakiintunutta pensasta on hyvin vaikea siirtää onnistuneesti.

Oikea ajankohta: paras istutusaika Suomessa on toukokuu tai elo–syyskuun alku. Keväällä istutettu taimi ehtii juurtua ennen kesän kuumimpia päiviä, ja syksyn istutukset pääsevät juuristoilla liikkeelle ennen talven pakkasia. Vältä keskikesän kuumia päiviä – istutus juhannuksen tienoilla rasittaa kasvia tarpeettomasti, koska se yrittää samaan aikaan kukkia.

Istutuskuoppa: kaiva noin 50–60 cm halkaisijaltaan ja 40–50 cm syvyinen kuoppa. Sekoita pohjamultaan reilusti hyvin maatunutta kompostia (1/3 kompostia, 2/3 multaa). Tiukkaa savimaata avustetaan lisäämällä myös karkeaa hiekkaa. Lannoitetta ei tarvita istutushetkellä, koska kompostissa on riittävästi ravinteita ensimmäiseksi vuodeksi.

Istutussyvyys: aseta taimi siten, että juuripaakun yläpinta on samalla tasolla kuin ympäröivä maa tai aavistuksen alempana. Liian syvälle istutettu jasmike pysyy heikkona ja juurilaho-riski kasvaa. Painele multa tiiviisti juuripaakun ympärille, jotta ilmataskuja ei jää, ja kastele heti istutuksen jälkeen runsaasti.

Etäisyys muihin kasveihin ja rakennuksiin: jätä yksittäisten jasmikkeiden välille 1,5–2 metriä tilaa. Ryhmäistutuksessa pensaista kasvaa ajan kanssa yhtenäinen tiheikkö, joka voi peittää 5–6 metriä leveän rivin. Älä istuta lähemmäs kuin 1 metriä rakennuksen seinästä, koska kasvi kasvaa runsaasti sivulle ja sen oksat voivat hangata seinärakenteita vasten.

Istutuksen jälkeen lisää juurakon ympärille noin 5 cm kerros lehtikompostia, puunkuorta tai havuhaketta. Kate pitää kosteuden tasaisena, hidastaa rikkakasvien kasvua ja ruokkii kasvia hitaasti hajoamalla. Ensimmäisen kasvukauden aikana kastele runsaasti viikoittain, koska uusi taimi ei vielä ehdi juuristollaan tavoittaa syvempiä kosteuskerroksia.

Kuinka usein jasmiketta kastellaan

Vakiintunut jasmike pärjää suomalaisessa pihassa lähes ilman ylimääräistä kastelua – RHS:n mukaan kerran juurtuneena pensas tarvitsee lisävettä vain pitkien kuivien jaksojen aikana. Suomalaiset kesäkuukaudet (kesä, heinä, elokuu) tuottavat tyypillisesti riittävästi sadetta, ja jasmikkeen syvälle ulottuva juuristo löytää kosteutta maan alemmista kerroksista.

Ensimmäinen kasvukausi istutuksen jälkeen on kuitenkin poikkeus. Tällöin pensas tarvitsee säännöllistä kastelua, koska sen juuristo ei vielä ole levinnyt ympäristöön. Ensimmäisenä kesänä kastele viikoittain noin 10 litraa per kasvi – useammin, jos sää on kuiva ja tuulinen. Toisena ja kolmantena vuonna kastele vain pitkien helleaaltojen aikana.

Kastele aina pensaan juurelle, ei lehdille. Märkä lehvistö lämpiminä iltoina edistää sienitautien kuten harmaahomeen kehittymistä, ja jasmike on muuten suhteellisen kestävä lehtisairauksia vastaan. Aamukastelu on parempi kuin iltakastelu, koska kasvi ehtii kuivua ennen yötä.

Kuiva paahde keskikesällä voi näkyä lehtien velttoutumisena ja kukinnan ennenaikaisena loppumisena. Tämä on merkki siitä, että pensas haluaa kastelua – noin 20 litraa kerralla syvään juurikastelu palauttaa kasvin kuntoon nopeasti. Pitkäaikainen kuiva ei tappa vakiintunutta jasmiketta, mutta se voi heikentää seuraavan vuoden kukintaa, koska uusien kukkanuppujen muodostuminen alkaa jo loppukesällä.

Mitä multaa ja lannoitteita jasmike tarvitsee

Jasmike on vaatimaton lannoituksen suhteen ja menestyy useimmissa puutarhamulloissa. Jos maaperä on kerran rikastettu kompostilla istutushetkellä, ensimmäinen lannoitus tehdään vasta toisena kasvukautena. Liiallinen typpi vie kasvin lehtikasvulle kukinnan kustannuksella, joten yli-ahkerasta lannoituksesta kannattaa pidättäytyä.

Vuosittainen kompostikate on jasmikkeelle paras lannoitus. Levitä keväällä huhti–toukokuussa 5–10 cm kerros kompostia tai hyvin maatunutta lehtikompostia pensaan ympärille, ulottuen 30–40 cm säteelle juurakosta. Tämä toimii sekä ravinnoksi että katteena, joka vähentää rikkakasveja ja pitää kosteutta.

Jos haluat antaa lisävauhtia hitaasti kasvavalle nuorelle pensaalle, käytä keväällä pensaille suunniteltua hidasvaikutteista NPK-lannoitetta, jonka suhteet ovat tasapainoiset (esim. 7–7–7) tai fosforipainotteiset (esim. 5–10–10). Annostele valmistajan ohjeen mukaan, ja levitä juurakon ympäri – ei suoraan rungon viereen, koska keskitetty lannoitus voi vahingoittaa juuria. Lopeta lannoitus heinäkuun loppuun mennessä, jotta uudet versot ehtivät puutua ennen syksyä.

Maaperän pH on jasmikkeelle melko vapaa. RHS:n mukaan se sietää kalkkipitoista, neutraalia ja lievästi hapanta maaperää. Jos pihasi multa on hyvin kalkitonta tai erityisen hapanta (alle pH 5), ohut kalkki- tai puuntuhkaripotelma kerran 3–4 vuoden välein riittää tasoittamaan pH:n jasmikkeen mieliarvoihin. Pihajasmike ei tarvitse erityisiä mikroravinneliuoksia tai "pensaslannoitteita", joita kaupataan pensaille – tavallinen monipuolinen kompostikate on yhtä tehokas ja paljon halvempi.

Milloin ja miten jasmike leikataan

Jasmikkeen leikkaus on yksi kasvinhoidon olennaisimmista taidoista, ja oikealla leikkauksella pensaasta saa kestävämmän, runsaskukintaisemman ja paremmin habituksessaan pysyvän. Väärin leikattu jasmike voi menettää seuraavan vuoden kukinnan kokonaan – siksi ajoitus on ratkaiseva.

Oikea aika leikata: heti kukinnan jälkeen, eli Suomessa heinä–elokuun vaihteessa. Tämä on RHS:n niin sanottu "pruning group 2" -ohje: alkukesän kukkivat pensaat leikataan välittömästi kukinnan päätyttyä, koska ne kukkivat seuraavana vuonna kuluneen kesän kasvuun. Kevätleikkaus tai talvileikkaus poistaisi juuri kehittymässä olevat kukkanuput, jolloin seuraavan kesän kukinta jää lähes kokonaan väliin.

Mitä leikkaus tekee: RHS:n suosittelema tekniikka on uudistusleikkaus, jossa noin 1/5 vanhimmista oksista poistetaan vuosittain juurelta tai noin 30 cm korkeudelta. Tällä tavalla pensaan kunto pysyy nuorena, kukinta runsaana ja muoto tiiviinä. Lisäksi poistetaan ristikkäin kasvavat, vaurioituneet ja heikot oksat. Älä leikkaa pensaasta enempää kuin yhden viidesosan kerralla – jasmike kestää voimakkaan leikkauksen, mutta se palauttaa habituksensa hitaammin.

Voimakas peruutusleikkaus (rejuvenation pruning): jos jasmike on päässyt vesoittumaan ja muodostumaan tiheäksi keskeltä paljaaksi pensaaksi, voit tehdä voimakkaamman peruutusleikkauksen. Leikkaa kaikki oksat noin 30 cm korkeudelta maasta keväällä lumen sulamisen jälkeen. Tämä toimenpide menettää tämän vuoden kukinnan, mutta pensas kasvaa nopeasti uutta vuosikasvua juurakosta ja saa seuraavana vuonna täyden kukinnan jälleen. Pihajasmike kestää tämän käsittelyn yleensä hyvin, koska se versoo runsaasti uutta kasvua juurakon tyveltä.

Käytä leikkauksessa terävät, puhtaat oksasakset tai sahaa. Pyyhi sakset 70-prosenttisella spriilllä eri pensaiden välillä, jotta sienitaudit eivät leviä. Lähellä juurakkoa olevat juurivesat (jotka jasmike tuottaa runsaasti) voi kaivaa pois ja siirtää muualle pihalle – ne ovat samalla luonnollinen tapa lisätä kasvia.

Kirvat alkukesästä – jasmikkeen tärkein tuholainen

Jasmike on yksi Suomen helppohoitoisimpia koristepensaita, ja Dendrologian Seuran toteamus kuvaa sen kunnon hyvin: "ei niillä tavallisesti esiinny kirvoja kummempia vitsauksia". Kirvat ovat kuitenkin alkukesän vakiovieraita, ja niiden tunnistaminen ja torjuminen on osa pensaan vuotuista huoltoa.

Kirvat (vihreät ja mustat) ovat jasmikkeen yleisimpiä tuholaisia. RHS toteaa, että vihreät ja mustat kirvat (greenfly ja blackfly) voivat ilmestyä jasmikkeeseen alkukesällä. Oireet ovat tunnistettavia: alkukesästä uusien kasvuvarsikkojen lehdet alkavat kihartua ja kupruuntua, ja niiden alapuolella on tihein ryhmiin kerääntyneitä vihreitä tai mustia kirvoja. Tahmeaa mesikastetta voi näkyä alempana lehdissä.

RHS toteaa myös, että jasmikkeen kirvoja ei tavallisesti tarvitse torjua – luontaiset viholliset kuten leppäkertut, kukkakärpäset ja kekomuurahaiset säätelevät niiden määrää, ja kirvojen vahingot ovat lähinnä esteettisiä. Jos kuitenkin haluat torjua, suihkuta lehvistöä haalealla saippualuoksella (1 tl astianpesuaine 1 l vettä) tai kasvissaippualla muutaman päivän välein, kunnes kirvojen määrä laskee.

Härmäsienet (powdery mildew) voivat ilmestyä jasmikkeen lehtien yläpinnoille kosteina kesinä, etenkin tiheissä istutuksissa. Oireena on valkoinen jauhomainen pinnoite. Hyvä ilmankierto pensaiden välillä ja vesakkojen säännöllinen poistaminen ovat parhaita ennaltaehkäisyjä. Vakavan tartunnan tapauksessa kasvinsuojeluaineiden sijaan kannattaa käyttää maitoseosta (1 osa maitoa, 9 osaa vettä) suihkuna, joka muuttaa lehden pH:ta sienen epäedulliseksi.

Mesisieni (honey fungus) on RHS:n mukaan harvinainen mutta mahdollinen jasmikkeen tauti. Se aiheuttaa vakavissa tapauksissa pensaan kuolemisen muutaman vuoden aikana, eikä sitä voi tehokkaasti torjua. Jos epäilet mesisientä, ota yhteyttä paikalliseen puutarha-ammattilaiseen tai Helsingin yliopiston kasvinsuojelulaitoksen neuvontaan.

Jasmikkeen talvenkesto vyöhykkeillä I–V

Pihajasmike on yksi Suomen kestävimpiä koristepensaita talven ankaruutta vastaan. RHS arvioi Philadelphus coronarius -lajin talvenkestoluokitukseksi H6, joka tarkoittaa selviytymistä jopa –20 °C tai matalammista pakkasista. Suomessa tämä riittää ongelmitta vyöhykkeille I–V, ja FinE®-sertifioidut lajikkeet kestävät myös vyöhykettä VI.

Vyöhykkeillä I–IV pihajasmike ei tarvitse erityistä talvisuojausta, kunhan se on istutettu suojaisaan paikkaan. Lumi on talvella jasmikkeelle ystävä – se eristää ja suojaa pensaan tyveä, ja kohtuullinen lumikuorma haittaa harvoin. Vakavasti taivuttavat lumet voi varovasti pudistella oksilta, mutta vältä rajuutta, koska jäätyneet oksat katkeilevat herkästi.

Vyöhykkeellä V pensaan tyvi kannattaa peittää 10–15 cm kerroksella havuhakketta tai lehtikompostia loka–marraskuun vaihteessa. Tämä eristää juurakon erityisen kovista pakkasista ja ehkäisee paleltumisvaurioita. FinE®-lajikkeet 'Tuomas' ja 'Tähtisilmä' ovat erityisen suositeltavia tälle vyöhykkeelle. Vyöhykkeellä VI valitse aina FinE®-merkitty lajike ja istuta etelä- tai itäseinän suojaan – pohjoispuolella tuulen pieksämä avoin paikka ei sovellu jasmikkeelle.

Kevättalven jäätyminen-sulaminen-syklit voivat vahingoittaa nuorten pensaiden oksia. Ensimmäisen 1–2 vuoden aikana istutuksen jälkeen pensas kannattaa peittää havunoksilla tai harson alle, jos pakkasta on luvassa lumen ollessa pois pinnalta. Vakiintunut, 3+ vuotta vanha jasmike kestää nämä syklit ongelmitta.

Lumikuormien aiheuttamat oksanvauriot ovat melko yleisiä etenkin vyöhykkeellä V, jossa raskaat märät lumet voivat halkaista vanhempia oksia. Jos näin käy, leikkaa vaurioituneet oksat puhtaalla katkaisulla terveen kohdan yläpuolelta keväällä. Pensas kasvattaa nopeasti uutta vuosikasvua tilalle, ja seuraavan vuoden kukinta voi olla jopa runsaampi peruutusleikkauksen ansiosta.

Onko jasmike myrkyllinen ihmisille ja lemmikeille

ASPCA ei luokittele Philadelphus coronarius -lajia myrkyllisten eikä ei-myrkyllisten kasvien listalle. NC State Extension ei myöskään merkitse jasmiketta myrkylliseksi, ja kansainvälisessä kasvitieteellisessä kirjallisuudessa siitä ei ole raportoitu vakavia myrkyllisyystapauksia ihmisille tai lemmikeille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita varmuutta turvallisuudesta – ASPCA:n luokittelematta jättäminen tarkoittaa lähinnä, ettei lajille ole tehty erillistä riskinarviointia.

Käytännön suositus on varovaisuus: jasmiketta ei kannata olettaa täysin turvalliseksi pureskeltavaksi pelkästään sillä perusteella, ettei sitä ole listattu myrkylliseksi. Jos koira tai kissa pureskelee tai syö jasmikkeen lehtiä tai kukkia ja kehittää oireita (oksentelu, ripuli, ruokahaluttomuus, käyttäytymismuutokset), ota yhteyttä eläinlääkäriin. Suomessa lemmikkien myrkytystapauksissa ympärivuorokautinen päivystys on Yliopistollisessa eläinsairaalassa Helsingissä ja Turussa.

Hortensiakasvien heimon (Hydrangeaceae) muiden lajien tunnetut myrkyllisyysprofiilit antavat jonkin verran kontekstia. ASPCA luokittelee hortensian (Hydrangea) myrkylliseksi koirille, kissoille ja hevosille – siinä on syaaniglykosideja. Jasmikkeessa ei ole raportoitu vastaavia yhdisteitä, mutta sukulaisuus heimon sisällä antaa syyn varovaisuuteen. Pidä erityisesti pieni lemmikki ja taapero loitolla pensaan kasvustosta kukinta-aikana – pudonneet kukat ja lehdet ovat erityisen houkutteleva nuoreksi koiraksi tai kissaksi.

Ihmisille jasmiketta ei pidetä myrkyllisenä eikä syömäkelpoisena. Vanhoissa ihmisten myrkkykasvi-luetteloissa (kuten Suomen Mykologisen Seuran julkaisemissa selvityksissä) jasmike ei esiinny vakavien myrkkykasvien listalla. Kukkien tuoksuvedet on perinteisesti tehty alkoholi- tai öljytisleinä parfyymiteollisuuden tarpeisiin, ei syömäkäyttöön. Suun ärsytys tai allergiset reaktiot ovat mahdollisia kuten muillakin tuoksuvilla kasveilla.

Näin lisäät jasmiketta pistokkaista

Jasmikkeen lisääminen pistokkaista onnistuu sekä pehmytpistokkaista alkukesästä että puutuneista pistokkaista talven päättyessä. RHS suosittelee pehmytpistokkaita ("softwood cuttings") alkukesältä, koska ne juurtuvat luotettavasti, mutta puutuneet pistokkaat ("hardwood cuttings") ovat helpompia kotipuutarhurille, koska ne tarvitsevat vähemmän kosteuden hallintaa. Uusi pistokas tarvitsee 2–3 vuotta ennen ensimmäistä kunnollista kukintaa.

1. Valitse oikea pistokas. Pehmytpistokas: leikkaa kesä–heinäkuun vaihteessa kukinnan jälkeen 10–15 cm pituinen pala terveestä, kuluvan vuoden uudesta kasvusta. Verson on oltava taipuva mutta ei aivan vetinen. Puutunut pistokas: leikkaa loka–marraskuussa noin 20–25 cm pituinen pala kuluvan vuoden puutuneesta versosta lehtien pudottua.
2. Käsittele pistokas. Pehmytpistokas: poista pistokkaan alaosan lehdet, jätä 2 yläparia kärkeen, leikkaa nämä puoliksi haihtumisen vähentämiseksi. Puutunut pistokas: leikkaa alaosa juuri lehtisolmun alapuolelta vinosti, yläosa suoraan.
3. Käsittele juurrutushormonilla. Kasta pistokkaan alapää (1–2 cm) juurrutushormoniin (pulveri tai geeli, saatavilla puutarhamyymälöistä). Tämä parantaa onnistumisprosentin pehmytpistokkailla noin 60 %:sta 85 %:iin. Puutuneilla pistokkailla hormoni ei ole pakollinen mutta auttaa silti.
4. Istuta kasvualustaan. Pehmytpistokas: pistä kosteaan perliitti–turve-seokseen pieneen ruukkuun, peitä läpinäkyvällä muovipussilla luomaan kostea mikroilmasto. Aseta valoisaan, lämpimään (18–22 °C) paikkaan, mutta ei suoraan auringonpaisteeseen. Puutunut pistokas: pistä noin puoleen pituuteensa hiekka–turve-seokseen ulkona, suojaisaan paikkaan tai kylmälavaan.
5. Hoida juurtumisaikana. Pehmytpistokas: tuuleta muovipussia 5 minuuttia päivässä homehtumisen estämiseksi, pidä multa kosteana mutta ei märkänä. Juuret kehittyvät 6–10 viikossa. Puutunut pistokas: anna talvehtia ulkona, kastele vain jos multa kuivaa kokonaan, juuret kehittyvät seuraavan kevään aikana.
6. Siirrä lopulliseen paikkaan. Kun pistokas tuottaa uutta lehtikasvua ja juuret täyttävät pienen ruukun (yleensä seuraavana keväänä), siirrä se isompaan ruukkuun tai puutarhan suoja-alustalle 1–2 vuodeksi. Lopulliseen istutuspaikkaan kasvi voidaan siirtää 2–3 vuoden ikäisenä, jolloin se alkaa myös ensimmäisesti kukkimaan.

Usein kysyttyä jasmiketta

Lue myös

• Kaikki pensaskasvit →
• Jasmiini – samannimellä myytävä huonekasvi →
• Hortensia – sukulaislaji samasta heimosta →
• Atsalea – toinen kestävä alkukesän kukkija →
• Suomen pihalle sopivia monivuotisia →